Hyvinkään Stable Novassa paistoi aurinko, ja esteratsastajat saivat nauttia. Hattel Horsen Wilma Heikkinen on yksi heistä, joka otti kaiken irti toimivasta kilpailumiljööstä. ”Hyvä kisapäivä, hevonen kulki ja aurinko paistoi”, 140-radan ainoalla tuplanollalla kiertänyt Heikkinen kiteyttää.

Toinen perusradan virheettömästi suorittanut oli Mirella Lesonen-Hakola Winput VK Z:lla, mutta ratsukko tiputti yhden uusinnassa. Heikkinen seurasi kilpakumppaninsa suorituksen ja teki itselleen selvän suunnitelman: hyvässä rytmissä, ei turhan isoja riskejä.

Elvis PS (Zidane–Wolfgang) oli menossa mukana, ja 600 euron palkintorahat sujahtivat Heikkisen taskuun.

Viime vuoteen saakka Heikkinen kilpaili kahdella hevosella, Elviksellä ja Barco M:llä. Jälkimmäinen myytiin puolisen vuotta sitten nuorelle 13-vuotiaalle tytölle opetusmestariksi.

Heikkinen toteaa, että pitkäaikaisesta kilpakumppanista luopuminen teki tiukkaa. ”Se oli hirveää. Barco tuli minulle Elviksen kanssa samaan aikaan. Se on ollut avainasemassa siinä, millainen ratsastaja minusta on tullut.”

Vaikka luopuminen teki kipeää, on hän saanut myös iloita Barcon uudesta urasta. ”Se meni ihanaan kotiin ja hevonen on innoissaan hyppäämisestä. Katsoin Havenista kun he voittivat 90 sentin luokan, se lämmittää sydäntä”, Heikkinen hymyilee.

Hän myöntää, että hieman myös jännitti katsoa, miten Barcon rata sujuu uuden kuskin alla. Jännitys on läsnä myös hänen omissa starteissaan, mutta ei enää niin pahasti kuin joskus aikoinaan. ”Joskus jännitys halvaannutti isoimmilla radoilla, mutta nyt pienet perhoset vatsassa tekevät olon skarpimmaksi.”

Elviksen kanssa Heikkisen pitääkin olla tarkkana. Ruuna on kyvykäs, mutta jos se kokee radalla, että se saa liian monia epämiellyttäviä etäisyyksiä esteelle, se saattaa stopata. ”Kolikon kääntöpuoli on, että se on varovainen ja nopea ja toimii hyvänä päivänä melkein ajatuksen voimalla.”

Heikkinen toteaakin, että ratsastus – kuten muutkin urheilulajit – ovat niitä, joista ei voi aina vaan ottaa pelkkiä hyviä juttuja. ”Tämä pitää nöyränä. Kun joskus on käynyt hankalissa paikoissa, hyvät tuntuvat vielä paremmilta.”

Seuraavaksi Heikkinen suunnistaa viikonloppuna Ypäjää kohti. Hän aloittaa lämmittelyluokilla perjantaina, mutta tähtäimessä on derbykentällä ratsastettava Pohjola gp:n avaus. ”Katsotaan, mitä Elvis tykkää derbykentästä.”

Hyvinkään kilpailut olivat ratsukolle vasta kolmannet tällä kaudella ja Heikkinen sanookin, että 140 esteet näyttivät radankävelyssä isoilta. ”Hetki menee taas, että silmät tottuvat. En edes muista, milloin olen hypännyt viimeksi 140-luokkia. Uusinnassa esteet eivät enää onneksi tuntuneet isoilta.”

Derbykentällä Heikkinen ei ole pariin edelliskauteen vieraillut, mutta maajoukkuevalmennuksen yhteydessä hän kävi Elviksen kanssa kokeilemassa, miltä nurmi tuntuu. ” Otettiin Adin (maajoukkuevalmentaja Ad van de Vetering) kanssa treenien lopussa kentällä pari hyppyä, ja siinä meni hyvin.”

Heikkinen toivoo, että Ypäjän kilvanajot sujuisivat menestyksekkäästi, jotta hänelle irtoaisi mahdollinen paikka PM-joukkueessa.

Ratsastamisen ohella Heikkinen viettää ansaittua lomaa, ja viikkojen alkupäivinä hän työskentelee usein hampurilaisravintolassa.

Viime elokuusta alkanut, jopa 35 tuntia viikossa vienyt, luku-urakka lääketieteellisen pääsykokeisiin on nyt ohi ja enää pitää jännittää tuloksia. ”Koe oli haastava, mutta siitä jäi ihan hyvä fiilis.”

Heikkinen sanoo, että toistaiseksi hän jatkaa esteratsastusta ainoastaan Elviksen kanssa. Kun opiskelupaikat ja sen myötä muut suunnitelmat selkiytyvät, voi tilannetta pohtia uudelleen.

Katso Hyvinkään tulokset täältä.

Hevosurheilusta löytyy luettavaa. Tilaa omasi täältä!

Lisää teemasta: RatsastusPLUS