Numminen koronakauden marraskuussa

Syksy kääntyy talveksi ja Satu Liukkonen ja Sebbe Numminen myyvät hevosiaan. Sekä nuoria että vanhoja on ollut ja on myyntilistoilla.

"Pakko myydä jotain, ei auta mikään. Ja on tässä joku viisi hevosta viime viikkojen aikana jo myytykin", Numminen sanoo. Ollaan koronavuoden marraskuussa, ja tunnelmat ovat sen  mukaiset.

Isoa hyppäävät Gurra Hop ja Diarado's Love ovat aktiivisessa myynnissä, ja viimeksi tänään  niitä on käyty katsomassa. Numminen pitäisi mielellään toisen niistä itsellään, kumman vain.

"Mutta toinen on pakko myydä."

Kisamielessä viime aikoina on ollut hiljaista Satusebbe-tallilla, mutta etenkin Numminen on alla päin. Motivaatio on suuressa vaarassa, jollei suorastaan hukassa.  Hän on tympääntynyt kiertämään jatkuvasti samoja kansallisia, maksimissaan 140-145 -ratoja. Niillä muutamalla harvalla tallilla, jotka ylipäätään järjestävät kisoja.  Jatkuvasti samoja naamoja vastaan.

"Puuduttavaa", hän sanoo.  "Ja oma ratsastus tunnu mitenkään parhaalta mahdolliselta. Välillä tuntuu, ettei osaa ratsastaa enää ollenkaan."

Viime viikkoina kisoja Ruotsissa on alettu taas enenevässä määrin perua. Korona nostaa päätään.

"Ruotsin mestaruudet tossa pidettiin, mutta niissä me ei oltu."

Kalenterissa on hänen mukaansa vielä jokunen kansallinen kisa.

"Mutta eiköhän nekin peruta."

Kulunut kausi on ollut verkkainen ja ohut.  Mutta jotakin hyötyä siitä on ehkä silti ollut. Nummiselle on ainakin kirkastunut kristallinkirkkaasti miksi hän näissä hommissa on.  Kilparatsastuksen takia. Isojen kisojen takia. Isojen kansainvälisten kisojen takia.

Ensimmäistä kertaa moneen kymmeneen vuoteen hän ei tänä vuonna ole osallistunut yhteenkään kansainväliseen luokkaan.

"Toivon, että ensi vuonna tää koronahomma jo hellittäisi ja mun ratsastustaito palaisi. Pääsisi hyppäämään."