14-vuotias oululainen Hugo Kogelnig katsoi Susanna Granrothin suoritusta valmistautumisalueella ennen omaa vuoroaan. Hän tiesi, että puhdas rata riittää voittoon. Sitten hän meni radalle ja ratsasti sen puhtaan radan. Luokan ainoan puhtaan radan. Kiirettä pitämättä, koska ei ollut tarve. Mikäli Heikkinen ei olisi ensimmäisellä kierroksella pudottanut, Kogelnigin olisi pitänyt ratsastaa yli 7 sekuntia nopeammin. "Kyllä se vähän jännitti, mutta hyvin meni lopussa", Kogelnig kertoi pressitilaisuudessa haastattelijalle, mutta ehkä hän vähän liioitteli. Eli ehkä häntä ei niin hirveästi jännittänyt, tai jos jännitti, ei se ainakaan näkynyt missään. Petra Heikkinen ja Oechie-K ja Susanna Granroth l'Espoir van Dorperheidellä ottivat kumpikin yhden pudotuksen ja sijat kaksi ja kolme. Palkintojenjaossa ja voittoloimituksessa Vermont kävi sen verran kuumana, että Kogelnig vinkkasi hevosenhoitaja Emanuel Cayetanon, Manun, pitelemään sitä. Eleetöntä, ammattimaista, tehokasta.Bastionista jälkeen tie jatkuu Eurooppaan. Kogelnig käy tosin vielä kotonaan Oulussa, ennen kuin lentää valmentautumaan isänsä Fritz Kogelnigin luona Itävallassa ja hyppää junioreiden EM-kisat heinäkuun 10.-16. päivä Italian Gorla Minoressa. . Esteratsastuksen manageri Mikko Mäentausta seurasi Kogelnigia Haminassa."Lahjakas ja hyvä ratsastaja kaiken ikäisissä ja omassa ikäryhmässään aivan erityistapaus", hän analysoi näkemäänsä. Mäentausta huomautti kuitenkin myös, että Keski-Euroopassa on aivan tavallista, että juniorit hyppäävät 145- ja jopa 150-luokkia. "Se kuuluu melkeinpä automaattisesti asiaan, jos pitkälle tähtää", hän sanoi. Suomen ykkösmaajoukkueessa Kogelnig ei voi ratsastaa ennen kuin täyttää 18 vuotta. "Kolme vuotta menee nopeasti!" Mäentausta kevensi. . IkäfaktoriKogelnig on aloittanut 9-vuotiaana ja noussut 145-tasolle tasan viidessä vuodessa. Mitä urheilijoiden ikään tulee, esteratsastus on suurten ääripäiden laji. Kogelnigia tasan 60 vuotta vanhempi Suomen mestari vuosimallia 1995, Kimmo Kinnunen, 74, katsoi lauantaina Bastionin kisojen pääluokkaa ja myös sen verryttelyä tarkalla silmällä."Kyllä ovat hevoset kehittyneet", hän huokasi. "Ja myös ratsastajat."Kinnusen mielestä on loistavaa, että meillä on näin nuoria ja näin kilpailuhenkisiä ratsastajia kuin Hugo Kogelnig ja Jone Illi. "He pakottavat esimerkillään ja pelkällä olemassaolollaan kaikki muutkin ratsastamaan kilpaa", hän myhäili. Nuorista lupauksista Haminassa nähtiin vain toinen. Kogelnigin eleetön profiili satulassa tuo mieleen Daniel Deusserin ja muut vastaavat kollegat Keski-Euroopasta."Hugo on selvästi kotonaan tuolla", Kinnunen kuittasi. "Näitkö, kun yksi ratsukko vetäisi ihan hänen edestään, kun oli tulossa esteelle eikä ratsastaja edes silmää räpäyttänyt, jatkoi vaan omaa hommaansa ja teki hyvän hypyn. Monelta olisi mennyt pasmat sekaisin."Mutta ratsastuksessa ei tunneta ikärasismia. Kinnunen haluaisi palata kilpasatulaan itsekin. "Kyllä kun tätä katsoo, niin kovasti sellainen mieliteko olisi. Mutta mistä löytyisi hevonen?"
