Ainakin tekemistä riittää

Irina Kokon tallin pihavalot sammuvat 23.30. Se tarkoittaa, että on aika lopettaa ratsastukset.

Kokko on ratsastaja, kasvattaja, valmentaja ja tallinpitäjä. Ja kyllä hän myykin hevosia, vaikka harjoittelupaikan tallinpitäjä Jukka Rantanen aikanaan veikkasi, että hevoskauppiasta sinusta ei ainakaan tule.

Kokko ei eritysesti halua talliinsa ongelmahevosia, mutta pukittaminen silloin tällöin ei tee hevosesta ongelmaa, vaikka ratsastaja joskus alas tulisikin. Usein hevonen on vain liian vireä omistajalleen.

”Jos nuori hevonen seisoo maneesitallissa yksin pienessä tarhassa ja sitä ratsutetaan maneesissa, jossa on 10 muuta, tiedossa on melko varmasti ongelmakäytöstä”, Kokko sanoo.

Kokon ajatusten lisäksi kuulemme, mitä kuuluu kouluratsastaja Janni Martikaiselle.

Suomeen ja Vihdin ratsastuskeskukseen Martikainen muutti takaisin Euroopan valmennusreissulta elokuussa 2018.

”Ensin tunsin Suomeen palattuani olevani valmennuksen kanssa aika yksin”, Martikainen toteaa. ”Se kuitenkin kuuluu asiaan, kun kasvetaan senioriksi – silloin täytyy kyetä ottamaan enemmän vastuuta tekemisestään.”

Entä millä keinoin Katja Kuokka lähtee kauteen 2020?

Uutispuolella HUJOn puheenjohtaja Antti Linna valottaa esteratsastuksen suunnitelmia.

Runkolehden puolella puretaan tulokset Hevosurheilun tekemästä kyselystä, joka koski seksuaalisesta ja sukupuolista häirintää. Niitä voinee luonnehtia pysähdyttäviksi.

Videolla Janni Martikainen ja Cornando v/d Cadzandhoeve.