Stressaantunut eläin

Julkisen keskustelun on vallannut stressaantunut eläin. Kyseessä ei ole hevonen vaan ihminen.

Tarkkanäköinen yhteiskunnallinen keskustelija Katleena Kortesuo vertaa Ei oo totta –blogissaan suomalaista keskustelukulttuuria stressaantuneen ihmisen käytökseen. Kun nostamme päämme omien muuriemme yli voimme havaita, että samasta vaivasta kärsii koko Eurooppa.

Eläinten oikeuksista ja hyvinvoinnista käydään paljon mielenkiitoista ja asiantuntevaa keskustelua. Horse Shown järjestämä hevosten hyvinvointia koskeva veti tuvan täyteen. Asiantunteville näkemyksille ja hevosten ominaisuuksia koskevalle tiedolle on onneksi kysyntää.

Osa eläinten ympärillä käytävästä keskustelusta tuntuu kumpuavan ihmiskunnan omasta stressaantumisesta. Julkisessa keskustelussa käydään usein läpi sitä miten paljon hevosten elämä on vuosisatojen saatossa muuttunut. Ihmiskuntaa koskevien muutosten määrä on todellisuudessa huomattavasti suurempi.

Eläin on ihmiselle hyvä ja tärkeä tunteiden turva-ankkuri. Eläimeen on helppo heijastaa ihmisen omia tunteita. Walt Disneyn ja Pixar-studioiden viitoittamalla tiellä kasvanut ihminen saattaa joskus huomata, että eläin ei olekaan oikean näköinen, siis alkuperäisen animaatiomallinsa mukainen.

Ihminen on koko kerronnallisen historiansa ajan inhimillistänyt eläimiä eläinsaduissa tai liittänyt niihin jumalallisia ominaisuuksia, jotka ovat pohjimmiltaan lähtöisin vain ihmisen omista toiveista ja peloista.

Ihminen on tarinoista viehättynyt eläin. Karmaiseva tarina tai mutkat suoristava syytös leviää nopeammin kuin tieto. Sosiaalinen media ei ole muuttanut tätä totuutta, mutta on antanut vanhalle epäsuhdalle aivan uudenlaista voimaa.

Ihminen toimii parhaiten hevosten hyvinvoinnin eteen rauhoittumalla ensin itse. Tämä ohje pätee niin eläintä lähestyttäessä kuin sen hyvinvointia koskevaa keskustelua. Raviurheilu ja ratsastus herättävät suuria tunteita, mutta ainoa tie hevosen hyvinvoinnin parantamiseksi on tiedon ja kokemuksen hankinta.

Hellitetään omaa stressiämme ennen kuin käymme keskusteluihin hevosten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Kuunnellaan toisiamme ja muistetaan kysyä itseltämme ja toisiltamme erilaisia väitteitä kohdatessamme maailman tärkeimmän kysymyksen. Mistäs tiedät? Vastaus ”kaikkihan sen tietävät” ei saa riittää.

Hyväksytään myös se, että hevonen on ikuinen mysteeri, kaikkea emme tule koskaan tietämään. Tiedon yhteinen etsiminen on kuitenkin kiinnostavampaa kuin oletuksilla torailu.

Jos hevonen osaisi puhua, se saattaisi sanoa ihmiselle ”rauhoitu”.