PT-sarjassa hoito-opit absoluuttiselta huipulta

Personal Trainer -juttusarjassa ei puhuta nyt puolipidätteistä, mutta aika lailla yhtä tärkeästä asiasta kilpailemisen kannalta. PT-sarjassa nimittäin puhutaan kilpahevosen hoitamisesta.

Heidi Mulari on hoitanut esteratsastaja Steve Guerdat´n hevosia jo 15 vuotta. Hän paljastaa, millä keinoin hoidetaan maailman parhaat estehevoset.

Mularin tapa perustuu yksinkertaisuuteen ja huolellisuuteen. Tehdään se, mistä on hyötyä, mutta ei kaikkea vain tekemisen vuoksi. Esimerkiksi jos hevonen on terve 5-vuotias ja hyppää metriä, ei sen jalkoja tarvitse hoitaa sen kummemmin.

Tuntosarvien pitää kuitenkin aina olla herkkinä.

”Ohjesääntöni on, että trust your feeling and follow it”, Mulari sanoo. Siis luota tunteeseesi ja toimi sen mukaan. Eli jos hevonen alkaa itselleen ei-tyypillisesti pyöriä karsinassa, niin kyllähän sillä ähky yleensä on.

Ratsastuksen pääjutussa muistelemme Mikaela Fabricius-Bjerren läpimurtoratsua Skovlunds Mas Guapoa.

Kun Fabricius-Bjerre kertoo, miten "Masi" hänelle aikoinaan tuli, se kuulostaa kohtalolta. Tanskalainen kasvattaja Birgitte Houstrup-Jessen oli myynyt ruunan nelivuotiaana. "Mä olin nähnyt sitä nuorten hevosten luokissa eri ratsastajilla ja koittanut ostaa itselleni, mutta en saanut sitä. Se oli vaihtanut omistajaa, eikä mulla ollut enää mitään mahdollisuuksia sitä saada", Fabricius-Bjerre muistelee 2000-luvun toisen puolikkaan vaiheita. Vuonna 2009 tuli soitto läheisestä Yorkin laukkasiittolasta, että hevonen oli palautettu heille, otatteko myyntiin. "Se oli ihan merkillistä! Mun unelmien hevonen yhtäkkiä kärrättiin mun pihaan. Myytäväksi!"

Toinen juttu kertoo suomenhevosesta nimeltä Jeppo. Se on Liisi Uskin 34-vuotias pienhevosori. Kun se syntyi, se ei ollut pelkästään pieni, vaan tosi pieni. Ja se myös jäi tosi pieneksi, sillä 140 senttiä ei ole poniksikaan iso. Sen myötä Uskista tuli pienhevosjalostaja.

"Eihän pienhevonen mikään poni ole. Se on vähän pienempi suomenhevonen vaan. Suomenhevosen liikkeillä, ei ponin", Uski kertoo.

Lisäksi perehdymme korona-asioihin kilpailutoiminnassa ja kuulemme surullisen huonot uutiset liiton taloudesta.

Kolumnissa muistutamme Hevosurheilu-lehden pääasiasta. Siitä, että kilparatsastus on hevosihmisen elämän suola.

Se on se pariminuuttinen areenalla. Ja ennen sitä pariminuuttista on se hetki, kun todella tuntee elävänsä. Ja samanaikaisesti ehkä pian kuolevansa.

Sillä on myös se hetki, jolloin ei tiedä, aiheuttaako tämän stressin tuo urheilupsykologien niin mainostama sisäinen puhe, vai johtuuko päänsisäinen höpötys stressistä.

Ole mukana. Tilaa täältä.