Uskoisimmeko Kontiota?
Minulla on ollut suuri ilo ja kunnia seurata viime päivinä ohjastajamestari Jorma Kontioa hänen työmatkoillaan. Mestarin kymmenestuhannes voitto on tätä tekstiä kirjoitettaessa viiden voiton päässä. Näiden päivien tunnelmia olen kirjannut Hevosurheilun verkkosivuilta löytyvään ”Kontion jalanjäljillä” -blogiin.
Ruotsinmaata halkoessamme keskustelu on sivunnut niin historioita, kohdattuja ihmisiä kuin nähtyjä mantuja. Kontio on ihminen, joka ei tee itsestään numeroa, hän tekee numeroita historiankirjoitusta varten. Kokemuksistaan ja näkemyksistään hän puhuu tunnetusti hiljaksiin.
Niinpä sellaisella hetkellä, jona Jorma Kontio lausuu vakaaseen ääneen näkemyksen, sitä kannattaa kuunnella laajasti. Yksi tuollainen hetki sattui maanantaina matkatessamme Eskilstunan raveihin.
Kontio esitti yksinkertaisen ravikilpailuja koskevan kysymyksen. Hänen kokemuksensa mukaan, ja tuohon kokemukseen ainakaan minulla ei ole vastaansanomista, varsin moni ravirata on liian kapea kahdeksalle hevoselle autolähdössä. Eskilstuna on yksi näistä raviradoista, sen voi jokainen kävijä itse huomata aina katsomon puolelle saakka.
Kontion kysymys kuuluu, eikö kannattaisi lähettää eturivistä matkaan vain seitsemän hevosta ja takarivistä kolme. Erityisesti hän toivoi tätä kokeiltavan kultadivisioonan lähdöissä. Niissä kun monesti mukaan otettavan kahdentoista hevosen joukkoon mahtuu hevosia, joiden esitykset eivät puolla niiden mukanaoloa osallistujakaartissa. Hänen mukaansa seitsemän eturivistä lähtevään hevoseen siirtyminen tekisi lähdöistä tasaväkisempiä, urheilullisesti reilumpia ja toisi myös pelaajille kiinnostavampia kohteita.
Nerokkaan oivalluksen tunnistaa siitä, että sen kuullessaan kuulija pohtii, miksei ole itse tullut ajatelleeksi samaa asiaa jo kauan aikaisemmin. Mielestäni Kontion ehdotus on kokeilemisen arvoinen. 7 + 3 voi olla enemmän kuin 8 + 4, ainakin kokemuksen laskuopin mukaan.
Toisaalla tämän viikon keskiviikon lehdessä valmentaja Mika Haapakangas pohtii olemmeko me suomalaiset kansakuntana niin kokemattomia, ettemme osaa tai uskalla hyödyntää muualla syntyneitä kokemuksia. Kysymys on erinomainen ja sen voi ulottaa koskemaan kaikkien muiden elämänalueiden lisäksi myös raviurheilua.
Kaiken kokenut Jorma Kontio ja nousevan kaartin ääneenihmettelijä Mika Haapakangas ja useat sadat muut maailmalla ravien parissa työskentelevät suomalaiset kohtaavat paljon sellaista, mistä suomalainen raviurheilu voisi hyötyä ja innostua. Heillä on näkemyksiä, joita sietää kuunnella.
Tällaisten ajatusten avoimelle ja tasa-arvoiselle läpikäynnille ei ole foorumia. Sellainen tarvitaan.
Jussi Lähde
päätoimittaja
jussi.lahde@hevosurheilu.fi
