"Ihanalla tavalla junttura"
Suomenhevosruuna Valtroksin menestyksen takana on sen omistaja-valmentaja Kati Pekkala, jonka sydän sykkii vahvasti suomihenkeä huokuvalle persoonalliselle rodulle. Vaikka haaveissa on toinenkin valmennettava, nyt Haapajärvellä mennään yksinomaan Valtroksin tahtiin.
Lauantaina hevonen matkaa Ouluun Toto75-koitokseen, jossa sen voi olettaa olevan viimeisten näyttöjensä perusteella kakkoskohteen suosikkimenijöitä. Takana on tammikuulta startit Jyväskylässä ja Oulussa. Killerillä Valtroks vastasi voittoisasti Tee Wee Paronille ja Äimärautiolla maalikamerakuva ratkaisi voiton Lakorin eduksi.
"Viime lähdöissä on ollut mukana kovia vastustajia. Hevonen on pärjännyt jopa avoimen luokan hevosta vastaan, joten en osaa moittia sen suorituksia yhtään. Kuntokäyrä alkaa näköjään olevan ylöspäin”, Pekkala tuumaa.
”Oulussa hevonen jäi vähän keulapaikalla uinumaan loppusuoralla, eikä ehtinyt vastata Lakorille. Huono kakkonen se ei ollut missään nimessä.”
Valtroksin starttivälit ovat jääneet toivottua pidemmiksi. Pekkala olisi kilpailuttanut suojattiaan tiheämmin.
”Hevonen on ollut terveenä ja kunnossa, mutta startteja on vaan ollut vähän huonosti tarjolla. Tasainen kisatahti olisi hyvä, koska en sitä mielellään kotona paljoa hyppyytä. Sillä on ollut aikoinaan vammoja, joten starttien välillä liikutan sitä aika vähän. Tehdään hyvän mielen lenkkejä, hoidellaan jalkoja, mutta treenipuoli on säännöllisen kilvanajon aikana vähemmällä.”
Lauantain 2120 metrin tasoitusajossa Valtroks juoksee numerolla 11.
”Lähtö näyttää melko tasaiselta. Juoksuratahan hevosella onneksi on ja se pääsee kyllä siitä ihan hyvin liikkeelle. Vastassa on tuttuja kilpakavereita, joten ihan mahdoton tehtävä ei ole, vaikkakin voittoon asti yltääkseen saa silti aina juosta”, Pekkala ennakoi.
Oulun viime startin loppusuoran ”uinahdukseen” viitaten, takamatkan starttipaikka on Pekkalalle mieleinen.
”Hevonen lähtee voltista reippaasti, mutta nähtävästi se on vieläkin sellainen, että jää keulilla vähän uneksimaan omiaan. Nyt on oletettavasti muita rinnalla, joten muistuu paremmin mieleen, että siellä ei olla ihan hölkkäilemässä”, Kati nauraa.
”Niin hullulta kuin se ehkä tuntuukin, niin tämän hevosen vahvuus on siinä, että se ei ota liian tosissaan kilpailemista vieläkään. Vaikka kilpailuviettiä löytyykin, se ei kuitenkaan ole sellainen, että väkisin pullaisi menemään omia aikojaan. Sen se tekee, mitä tarvitsee, mutta ei stressaa itseään yhtään liikaa. Toki löytyy sitä vauhtiakin tarvittaessa yllättävän paljon.”
11-vuotiaan Valtroksin ja Pekkalan yhteinen taival on ollut pitkä ja siihen on mahtunut paljon niin hyvää kuin huonoa. Siksi Pekkala pitää jalat maassa starttimenestyksen suhteen.
”Voittaminen on aina mukavaa, mutta siitä lähdetään, että hevonen pysyy terveenä. Kaikki muu on sen jälkeen plussaa. Tosi kovaa alamäkeä on meillä ollut, mutta aina hevonen on palkinnut sen vaivannäön, että on jaksanut sitä hoitaa ja laittaa kuntoon. Ei sitä auta märehtiä huonoja aikoja, kun hyviäkin on ollut tosi paljon ja toivottavasti niitä hyviä reissuja tulee vielä lisää.”
Valtroks valmistautuu lauantain reissuun hieronnalla ja lyhyellä lenkillä. Sitten onkin jo aika pukea kisavarusteet, joihin ei ole tullut viime lähtöihin nähden muutoksia.