14-vuotias oululainen Hugo Kogelnig katsoi Susanna Granrothin suoritusta valmistautumisalueella ennen omaa vuoroaan. Hän tiesi, että puhdas rata riittää voittoon. Sitten hän meni radalle ja ratsasti sen puhtaan radan. Luokan ainoan puhtaan radan. Kiirettä pitämättä, koska ei ollut tarve. Mikäli Heikkinen ei olisi ensimmäisellä kierroksella pudottanut, Kogelnigin olisi pitänyt ratsastaa yli 7 sekuntia nopeammin. "Kyllä se vähän jännitti, mutta hyvin meni lopussa", Kogelnig kertoi pressitilaisuudessa haastattelijalle, mutta ehkä hän vähän liioitteli. Eli ehkä häntä ei niin hirveästi jännittänyt, tai jos jännitti, ei se ainakaan näkynyt missään. Petra Heikkinen ja Oechie-K ja Susanna Granroth l'Espoir van Dorperheidellä ottivat kumpikin yhden pudotuksen ja sijat kaksi ja kolme. Palkintojenjaossa ja voittoloimituksessa Vermont kävi sen verran kuumana, että Kogelnig vinkkasi hevosenhoitaja Emanuel Cayetanon, Manun, pitelemään sitä. Eleetöntä, ammattimaista, tehokasta.Bastionista jälkeen tie jatkuu Eurooppaan. Kogelnig käy tosin vielä kotonaan Oulussa, ennen kuin lentää valmentautumaan isänsä Fritz Kogelnigin luona Itävallassa ja hyppää junioreiden EM-kisat heinäkuun 10.-16. päivä Italian Gorla Minoressa. . Esteratsastuksen manageri Mikko Mäentausta seurasi Kogelnigia Haminassa."Lahjakas ja hyvä ratsastaja kaiken ikäisissä ja omassa ikäryhmässään aivan erityistapaus", hän analysoi näkemäänsä. Mäentausta huomautti kuitenkin myös, että Keski-Euroopassa on aivan tavallista, että juniorit hyppäävät 145- ja jopa 150-luokkia. "Se kuuluu melkeinpä automaattisesti asiaan, jos pitkälle tähtää", hän sanoi. Suomen ykkösmaajoukkueessa Kogelnig ei voi ratsastaa ennen kuin täyttää 18 vuotta. "Kolme vuotta menee nopeasti!" Mäentausta kevensi. . IkäfaktoriKogelnig on aloittanut 9-vuotiaana ja noussut 145-tasolle tasan viidessä vuodessa. Mitä urheilijoiden ikään tulee, esteratsastus on suurten ääripäiden laji. Kogelnigia tasan 60 vuotta vanhempi Suomen mestari vuosimallia 1995, Kimmo Kinnunen, 74, katsoi lauantaina Bastionin kisojen pääluokkaa ja myös sen verryttelyä tarkalla silmällä."Kyllä ovat hevoset kehittyneet", hän huokasi. "Ja myös ratsastajat."Kinnusen mielestä on loistavaa, että meillä on näin nuoria ja näin kilpailuhenkisiä ratsastajia kuin Hugo Kogelnig ja Jone Illi. "He pakottavat esimerkillään ja pelkällä olemassaolollaan kaikki muutkin ratsastamaan kilpaa", hän myhäili. Nuorista lupauksista Haminassa nähtiin vain toinen. Kogelnigin eleetön profiili satulassa tuo mieleen Daniel Deusserin ja muut vastaavat kollegat Keski-Euroopasta."Hugo on selvästi kotonaan tuolla", Kinnunen kuittasi. "Näitkö, kun yksi ratsukko vetäisi ihan hänen edestään, kun oli tulossa esteelle eikä ratsastaja edes silmää räpäyttänyt, jatkoi vaan omaa hommaansa ja teki hyvän hypyn. Monelta olisi mennyt pasmat sekaisin."Mutta ratsastuksessa ei tunneta ikärasismia. Kinnunen haluaisi palata kilpasatulaan itsekin. "Kyllä kun tätä katsoo, niin kovasti sellainen mieliteko olisi. Mutta mistä löytyisi hevonen?"
