“Jossain olympiakomitean tutkimuksessa oli todettu, että kilpailutilanteessa, urheilulajista riippumatta, jostakin syystä onnistumisprosentti on 30 %.   Sen verran esimerkiksi olympialaisissa pääsee sille tasolle, minkä perusteella heidät on kisaan valittu. Loput 70 % ei saavuta edes omaa tasoaan, saati että ylittäisivät sen”, Aki Ylänne kertoo.

Ja paljon muuta mielenkiintoista. Esimerkiksi sen, kuinka tärkeää on hyvä management. Asia, jolle suomen kielessä ei oikein edes ole hyvää sanaa.

Pääjutussa kuulemme kenttäratsastaja Veera Peltokankaan tarinan. Hän joutuu jatkossa miettimään managementinsa oma jaksaminen ensimmäisenä. Paljon muutakin ajateltavaa toki on.

“Tämä on raaka laji, kun ei lähtökohtaisesti ole sitä rahaa. Tulot tulevat silloin myyntihevosten kautta. Tässä maksavat myös kisat ja matkustaminen. Pitää päättää, haluaako jatkaa sillä yhdellä hevosella, vai haluaako jatkaa koko juttua”, hän kertoo seikoista, jotka vaikuttivat uran toistaiseksi parhaan hevosen, Mr Candymanin myyntiin.

Ja koska meillä on itsenäisyyspäivänumero, meillä on suomenhevossarja ja siinä oikein vanhanajan suomenhevonen huippukapasiteetilla. Rannan Ruhtinas.

“Ei suomenhevosia kuulukaan verrata puoliverisiin. Se on sama asia, kuin että jos joku haluaa italialaisen miehen, hän voi ottaa sellaisen. Mutta minä haluan sen Suomi-miehen”, Rannan Ruhtinaan toinen omistaja Kaisu Västinsalo kertoo.

Lisänä vähän olympiajoukkuetta, Terhi Stegarsin itsenäisyyspäivätunnelmat sekä runkolehden puolella muun muassa asiaa villasta ja matteksista.

Postilakkoa ei enää ole, tilaa täältä.