Kolme vuotta on samanaikaisesti lyhyt ja pitkä aika. Pian on aika ripustaa klubitakki naulaan. 

Niin alkaa Hevosurheilun Ratsastuksen pääjuttu. Se kertoo tietenkin SRL:n väistyvästä puheenjohtajasta Mikael Forsténista, joka aloittaa pian Hevosopiston valmennuskeskuksen Sports Directorina. Uusi työ ei ole nyt jutun aiheena, mutta monta muuta tärkeää asiaa on.

Forstén painottaa, että ei halua tilittää, mutta hän myös sanoo, että olisi kaivannut suorempaa palautetta kolmivuotiskaudellaan. Suuntaan tai toiseen.

 “Mutta en alunperinkään aikonut kehäraakiksi, joka pokkuroi klubitakissaan seuraavat kakskyt vuotta”, hän toteaa.

“Vaikkakin, jos vielä niinkin myöhään, kuin jokunen viikko sitten, edes yksi ihminen olisi sanonut mulle, että ihan mallikkaasti hoidettu homma loppujen lopuksi,  olisin voinut asettua ehdokkaaksi uudelleen”, Forstén sanoo hieman yllättävästi.

Haastatteluja tehdessä käytiin myös treenaamassa, Lovely Friendillä Hattel Horsella. Forstén suhtautuu ratsastamiseen kunnianhimoisesti ja myös lajin vaatimalla nöyryydellä.

“Kun mä katson vaikka Christian Kukukin tai Philippe Weishauptin ratsastusta, mä en voi kuin todeta, että niiden kanssa hevoset hyppää paremmin kuin mun kanssa, koska mä olen tällä hetkellä viisikymppinen suomalainen harrastelija”, Forstén sanoo.

Forsténin treenivideo tiistailta täällä.

Lovely Friend oli räjähteleväisen pirteä ja reaktiivinen, kun se paineli korvat hörössä pikku esteille. Forsten hyppäsi pitkän lämmittelyn jälkeen metrin pikku radan kuitenkin vain kerran, koska tamma on ollut loukkaantuneena, varsonut ja tekee nyt paluuta urheiluun. ”Kiva hevonen, skoupikaskin, mutta kuinka skoupikas, sitä ei vielä pysty sanomaan”, Forsten luonnehti.

Valtaosan ajasta tammaa ratsastaa Susanna Granroth.

 

Kakkosjutussa ollaan eri puolella Suomea ja kuvataan erilaista hevosta. Kuullaan nimittäin Arto-Pekka Heinon kuulumiset. Hänen vetää nykyään yksityishevospuolta Hietasaaren Ponipihalla Oulussa, tallilla, jolla on oma tsasouna eli ortodoksinen rukoushuone. Ja hevonen – se kääntää katseet jo värillään. Suomenhevosori Valkeakuulas on  tuplavoikonpäistärikko, rodussaan ainoa laatuaan.

Ratsastusta Heino kertoo vähentäneensä. Startteja tuli tälle vuodelle vain pari.

”Ja tänä kesänä olin ensimmäistä kertaa siitä helpottunut, että ei tarvinnut lähteä kilpailuihin. Parhaimmillaanhan minulla oli neljä kansallisen tason hevosta. Niiden kanssa joku Ypäjän reissu oli aika raskastakin”, Heino miettii.

Hän sanoo, että oma ikä tuntuu jo.

”Kouluradan portista sisään ratsastaminen on yhä edelleen kivaa, ja mieleltäni ratsastan paremmin kuin 30-vuotiaana, mutta fyysisesti en pysty enää samaan tasoon. Viidenkymmenen ikävuoden tällä puolella sen huomaa”, Heino paljastaa.

 

Uutispuolella Ratsastuskeskus Ainoa, syyskokousta ja hallitushakijoiden gallup. Kolumnissa viisastelemme Ratsastajainliitolle, kuten olemme tehneet joskus ennenkin.

Hyviä lukuhetkiä! Tilaa Hevosurheilu täällä!

 

 

 

 

Artsi Heino, suomenhevosori Valkeakuulas ja koira.Artsi Heino, suomenhevosori Valkeakuulas ja koira.