Mediapersoona Lauri Salovaara aikoo ratsastaa seuraavassa Helsinki Internationa Horse Show´ssa kilpaa.

Ensimmäisen kerran Salovaara ratsasti viime syksynä.

”Perheeni kertoi minulle eräänä lauantaina, että olet seuraavana lauantaina kisoissa, ja kannattaisi varmaan alkaa treenata. Kävinkin tiistaina, torstaina ja perjantaina kokeilemassa”, Salovaara pohjustaa.

Kyseessä olivat syyskuun lopussa kilpailtavat Pohjan Poika -kilpailut, joissa Salovaaran oli tarkoitus mennä puomiluokka. Kun laukkaaminen kuitenkin onnistui jo ensimmäisellä kerralla, päädyttiin ristikkoluokkaan. Ja kun se meni kilpailuissa hyvin, ratsastuksenopettaja antoi luvan hypätä myös 60 senttiä, jos se korkeus onnistuu hyvin verryttelyalueella. Niin kävi, ja itse kilpailussakin maaliin tultiin puhtaasti. Salovaara innostui.

”Kilpailuissa oikeasti tykästyin ratsastukseen”, hän kertoo.

Kunnianhimoisena ja tulostavoitteellisena ihmisenä hän päätti, että parhaaseen lopputulokseen päästään, kun hommasta tehdään julkinen.

”Mulla toimii parhaiten julkinen paine. Sitten en uskalla lepsuilla”, Salovaara kertoo.

Tarkoitus on kilpailla harrastajille tarkoitettua Amateur Touria 80-100 sentin korkeudella.

Nyt haasteen kunnolla alkaessa virallisia ratsastuskertoja on takana hieman alle kymmenen, ja mukaan mahtuu yksi putoaminenkin.

”Tipahdin, kun hevonen teki aivan hurjia sivuhyppyaskeleita”, Salovaara kertoo. Vähän aikaa miehellä oli häntäluu kipeänä ja itseluottamukseenkin tuli särö, mutta sitten mentiin taas.

”Kokeiltiin, miten korkeita voin tässä vaiheessa mennä, ja hyppäsimme 75 senttiä”, hän kertoo viime viikonlopun treeneistä.

Oululainen Salovaara ratsastaa Turkan Ratsurinteessä, ja häntä valmentavat Liisa Sassi-Päkkilä ja hänen äitinsä Satu Turkka. Aluksi on tarkoitus kehittää tasapainoa ja tekniikkaa, sitten aletaan kiertää kisoja.

”Mun paras apu tässä on se, että mä en ymmärrä riskejä. En kiusallakaan suostu katsomaan putoamisia”, hän toteaa, kun toimittaja kyselee, muistaako hän vuoden 2008 Tallitähdet-ohjelman ja Neumannin ja Oskari Katajiston loukkaantumiset.

Haastavuutta taas lisää se, että Salovaaralla on suunnitteilla myös toinen julkinen haaste, joka tulee hänen mukaansa viemään aikaa ratsastukselta ja estää sen joksikin aikaa.

”Se julkaistaan myöhemmin”, hän kertoo.

Liisa Sassi-Päkkilä ratsasti viime kesänä suomenhevosten estemestaruuksista pronssia pienhevosella Äänenkantaja. Sassi-Päkkilä uskoo, että Salovaara onnistuu haasteessaan.

”Uskoisin, sillä hänellä on sen verran helppoja hevosia käytettävissä”, Sassi-Päkkilä kuittaa.

Salovaaran putoamiseen valmentaja suhtautuu letkeästi.

”Valitettavasti en nähnyt sitä, kun olin itse reissussa. Tuli pieni sivuttaisliike, tasapaino heilahti ja hän tuli alas ilmeisesti takamus edellä. Se kuuluu asiaan. Jos ei putoaisi välillä, ei oppisi tippumaankaan”, hän kuittaa.

Tähän asti Salovaara on ratsastanut lämminverisen ja suomenhevosen yllätysvarsalla Maijan Roco (Lunar Embrace – Kilun Maija, Kilu). Se on hypännyt nuorena hevosen Sassi-Päkkilän kanssa korkeimmillaan 110-luokkia.

”Se on yksi suosituimmista hevosistamme, ja Laurin tämän hetken treenikaveri. Täysin varma ja helppo. Mutta kun taitoja tulee lisää, vaihdetaan hevosta. Roco on hieman suomenhevostyylinen ja raskaampi, joten HIHSiä ajatellen mielessäni on muu vaihtoehto. Siellä mennään mieluummin kevyemmällä ja säpäkämmällä, mutta nyt harjoitellaan Rocolla ja sitten katsotaan toista rinnalle”, Sassi-Päkkilä suunnittelee.

Salovaara on tyytyväinen Rocoon.

”Se on huipputyyppi, joka pitää minusta huolen”, hän kiittää.

Ratsastukseen se on ainakin innostuttanut.

”Ratsastus vaatii sataprosenttisen keskittymisen, siinä eivät kauppa-asiat tule mieleen. Kun opettaja neuvoo jonkin pienenkin jutun, sen tekee heti, kun on niin palava halu oppia. Ja ratsastuksessa on mukana kumppanina elävä olento, jolla on oma persoona. Se on mahtavaa. Ei pesismaila ala pelatessa kuittailla”, Salovaara myhäilee.

Salovaaran syksyinen rata täällä.