Bofey Bridgen aika mennä

Sanna Siltakorven pitkäaikainen ykkösratsu Bofey Bridge jouduttiin lopettamaan ähkyn takia pari viikkoa sitten 15-vuotiaana.

Kenttäruuna Bofey Bridge (Biggles - Distinctly North xx) oli myyty vuoden alussa eläkekotiin Minna Säntille. Vielä edellisenä torstaina se liikkui hyvin Siltakorven pitämissä treeneissä ja myös perjantaina se oli ratsastaessa oma hieno itsensä.

Lauantain vastaisena yönä se sairastui ähkyyn. Eläinlääkäri kävi ensin hoitamassa sitä siellä, ja lauantaina päivällä se vietiin Yliopistolliseen Hevossairaalaan hoidettavaksi. Se päätös oli valmiina, että hevosta ei leikata.

”En tiedä, olisiko sekään pelastanut. Mutta BB tuli meille jo eläkekotiin, ja tallissamme on jo 30 vuoden ajan ollut päätös, että ähkyleikkauksia ei tehdä. Toipumisprosessi ei kuitenkaan ole niin hyvä”, Minna Säntti kertoo.

Hevosta hoidettiin maanantaihin asti, sitten se päästettiin pois.

”Tässä on nyt tyhjä riimu”, Säntti murehtii.

BB tuli hänelle koulukilpailemista ja korkealaatuista harjoittelua varten.

”Se oli ihana hevonen. Kyllä minä sitä kiitin, kun lähdin Hevossairaalasta, enkä tiennyt, näemmekö vielä. Mutta elämä on joskus tällaista, ja varsinkin hevosten kanssa”, Säntti huokaa. "Tänään kaikki hyvin, huomisesta ei tiedä mitään. Pitäisi nauttia jokaisesta hyvästä, onnistuneesta hetkestä."

Sanna Siltakorpi on pahoillaan Bofey Bridgen poismenosta. SWB-ruuna tuli hänelle talvena, jona se kääntyi 5-vuotiaasta 6-vuotiaaksi.

”Se oli ajateltu Nörtin (Lucky Accord) jälkeen seuraavaksi isojen luokkien hevosekseni”, Siltakorpi kertoo.

Hyvä hevonen se olikin: kiva koulussa ja nopea maastossa. Rataesteet olivat sen haaste.

”Mulle ratsastajana oli kuitenkin hyvää se, että sen vahvuudet olivat eri kuin Nörtillä, joka hyppäsi hyvin, mutta jolle koulu ja ajassa pysyminen olivat haaste”, Siltakorpi sanoo.

Ratsastajan kehitykselle oli tärkeä huomata, että pystyy hallitsemaan kaikki tarvittavat asiat. BB toi myös luottamusta omaan osaamiseen. Siltakorpi luotti sen kykyihin koko ajan, mutta monet muut eivät uskoneet, että se voisi suorittaa toivotulla tasolla nimenomaan hyppäämisen takia.

”Useat valmentajat sanoivat, että myy tuo äkkiä. Mutta minä uskoin siihen”, Siltakorpi hymyilee.

BB oli herkkä hevonen, joka jännitti kaikkea. Erityisen tärkeää sille olikin tuntea ihmiset ympärillään. Sanna Siltakorpi kilpaili ruunalla pitkään itse, ja viimeisiki vuosiksi se siirtyi hänen veljelleen Samille.

”Loppujen lopuksi siitä tuli se hevonen, jolla on meidän tallissa eniten kansainvälisiä voittoja. Se kvaalasi EM:iinkin, mutta loukkaantui juuri ennen niitä”, Siltakorpi kertoo.

”Kun BB:n sai puolelleen, se antoi kaikkensa sen ihmisen eteen, johon se luotti. Se pelasti monta asiaa”, hän kiittää.

Muokattu juttua 31.7.: Korjattu juttuun, että BB meni Siltakorven treeneissä torstaina koulua. Lisätty Säntin kommentti siitä, kuinka pitäisi osata nauttia tästä hetkestä, sekä tieto, että hevosta hoidettiin tietenkin ensin kotitallilla sen sairastuttua.