Ratsastusliitteessä käydään Tuomarinkylän Ratsastuskoululla ja muistellaan yhtä oria, joka oli kuin korianteri. 

“Ei olla suurin eikä vanhin,  mutta kärkipäässä ollaan”, sanoo Karin Aalto, 84,  Tuomarinkylän ratsastuskoulun perustaja.

Aalto on jo siirtynyt syrjään ja sanoo opettelevansa eläkeläisen elämää. Sellaista, jossa ollaan enemmän kotosalla, vähemmän tallilla.

“Vaikeata se on ollut, mutta elämässä on nöyrryttävä oppimaan”, Aalto sanoo.

Koulun toiminta on lastenlasten hyppysissä.

Aallon toisen pojan Antin tyttäret Peppi ja Lotta Aalto ovat ottaneet koulun käsiinsä.

Miten helsinkiläisellä koululla tähän maailman aikaan menee?

 

On myös kuukauden Suomessa syntyneen vuoro! Sekä Mikaela Fabricius-Bjerre että Henri Ruosteen äiti Anu Rantanen muistavat erityisesti welsh D-poni Taikun Jalpokan eli Bennyn.

”Sillä oli kauniit isot silmät. Kun Benny tuli, me oltiin ihan noviiseja, mutta poni tuli taloon. Kaikki kilpailut Bennyn kanssa olivat ikimuistoiset, joskus hypättiin valkoisista aidoista ulos. Ja usein se jakoi tuomarien mielipiteet, kuin korianteri. Toiset tykkäsivät, ja toiset inhosivat. Viimeisissä SM-kisoissa -97 se ennen palkintojenjakoa yritti astua shettiksen, joten juu, kyllä se oli orimainen… Mutta se oli myös kiltti”, Anu Rantanen muistelee.

Taikun Jalpoka Patrick Brommelsin kanssa.

 

Kouluratsastaja Terhi Stegars on voimissaan jälleen. Uusi alku. Talli on täynnä hevosia ja yksi niistä käytännössä jo GP-valmis. Hänellä ei kuitenkaan ole mihinkään kiire.

Hevosurheilu tuo iloa elämään. Voit tilata lehden täältä