Dressage Going Strong: Tuomareiden ikäraja poistui, silinterit koristeiksi sekä ajatuksia rakenteesta

Etänä järjestetty Dressage Going Strong –tapahtuma keräsi noin 150 seuraajaa.

Kouluratsastusmieliset lajiharrastajat lähtevät uuteen vuoteen sikäli tyytyväisinä, että Henri Ruoste on vuorostaan osoittanut, että suomalaiseltakin pohjalta on mahdollisuus huipulle saakka. Toisaalta korona tietenkin tekee kilpailuvuodesta kaikin puolin epävarman.

"Tautitilanne edellä mennään", tiivisti SRL:n urheilujohtaja Jutta Koivula liiton suunnitelmat.

Tämän vuoden koulusääntöihin ei ole tullut paljoa muutoksia. Oleellisimmasta päästä on se, että FEIn esimerkin mukaisesti tuomareiden 70 ikävuoden enimmäisikäraja poistui. Jo tuomarioikeuden menettäneet yli 70-vuotiaat voivat saada oikeutensa takaisin osallistumalla skaalan tarkastukseen ja koearvosteluun. Jos oikeudet ovat olleet pois enemmän kuin 3 vuotta, on käytävä myös oman tason peruskurssi.

Varustesääntöjen mukaan silinteriä ei enää saa käyttää päähineenä missään tasolla tai missään luokassa, vaan ratsastajalla on kilpailualueella ratsastaessaan oltava aina päässään turvakypärä.

Verisääntöä päivitettiin hieman: jos päätuomari tai stewardi havaitsee ratsukossa tuoretta verta, ratsukko hylätään.

Viime vuoden ajan säännöissä oli määritelty, että koulukilpailuissa tulee aina olla osoitettuna kilpailijoiden edustaja. Tästä säännöstä päätettiin käytännön syiden takia hieman peruuttaa, ja kaudella 2021 kilpailijoiden edustaja vaaditaan vain mestaruuskilpailuissa.

Keskustelua säännöistä ei käyty sen suuremmin. Koulutuomarikoulutuksen kehittämisen suhteen Jutta Koivula pyysi miettimään mahdollisuuksia, joilla saataisiin korkeammankin tason tuomareita laajemmin eri puolille maata. Koulutusten etämahdollisuuksista keskusteltiin.

Osanottajista Ira Aaltonen paljasti, että FWB-yhdistys on saanut sponsorikseen vakuutusyhtiö Pohjantähden, ja suunnitelmissa on muun muassa iso palkinto ratsulle, joka voittaisi sekä Laatuarvostelun, 5-vuotisderbyn että Breedersin.

Arvostelussa mietittiin vanhaa tuttua: pitääkö seuratasolla arvostella samalla skaalalla kuin alue- ja kansallisissa kilpailuissa. Vastaus oli, että helpossa A:ssa kyllä pitää, mutta sitä alemmilla tasoilla ei ole tarkoitus säikyttää ratsastajia, ja siksi on oltava ehkä kiltimpiä. Toisaalta toki helpon B:n ja C:n kriteeritkin ovat eri tasoa kuin helpon A.n.

”Sitä paitsi kokemukseni mukaan ratsastuskouluoppilaat ratsastavat usein parempia teitä kuin näkee kansallisella tasolla”, Jorma Kainulainen huomautti.

Lisäksi tapahtumassa kuultiin kaksi esitystä, kun jalostustuomarit Anne-Mari Pekonen ja Annu Stenqvist kertoivat rakenteen vaikutuksesta kouluhevosen liikkeisiin, ja koulutuomari Maria Colliander puhui nuorten hevosten arvostelusta.

Jalostustuomarit olivat innoissaan hyvään vauhtiin päässeestä lineaarisesta profiloinnista, jonka avulla saadaan paljon dataa kasvatuksen käyttöön.

He totesivat, että kouluhevosen rakennetta ajatellen on ennen muuta katsottava kokonaisuutta. Onko hevonen ylämäkeen vai alamäkeen ja onko se sopusuhtainen? Kun hevonen on rakenteeltaan korrekti, se tarvitsee vähemmän valmistavia harjoituksia suorittaakseen hyvin. Toisaalta aivan valtava merkitys on hevosen luonteella ja sen oikealla valmistelulla ja kouluttamisella. Siksi mitään aivan suoraviivaisia päätelmiä ei aihepiirissä voi vetää.

Yleensä toivottavia ominaisuuksia ovat ennemmin lyhyempi kuin pidempi runko, pitkä lapa, tilaa niskassa ja hyvin liittynyt kaula. Etujalat saisivat olla hieman edessä rungosta, ja kaikki jalat hyvin kulmissa.

Atleettisuus on tarpeen, mutta huippuratsut Valegro ja Totilas ovat esimerkkejä siitä, että hieman lyhyemmät sääret ja sen kautta matalammalla oleva painopiste saattavat helpottaa.

Totilas tosin oli vähän pitkä, mutta sillä oli koukistuvat nivelet ja ryhdikäs olemus. Valegron kintereen kulmaukset taas näyttävät suorilta, mutta se ei estänyt sitä käyttämästä itseään kouluratsastuksessa erinomaisesti.

Hanne-Mari Kiuttu lisäsi, että hevonen rakenne on osattava ottaa huomioon sen kouluttamisessa. Esimerkiksi hänen eräs hevosensa, jolla on pitkät takajalat, oppi tekemään laukkapiruetit ennen laukka-käynti-siirtymisiä.

Oleellista on myös tietää, missä menevät hevosen rajat. Jos hevosella on oikein pitkä lanne ja aivan suorat takajalat, sen paikka ei ehkä ole PSG-tason radalla. Eikä edes helppo A-radalla, jos kyseessä on suomenhevonen, jolla sylkirauhaset pullottavat, ja näyttää siltä, että henkikään ei enää kulje kunnolla.

Collianderin esitelmään perehdytään erikseen myöhemmin.