Joulupöydän jälkiruoan sijaan käydään viemässä hevosille omenat

Miten ratsastajat viettävät jouluaaton? Teimme pienen gallupin.

Ville Vaurio: perhe, pleikkari, pyjama ja sairaasti suklaata

Kouluratsastaja Ville Vauriolle joulu on paras juhla, ja sitä vietetään tiiviisti perheen kanssa. Hassutellen. ja omalla tyylillä. ”Aamulla laitetaan pyjamat päälle ja otetaan iisisti. Me ostetaan aina jouluksi uudet pyjamat”, Vaurio kertoo.

Aattona mennään Vaurion puolison vanhemmille. ”Jossa pelaan appiukon kanssa pleikkaria. Seuraavana päivän yritetään ehtiä katsomaan lapsen poneja, ja vietetään päivä mun vanhemmilla”, Vaurio sanoo.

Vaurion tytär täyttää joulun jälkeen, mutta tämän vuoden puolella viisi vuotta, joten isot juhlat on luvassa vielä joulun jälkeenkin.

Jouluruokien innokas ystävä Vaurio ei ole. ”Syön lähinnä kinkkua ja perunaa. Me ollaan mun lapsen kanssa enemmän pastan ystäviä, joten laitamme varmaan joulun aikaan jo nuudeleitakin”, Vaurio paljastaa. Makeaa menee sitten kyllä. ”Sairaita määriä suklaata ja kahvia! Se on heti aattoaamun agenda. Mä olen ollut nyt pidemmän aikaa herkkulakossa, joten nyt saan herkutella”, Vaurio kertoo. Suklaan syömistä hän suunnittelee jatkavansa pitkälle iltaan siinä appiukon kanssa pelatessa. Töitä ei tehdä ainakaan kolmeen päivään, mutta omien kolmen ratsastettavan liikuttamista ei lasketa työksi. ”Ne ovat perheenjäseniä, niin niitä pitää käydä muistamassa”, Vaurio huomauttaa. Joululahjatoivelistaa hän ei ole kirjoittanut. ”Mutta kyllä mä odotan, että saan sen pyjaman. Mitä villimpi ja mielikuvituksekkaampi, sen parempi.”

Pauliina Swindells: "Periaatteessa täällä joulu on peruutettu".

Swindells ei vielä keskiviikkoiltana ollut kovinkaan pitkällä joulutohinoissaan, koska joulua vietetään Englannissa vasta joulupäivänä.

”Aattona lähden ostamaan lahjoja, miehelleni, kissoilla ja hevosille. Miehelle ostan sukkia ja boksereita. Periaatteessahan täällä on joulu peruutettu”, Swindells sanoo.

”Meidän kyllä olikin tarkoitus viettää joulu kaksistaan.” Swindells asuu Pohjois-Yorkshiressä aika maaseudulla, joten rajoitukset eivät ole yhtä pahat kuin Lontoon liepeillä. ”Itse en tunne henkilökohatisesti ketään, jolla on ollut korona.”

Suomenvuosina Swindells kävi aina aattona jouluratsastuksella, jolloin hevoset koristeltiin ja lähdettiin yhdessä maastoon. Sen jälkeen ulkomailla hän on käyttänyt jouluaaton hiljaisuuden hyväkseen, ja pitänyt hevosilla aina estepäivän. Nyt tarkoitus on käydä vähän maastossa.

Ferro on jo ratsastuksessa, sillä kausi oli lyhyt, ja Swindells suunnittelee aloittavansa sillä este- ja vähän koulukisoistakin. ”Suunnitelmat on, mutta maailma päättää”, hän sanoo.

Swindells odottaa, että joululahjan mies on löytänyt hänelle hajuvesihyllyltä. ”Hän harmittelee, että minulla on niin vaikeat toiveet toteuttaa, kun toivon omaa isoa hevostilaa maastoesteradalla. Tai ainakin kävelykonetta tai isompaa hevosautoa”, Swindells paljastaa. Hän on kuitenkin tyytyväinen hajuveteenkin. Swindells tietää, että se on valittu hyvällä maulla, kuten aina vaatteetkin, jotka James Swindells ostaa vaimolleen, koska vaimo ostaa vain ratsastusvaatteita. ”Ja hän osaa ostaa aina oikean kokoisiakin! Mä taas ostan hänelle liian pieniä. Siksi pitäydynkin sukissa ja boksereissa”, Swindells sanoo. ”Hän myös tekee jouluruoat ja siivoaa. Mä teen hevoset ja tulen valmiiseen pöytään, ja illalla hoidamme vielä hevoset yhdessä. Hän on timantti”, Swindells yltyy kehumaan miestään Jamesia. ”Hän on myös taitava karsinan siivoaja, ja on oppinut kuvaamaan ratsastusta. Kun tapasimme 10 vuotta sitten, hän aina järkyttyi ja lopetti kuvaamisen, jos jotain tapahtui. Nyt hän tietää, että pitää vain jatkaa, että myöhemmin voin analysoida, mitä tapahtui.”

Tom Gordin: "Mun jouluaatto oli jo tiistaina"

"Tiistaina tulivat tyttäret ja he saivat hirveästi lahjoja. Silloin oli mun jouluni."

