Jean-Luc Cornille heilutti tahtipuikkoa ratsastuskeskus Ainossa.

Coco Paradieson (Chenook – Carprilli) tarjotessa piaffia etuosan päällä, se passitettiin takaisin käyntiin, parempaa tasapainoa hakemaan. Kun se tunnin loppupäässä lopulta teki muutaman hyvän askeleen, tunti päätettiin siihen ja  ratsastaja Mia Kainulainen siirtyi heti kevyeen raviin pitkillä ohjilla.

Väliin mahtui kaikenlaisia hetkiä. Muun muassa sellainen, jolloin hevonen hermostui ja päätti itse näyttää, ratsastajasta piittaamatta,  miten piaffia astellaan.  ”Sai piaffikohtauksen! Rupesi tarjoamaan räiskimällä piaffia,  että kyllä hän tätä osaa”, Kainulainen naurahti.  ”Näin voi käydä, kun käy haastamaan hevosen tasapainoa. Kuten Cornille sanoo, ’he’s exploring’. Mutta olin todella tyytyväinen siihen,  että kun se aikaisemmin on hermostuessaan tuolla tavalla sulkenut mut kokonaan pois, nyt se tuli heti takaisin. Ne suojaavat itseään kunnes ne ymmärtävät.”

Kainulainen kertoo, että Cornillen idea hevosesta, joka liikkuu tasapainossa, kantaa ja nostaa rintakehää, on, että se tapahtuu selän kautta.  ”Se ei siis kelpaa kun Coco tekee piaffia niin, että takajalat nousee enemmän tai etujalat eivät nouse ollenkaan. Tai toisella tapaa väärin, jolloin se on liikaa takajalkojen päällä,  etujalatkin siirtyneinä takajalkoja päin, jolloin piaffi on vaivalloisen ja raskaan näköistä, ja siitä on vaikea tulla ulos”, Kainulainen analysoi.

”Piaffi on rasittava ja vaikea, kunnes hevonen oppii pitämään rintakehän ylhäällä ja etujalan suorassa linjassa, jolloin kaikki sen paino ei vyöry etujalan päälle.  Oikein tehtynä liike on vaivaton eikä rasita hevosta. Piaffia ei opeteta koskettelemalla takasia, jolloin hevoset seisovat kuin norsupallon päällä.”

Kainulainen summaa Cornillen piaffiopit näin: ”Hevosen pitää oivaltaa itse, mikä on se oikea tekniikka. Sen jälkeen ne tekevät piaffin oikein hyvinkin mielellään, sillä se on niille helpompaa.  Mutta ei se hevosen aivotreeni ihan kerrasta läpi mene.”

Ero oikean ja väärän tasapainon välillä on Kainulaisen mukaan huomattava, eikä sitä voi olla huomaamatta. ”Tunnen selkeästi, kun hevonen liikkuu oikein, kun sen pari askelta aina välillä saa. Hevonen nousee silloin säkästä hurjan paljon ja on hurjan kevyt kontaktin kanssa, rauhallinen suusta, kallistaa sua taakse päin. Kaikki tuntuu tosi helpolta sillä hetkellä.”

6 vuotta amerikkalaistuneen ranskalaisen opissa ollut Kainulainen on oppinut ymmärtämään Cornillen puhepartta, joka on monille sanalla sanoen hankala ymmärtää, jos ei suorastaan mahdoton. Vaikka on elänyt jo vuosikymmeniä Georgiassa, Cornille ei ole täysin omaksunut englannin kieltä. Lopputulos on suorastaan hilpeyttä herättävä ranskan ja englannin kielen sekasotku, kuin televisiosarjasta Komisario Poirot. Ideasta saa kiinni, jos ranska sujuu, mutta ei voi kuin ihmetellä kuinka homma hoituu ei-ranskan kielen taitoisilta. Nettiin on laitettu jopa “pikaopas” Cornillen kieleen.

hilpeyttä herättävä ranskan ja englannin kielen sekasotku, kuin televisiosarjasta Komisario Poirot

”No, mä en puhu ranskaa lainkaan, mutta ehkä suomenruotsalaisuus auttoi jo alussa monien sanojen kanssa”, Kainulainen kuittaa. “Seuraan kyllä ihan hyvin.”

Cornillen ajatusmaailma on se, mikä häntä kiehtoo.  Kainulainen yhdistää siihen TDF:n ja Janne Berghin opit. Kotona hän valmentautuu lisäksi GunillaMini” Wahlbergin kanssa, joka on käynyt Cornillen koulutuksen USA:ssa, ja toi hänet aikoinaan Suomeen.

Kainulainen ei näe tässä ristiriitaa.

”Ihan hyvin pystyy tekemään kilparatsastusta Cornillen tavalla.  Eivät nämä systeemit sulje pois toisiaan. Ja mähän en ratsasta kilpaa voittaakseni tai miellyttääkseni tuomareita, vaan voittaakseni oman kisajännitykseni ja saadakseni enemmän nimeä ja sitä kautta töitä. Olen itse asiassa pärjännyt tällä systeemillä yllättävänkin hyvin!”

“Häröilen ja hörhöilen, mutta Janne antaa ihan coolisti mun olla tällainen.  Itse sitten myös tarvittaessa ohitan sujuvasti ja numeroa tekemättä erilaiset, Cornillen koulukunnan mukaan teknisesti virheelliset teoriat, kuten että hevonen nostaisi selkäänsä vatsalihaksillaan. Ei tällaisilla asioilla ole loppujen lopuksi merkitystä taitavien ratsastajien kanssa, sillä he tietävät intuitiivisesti mitä pitää tehdä, jotta hevonen toimii halutulla tavalla. Kaikki loppujen lopuksi kuitenkin haluavat samaa – ratsastaa niin kuin hevoselle on hyväksi.”

Hän suuntaa seuraavaksi Ypäjälle helmikuun lopulla, jossa on inter 1 -kvaalikisa, sekä rataharjoitus inter A-tasolla.  “Laramilla ja Cocolla ja kuusivuotiaalla on tarkoitus startata tällä kaudella. Ja Cocolla tietysti GP:täkin, kunhan se päivä tulee, ettei tarvitse hampaat irvessä yrittää sitä. Sellaiseen en ole edes tarpeeksi taitava. On pakko saada hevonen mun puolelleni…”

Tämä juttu ilmestyi  5.2. Hevosurheilun jokamaanantaisessa verkkolehdessä RatsastusPLUSsassa. Kattavan jutun Jean-Luc Cornillen urasta ja elämästä haastatteluineen voit lisäksi lukea Hevosurheilun 9.2. ilmestyneestä perjantailehdestä.

Haluatko tilata lehden?  Nyt on hyvä tarjous. 3 kk kokeilujakso, joka sisältää perjantailehden, digilehden arkistoineen ja verkkolehti PLUSsan maksaa keveät 40 euroa. Tee tilaus täällä

 

Piaffia à la Cornille.Piaffia à la Cornille.
Piaffin räiskintää - ei kelpaa Cornillelle.Piaffin räiskintää - ei kelpaa Cornillelle.