Suomut silmiltä
Kulunut viikko on tehnyt hyvää kansainväliselle raviurheilulle. Päinvastaisista tuntemuksista huolimatta jokainen dopinguutinen on lopulta hyvä. Uutiset kertovat, että järjestelmä toimii.
Raviurheilussa ja ratsastuksessa on päästävä tilanteeseen, jossa jokainen dopingtesti säilytetään ja jokaisen testin uudelleen tutkiminen voi vaikuttaa tulosten hylkäämiseen vielä vuosien päästä. Tämä vaatii melkoisen määrän käytäntöjen ja sääntöjen muuttamista myös suomalaisessa raviurheilussa. Saanen perustella näkökantani.
Ravi- tai ratsuvalmentajan ura on huomattavasti pidempi kuin yksittäisen hevosen tai ihmisurheilijan kilpailu-ura. Tästä syystä myös dopingasioissa tarkastelujakson on oltava niin pitkä kuin mahdollista.
On helppo esittää käytännön syitä sille, miksi kilpailuissa maksettujen palkintojen takaisinperimiselle olisi syytä asettaa jokin aikaraja. Kun palkinnot on kerran maksettu, niiden takaisinperiminen on äärimmäisen vaikeaa. Karrikoidusti vastassa on joko varattomaksi tekeytyvä hiljaisuus tai juristiarmeija, jolla on hyvät resurssit viivytystaistoon. Periaate ei saa kuitenkaan olla kiinni siitä, mikä vaikuttaa helpolta tai vaikealta.
Urheilua koskevan oikeudentunnon standardin asettaa yleisurheilu. Eri yleisurheilulajeissa on nähty suunnaton määrä käryjä, tuloksia on muutettu ja mitaleita haettu pois ja annettu oikeille omistajilleen kerta toisensa jälkeen. Kyse on yleisurheilun itsekunnioituksen viimeisistä rippeistä kiinni pitämisestä. Samaa odotetaan myös kaikilta muilta lajeilta.
Raviurheilulla ja ratsastuksella ei ole lopulta mitään muuta tietä kuin toimia samoin. Kun eettinen ja juridinen tulkinta eroavat toisistaan, on muutettava toista, mieluummin juridiikkaa.
Un Mec d´Héripré säilyttää paikkansa St Michelin kunniataulukossa, koska hevosen Elitloppetissa antama näyte ei johtanut kilpailukieltoon, niin kuin sen olisi pitänyt. Tilannetta ei helpota se, että St Michelissä tehty testi ei ollut tutkittujen aineiden osalta ajan tasalla.
Sääntöjä on muutettava niin, ettei nyt tapahtunut voi toistua. Kaiken inhimillisen toiminnan tärkein kysymys ”entä jos” on pidettävä esillä sääntöjä kehitettäessä. Ratkaisevaa on saada päätöksenteon pöytiin paras mahdollinen asiantuntijatieto siitä, mitkä aineet tulevat seuraavina koboltin jälkeen tai ovat jo käytössä ilman että niitä testataan.