Tom Gordinin jouluaatto on yksinäinen.

Hän ei myöskään tee joulusta suurta numeroa. Se menee niin kuin menee.  "Ei ainakaan tule jouluruokia. En voi sanoa niinkään etten tykkäisi niistä, mutta en kyllä hankikaan enkä laita itse milloinkaan."

"Jouluruoat on vähän niin kuin ravut ja uudet perunat, ensimmäinen kerta menee mutta sitten kyllästyy", hän sanoo.

Gordin kertoo, että hänen jouluaattonsa on itse asiassa aivan mullin mallin, konseptit ovat menneet sekaisin.  Hän laatii jouluaattona perinteisesti tulevan Horse Show'n ohjelman. "Ja nyt se on laadittu jo!" hän lähes parahtaa.

Horse Show'n ohjelma on jo valmis, se kun on sama kuin tänä vuonna, jolloin se peruuntui.

Gordin ei myönnä eikä miellä itseään työnarkomaaniksi.

"No en mä sellainen ole. Mutta kun istun kökötän himassa, tykkään tehdä tälläsiä juttuja."

Eveliina Talvio: "Jouluaterian jälkeen käydään viemässä hevosille omenat"

Eveliina Talvio lensi tiistaina Suomeen Belgiasta. Jouluaatto vietetään perheen, isän ja äidin, Timon ja Hannen, sekä sisarten kanssa, joita hän on ikävöinyt maailmalla.

Jouluaattoaamuna tallilla syödään joulupuuro kaikkien ystävien, perheen ja asiakkaiden kanssa.

"Sitten meillä on joulusauna, jota mä odotan ihan hirveästi! Belgiassa en ole päässyt saunaan ollenkaan."

Jouluruoat ovat perinteiset.

"Kalapöytä on isossa asemassa, koska me kaikki tykätään kalasta hirveästi. Pääruokana on kinkku sekä kalkkuna, molemmat ja kaikki perinteiset laatikot.  Molemmat menee, mutta olen enemmän kalkkuna-ihmisiä."

Ilta sujuu rattoisasti pöydän äärellä. Jälkiruokien aikaan vatsat ovat niin täynnä, että ne eivät oikeastaan edes maistu.

"Siinä vaiheessa me mennään antamaan hevosille iltaruoat ja viemään niille omenat. Sitten palataan takaisin kotiin ja isketään konvehtirasioiden kimppuun."

Joulupukkia ei ole tulossa, niin pieniä lapsia perheessä ei tällä haavaa ole.

Mikael Forstén: "Kävin hakemassa joulupukin vehkeet jo viime viikolla"

Esteratsastaja ja SRL:n puheenjohtajamandaatin viimeisiä päiviä hoitava Mikael Forstén viettää Nooran ja kahden tyttärensä kanssa pienten lasten perhejoulua maalla Angelniemessä.  Forsténien jouluun kuuluu vain aivan lähisuku Nooran puolelta. "Mulla ei sukua enää elossa ole", Forstén toteaa.

"Joulupöytä on niin perinteinen suomalainen joulupöytä kuin voi olla.  Laatikot ja kinkut ja lohet sun muut. Minä en kalaruokaa syö, en pidä kylmästä raa'asta kalasta kuten sillistä ja vastaavista."

Joulupukki? Kyllä vain.  Se on perinteiseen tapaan isä itse, joka "käy R-kioskilla", tai minkä selityksen Kemiönsaaressa keksiikään. Ehkä lossilla?

"Kävin hakemassa joulupukin vehkeet jo viime viikolla. Edelliskerralla kun olin joulupukkina Eva oli kolmen vanha ja hän säikähti ihan kamalasti, joten pidettiin muutama vuosi taukoa ja joulupukki kävi vaan jättämässä lahjat kuistille ja häipyi. Nyt Eva on vanhempi ja tämä nuorempi tytär Aksu on rohkeampi, joten katsotaan tykkääkö hän joulupukista enemmän", Forstén naurahtaa.

Hevosten joulusta hän ei tiedä, sillä niistä vain yksi,  Lovely Friend,  on Suomessa. "Se tekee Hattelissa varmaan jotain, mitä siellä hevosten jouluohjelmaan kuuluu."

Kysymykseen, entä hevoset Saksassa sitten, siellähän ovat sekä Mikon että Nooran kansainväliset kilpurit.

"Nyt sä tietysti toivoisit, että kertoisin kuinka Riesenbeckissä kaikki meidän viisi hevosta valjastetaan joulupukin reen eteen ja lainataan Ludgerilta yksi, että saadaan kuuden hevosen reki aikaiseksi. Ja sitten Ludgeri lähtee ajelemaan sillä reellä pitkin Riesenbeckin kylän lumisia teitä ja jakaa mennessään lahjoja lapsille."

Huomasitte varmaankin myös tämän jutun ihanat kuvituskuvat?

Jos aikaa syömiseltä jää, käykää Helsinkikuvia.fi katsomassa ja lataamassa ilmaisia historiakuvia Helsingistä ja helsinkiläisistä hevosista. Haulla "hevonen" tulee valtava määrä osumia. Kuvat ovat täällä

Hyviä joulunpyhiä kaikille Hevosurheilun ratsastustoimitukselta!