"Älä anna periksi", sanoo Arvi Martikainen Hevosurheilun Ratsastuksessa

Hevosen selkään nouseminen oli kerrasta poikki-kokemus.  Siihen päättyi Arvi "Korumies" Martikaisen hevoseton elämä.

Se johti siihen, että perjantain Hevosurheilussa on nyt juttu Arvi "Mitalimies" Martikaisesta. Juttu kannattaa lukea, sillä Arvin esimerkki valaa uskoa. Hänen tiensä ei ole ollut erityisen helppo, eikä aina ollut helppo uskoa, että asiat kääntyvät parempaan.

"Älä anna periksi!" hän sanoisi silloiselle minälleen, 8-vuotiaalle pikku-Arville. Ja niin hän sanoo kaikille muillekin, joiden elämä ei just nyt suju parhaalla mahdollisella tavalla.

Sen hän kuitenkin tiesi heti ensi-sekunnilla, että ilman hevosia ei voi elää.

Pieni poika puhkui intoa, mutta niin oudolta kuin se kuulostaa, yhä on ihmisiä, joiden mielestä pojat eivät ratsasta. Ja ihmisiä, kaiken ikäisiä, jotka katsovat oikeudekseen kiusata muita ihmisiä.

Tästä, että kyllä pojat nyt vaan ratsastavat,  16-vuotias Arvi Martikainen nykyään, tunnettuna somevaikuttajana, mielellään puhuu. Jossain vaiheessa hänellä olikin vain hevoset, ei  kavereita lainkaan, mikä on varhaisteinin mielestä pahempi kuin mikään muu asia. Ei silloin mieti ja analysoi miksi joitakin ihmisiä kiusataan.  Ei silloin tajua, että syyksi riittää, että he erottuvat massasta, ja että massasta erottuminen ahdistaa tavallisempia tallaajia.

Entä sitten 12-vuotias Kogelnigin Hugo, joka näytti viikonloppuna EM-kisoissa jäämiehen elkeitä ja toi kotiin hopeamitalin?

Tällä hetkellä hän on Itävallassa esteratsastajaisänsä Fritz Kogelnigin luona valmistautumassa viimeisiin kilpailuihin ulkomailla ennen kuin koulut alkavat. Nuorukainen aloittaa seitsemännen luokkansa Oulussa.

Mistä nuori ratsastaja on oikein tehty? Hevosurheilu otti siitä selvää hänen esteratsastavan äitinsä Mirella Lesonen-Hakolan ja Kogelnigin kotivalmentaja Tanja Takkulan kautta.

Ensimmäinen, mikä taustajoukkojen puheista selviää, on Kogelnigin rakkaus hevosiin. ”Hugo on myös kilpailuhenkinen ja haluaa menestyä, mutta hänellä menee yhden hevosen hoitamiseen ja ratsastamiseen neljä tuntia. Sen vuoksi hän ei koulupäivänä voi ratsastaa kuin yhden hevosen, viikonloppuisin kaksi”, kertoo äiti.

Takkula puolestaan sanoo, että yksi pojan parhaita ominaisuuksiaan on nöyryys. ”Sillä tavalla, miten hän tekee tätä, hän pääsee pitkälle, jos hän sitä haluaa.”

Lisää ratsastavia poikia, nykyään jo miehiä.

Henri Ruoste, 39,  ei keskiviikkona ollut television ääressä Tokion olympialaisten kür-finaalia katsomassa, vaan Gut Bertinglohin kotitallilla,  itse ratsastamassa. Tokio oli ja meni, siitä tehdään vielä loppuanalyysi ja sitten mietitään jatkoa.

Pekka Larsen, 60,  on hypännyt joskus, kauan sitten,  hyvin hyvin isoja esteitä. Nyt hän hyppää vähän pienempiä esteitä veteraanien EM-kisoissa Ranskassa. Parhaansa hän aikoo sunnuntaina päättyvissä mestaruuksissa tehdä. Taktiikka innoittautuu muuten sieltä 1980-luvulta - puhdasta urheilupsykologiaa!

Tilaa sinäkin Hevosurheilu. Se on kaikkien hevosihmisten lehti!

https://www.youtube.com/watch?v=uvtVquhtLak