Kouluttajan tehtävä on opettaa ori hallitsemaan tunteensa, sanoo Nina Fagerström. Belgiassa asuva Fagerström on yksi menestyneimmistä suomalaisista esteratsastajista kautta aikojen.

Sammaliston tallin Londen (Comme il Faut – Lando) on nyt 5-vuotias, ja näytille se tulee kolmatta kertaa. 3-vuotiaana se hyppäsi Oripäivillä korkealle, mutta lautakunnan mielestä sen eteenpäinpyrkimys hypyissä loppui kesken, eikä esteominaisuuksien laatu ollut jalostusoriille riittävä. Viime vuonna Londen teki koronan takia vuoden mittaisen luvan antavan testin. Silloin se vielä ailahteli Riikka Harjulan esittämänä, kun se katseli huolissaan sarjaesteen vieressä olevaa pöytää. Lupa tuli kuitenkin, 1. palkinto ja messevät 43 tammaa.

Kun tammat oli astuttu, Londen lähti Belgiaan Fagerströmille. Ypäjälle ratsukko palaa hyvillä mielin.

 

Fagerström on rauhassa tehtävän koulutuksen puolestapuhuja, ja hän kertookin treenanneensa Londenia vähemmän niin kuin oripäiväoria ja enemmän niin kuin nuorta estehevosta: fiiliksen, eikä kalenterin mukaisesti.

”Koko oripäivät olivat niin kysymysmerkki herpeksen ja koronan takia, että meillä ei välillä edes ollut mitään päivää annettuna. Se on ehkä syykin siihen, miksi Londen on mennyt niin hyvin eteenpäin. Hevosia ei ole helppo tehdä jonkin päivämäärän mukaisesti, ja nyt pystyimme tekemään ilman painetta”, Fagerström kertoo.

”Sillä on ollut todella palkitseva mennä, kun viikko viikolta liike laajenee ja keskittymiskyky paranee.”

Keskittyminen on nuorelle oriille iso haaste, ja ratsastajan tehtävä on auttaa hevosta sen suhteen, Fagerström linjaa.

”Oriit ovat usein paljon herkempiä kuin ruunat ja tammat. Ne kaipaavat johtajaa ja selkeyttä, mutta oriin pitää hyväksyä johtajansa. Siksi oriit vaativat usein parempaa ratsastusta kuin muut hevoset”, hän sanoo.

Hän painottaa, että oriiden kohdalla kouluttajalla on vastuu siitä, että hevonen oppii hallitsemaan tunteitaan. Hevosen hyvää käytöstä pönkitetään, mutta huonoa ei katsota läpi sormien. Epätoivotut käytösmallit eivät saa painua hevosen muistiin, vaan oleellisia ovat ne tilanteet, jolloin se keskittyy ihmiseen.

”Jos hevonen on tosi orimainen, siihen pitää käyttää tavallista enemmän aikaa, viitseliäisyyttä ja ajatusta”, Fagerström neuvoo.

Oriin kanssa ei pidä esimerkiksi ajatella, että kyllä sen nyt vain pitää oppia menemään, ja sitten lähdetään ratsastamaan suoraan tilanteeseen, jossa kenttä vilisee muita hevosia ja varsat ja tammat kirmaavat viereisellä laitumella. Sen sijaan ensin ratsastetaan yhden ruunan kanssa hyvin etäisyyksin, sitten opetellaan ohittamaan se yksi ruuna lähempää ja vasta sitten kun se sujuu, otetaan kentälle enemmän hevosia tai jo tammakin. Uusia ärsykkeitä tuodaan vähän kerrallaan, niin että hevonen pystyy keskittymään ratsastajaan.

Londen on tässä niin pitkällä, että se on ollut jo muutamissa kilpailuissakin. Hyppäämisessä kotona on kuitenkin keskitytty pieniin esteisiin ja kavaletteihin, ja vasta oripäiviä kohti tultaessa on hypätty muutaman kerran isompaa.

”Londen tekee helposti ja on tuntunut tosi hyvältä”, Fagerström kiittää. ”Se on estehevosena tosi rohkea, varovainen ja esteälykäs, ja sille hyppääminen on helppoa. Mitä korkeutta se tulevaisuudessa sitten hyppääkin, se tekee sen hyvin ja menestyy”, Fagerström veikkaa.

 

Londenin kanssa on tarkoitus jatkaa yhteistyötä astutuskauden jälkeen. Fagerströmin hevostilanne on muutenkin hyvin nuorisopainotteinen.

”Minusta ei nyt hirveästi kilparadoilla kuulu, koska jos minulla on jokin vanhempi hevonen, se menee heti kaupaksi”, hän kertoo.

Uusi juttu on yhteistyö yhden Belgian parhaan estehevoskasvattajan, Perry De Winterin, kanssa. Häneltä on vastikään tullut Fagerströmille 5-vuotias hyväksytty ori ja 7-vuotias siitoksessa ollut tamma. Fagerström odottaa yhteistyöltä paljon.

”Kyllähän mä koko ajan olen myös silmät auki, että pääsisin jossain vaiheessa ihan oikeasti kisaamaan”, hän hymyilee.

Omaa hevoskasvatustaan hän on ajamassa alas. Hän on myynyt tammojaan, eikä tälle keväälle synny yhtään omaa varsaa.

”Yhden varsan tekee vielä mun äiti kasvattamastani 3-vuotiaasta Dominator-tammasta. Se on jo ultrattu tiineeksi oriista Untouchable 27, Fagerström kertoo.

Syynä on aikapula. Fagerström haluaa keskittää oman energian ja voimavarat asioihin, joita eniten haluaa tehdä, siis ratsastukseen, valmennukseen ja hevoskauppaan. Hän toteaa, että kasvatus on ollut hänen harrastuksensa. Käytössä ovat olleet ihan hyvä tammat, jotka ovat 160-luokkien tammojen varsojen varsoja. Kasvateista on tullut kivoja hevosia, mutta ei sitä mitenkään voi verrata huippukasvattajiin, joiden tammalinjojen hevosista melkein kaikki hyppäävät vähintään 140.

”Hyvälle kasvattajalle 140-luokkien hevonen on minimi, ja tavoitteena ovat 160-luokat, mutta se taas ei ole minun tammalinjoillani todennäköistä. Koska kaikkea on vaikea tehdä, yritän nyt lopettaa kasvattamisen ja keskittyä muuhun”, Fagerström summaa.