Helsingin International Horse Show:ssa vierailee joka vuosi keskimäärin 45 000 kävijää. Samaan yleisömäärään yllettiin viime keväänä Hevoset Kaivarissa -tapahtumassa. Kuninkuusravit vetävät parhaimmillaan yli 50 000-päisen yleisön ja toiseksi suurin ravitapahtuma St Michel sai kesällä liikkeelle yli 22 000 kävijää.

Kun katsotaan hyvinvoivien massatapahtumien ulkopuolelle, näkymä on lohduton. Esimerkiksi Vermon keskiviikkoravien kävijämääräksi ilmoitettiin 802, mikä sekin voi olla ynnätty yläkanttiin. Se on harmillista, sillä raveissa piisasi urheiluviihdettä puhtaimmillaan, kirsikkana kakun päällä I´m Just A Sundin 10,9-leiskautus.

Syyskuussa raviurheilussa nähtiin sentään pientä piristystä, kun kuukauden yleisömäärä oli 51 702 katsojaa. Edellisenä vuonna vastaava luku oli 50 272. Suunta oli ainakin hetkellisesti ilahduttavasti vastahankaan laajaa ilmiötä, jossa muidenkin urheiluareenoiden katsomot kumisevat tyhjyyttään.

Myös suomalaiset ratsastuskilpailut ovat jo noin viidentoista vuoden ajan kärsineet veren vähyydestä katsomoissa. Poikkeuksena ovat Suomenratsujen Kuninkaalliset Ypäjällä, jonne suomenhevosia saapuu katsomaan vuosittain täydet lehterit.

Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on kireää. Koko ajan on kehitettävä uutta ja pysyttävä ajan hermolla. Veikkaus koettaa virkistää isoimpia ratsastustapahtumia tuomalla niihin pelimahdollisuuden. Helsinki Horse Show:ssa on edellisvuosien tapaan mahdollisuus pelata voittajaa, sijaa tai kaksaria kahteen luokkaan. Toinen kohde kisataan lauantaina ja toinen sunnuntaina. Vaihdot eivät ole olleet päätähuimaavia, mutta jotain kuitenkin: viime vuonna HIHS:issä lyötiin vetoa yhteensä 4813 eurolla. Voittajapelin vaihto oli 1618, sijapelin 1605 ja kaksarin 1590 euroa.

Onko niin, että ihmisten laatuvaatimukset ovat jo sen verran korkealla, että mikään tavanomainen ei enää kiinnosta? Onko vain alistuttava siihen, että palvelut suunnataan virtuaalikatsojille ja pienelle joukolle kilpailijoiden perheenjäseniä? Totopelien liiketoimintajohtaja Petri Huikko väläytteli alkukesästä (HU 7.6.) asiantilaa, jossa raviratojen fasiliteetit vedettäisiin pienissä raveissa minimiin ja asiakkaat palveltaisiin kuva- ja pelitarjonnalla kotisohvalle. Skenaario on tällä menolla tulevaisuudessa hyvin todennäköinen.

Tässä viitekehyksessä ei kuitenkaan sovi unohtaa psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen onnellisuusohjelman ensimmäistä teesiä. Se kuuluu: anna aikaa kaikkein rakkaimmalle harrastuksellesi. Oma lähteminen tapahtumapaikalle lisää aina katsomon päälukua.