”Mua ei oikein koskaan ole ihmiset sillä lailla kiinnostaneet. Eläimet vain, lapsenakaan ei ollut nukkeja, yksitoista nallea kylläkin.”

Niin kertoo Ursula Turtiainen, yksi Suomen ratsastuksen suurista hahmoista. Ratsastuksen pääjutussa kurkistetaan hänen arkeensa, joka ei viime aikoina ole mennyt kuin suunnitelmissa. Hän on yhä toipilaana vakavasta sairaskohtauksesta ja jumissa Pyhtäällä, vaikka tässä kohtaa hänen pitäisi olla jo Andalusian lämmössä uutta elämää elämässä.

”Kaupat tilasta oli jo sovittu ja olin pakannut koko huushollinkin, mutta nyt on palattu lähtöruutuun”, Turtiainen kertoo. Ja sitten hän muistelee, mitä kaikkea on hevosten kanssa tullut elämässä tehtyä!

Koronakarenssista hän ei ole kärsinyt.

”Viihdyn niin hyvin yksikseni ja eläinteni kanssa, että tää korona-aika on ollut melkein siunaus”, hän naurahtaa.  ”Mikään ei ole muuttunut ja hyvä vain, etteivät vieraat ihmiset tule halailemaan.”

Myöskään Elmo Jankari ei pääuutisessa lähde heittelemään tuhkaa päälleen, vaikka ensi vuoden EM:tkin peruttiin.

”Nyt on hyvä harjoitushetki. Yhtä hyvin voisi olla arvokilpailuvuosi, ja sun hevosella olisikin jännevamma. Jos tekeminen on niin lyhytjänteistä, että tästä korona-ajasta lannistuu, kannattaa vaihtaa lajia”, Jankari sanoo.

Kakkosjutussa palataan oripäiville, ja tähtipoikana on viiden vanha Crunchtastic. Tuija Ahvenainen antoi sille nimeksi varsana Crunchy.

“Mutta sitten se oli niin fantastic!” Ahvenainen kertoo nimenmuutokseen johtaneista syistä.

Myös elämän tummat sävyt ovat mukana. Muistelemme suomalaisen hevosyhteisön suurmiestä Rolf Simonsénia, ja runkolehden puolella mietitään hevosonnettomuuksia. Artikkeli kirjoitettiin jo ennen viikonlopun kypäräepisodia, jossa liiton keulahahmo erehtyi ratsastamaan ilman kypärää ja julkaisemaan siitä videon. Mitä miettii läheinen, kun tapahtuu oikeasti vakavia asioita? Siitä kertoo toimittajan itsensä lisäksi Satu Liukkonen, Merja Mäentausta ja tyttärensä ratsastusonnettomuudessa vuonna 2013 menettänyt Juha Lahti.