Suomenhevostammoille on selvästi käynnissä oma kampanjansa, jolla edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Viime vuonna Killerin ravirata pisti pystyyn Tammaderbyn 5–6-vuotiaille, sitten Teivo käynnisti keskustelut 4-vuotiaille suomenhevostammoille suunnatusta Tammakriteriumista. Varsinaisen kriteriumin järjestämiseen ei vielä päädytty, mutta ilmoittautumisinnokkuutta tunnustellaan ensin järjestämällä nelivuotiaille tammoille loppukesästä tai alkusyksystä oma lähtö, johon kohdistetaan 11 000 euroa motivointirahoja.

Uusimpana tulokkaana viritellään Kasvattajakruunun kaltaista kilpailusarjaa, joka kohentaisi oleellisesti nuorten suomenhevosten – myös tammojen – mahdollisuuksia osallistua 3-, 4- ja 5-vuotisikäluokan kilpailuihin, joissa ajetaan merkittävistä palkintosummista. Jo suunnitteluvaiheessa tammat on otettu vahvasti huomioon kartoittamalla tammahyvitystä ja pelkästään tammoille rajattuja karsintalähtöjä.

Suomenhevosten kauniimman sukupuolen suurkilpailujen tilanne on historian valossa näyttänyt varsin karulta. Villimiehen tammakilpa on pitkään ollut nuorten suomenhevostammojen ainoa oma ikäluokkakilpailu. Siinä missä Pikkukunkkua on ajettu vuodesta 1984 ja Pikkuprinssi-lähtöä vuodesta 1983, prinsessoja ja pikkukuningattaria kruunaavat kilpailut loistavat yhä poissaolollaan. Pikkukunkun voittaneita tammoja tilasto tuntee kolme kappaletta, sillä vain Liikku, B. Helmiina ja Pörnä-Tyttö ovat onnistuneet päihittämään kisassa ikäluokkansa oriit ja ruunat. Iitu-tamma aloitti Pikkuprinssi-kisan historian voitolla ja tammojen triumfia jatkoi heti perään Pukeri, mutta sen jälkeen ehti kulua 19 vuotta ennen kuin I.P. Vipotiinan nimi kirjoitettiin kilpailun kunniatauluun.

Tuorein avaus uudesta kilpailusarjasta on tervetullut useastakin syystä. Tammojen omat hyväpalkintoiset kilpailut voivat parhaimmillaan nopeuttaa jalostuskiertoa, mikäli hevosenomistajan logiikka etenee siten, että hyvin tienannut tamma raaskitaan astuttaa nuorena. Yhden tai kahden varsavuoden jälkeen on hyvällä tammalla vielä mahdollista palata radoille havittelemaan vaikka kuningatarseppelettä.

Kilpailuedellytysten paraneminen voi vaikuttaa positiivisella tavalla tammavarsojenkin hintaan ja ylipäätään suomenhevosvarsojen kysyntään. Lisäksi ikäluokkakisojen rahan jakautuminen nykyistä laajemmalle joukolle palvelee sekä ammattilaisia että harrastajia.

Myönteinen kehitys vaatii kuitenkin sen, että talkoisiin osallistuvat kaikki. Hevosten riittävyys uuteen kilpailusarjaan varmistuu vain sillä yksinkertaisella yhtälöllä, että tammoja varsotetaan, varsoja ostetaan ja varsavalmennukseen satsataan.