Sanna Illi, entinen Myllykangas, hyppäsi viimeiset estekisansa vappuna 2018.

Sitten hän siirtyi kokonaan poniäidiksi.

”Varsinkin alussa jännitin niin paljon Sanin ja Jonen ratoja, että kun he olivat hypänneet omat pikkuluokkansa, ja oli mun vuoro vetää ratsastussaappaat jalkaan, olin että ihan sama, miten menee. Se vain hiipui”, Sanna Illi kertoo ratsastuksen pääjutussa.

Jone voitti kesällä lapsiratsastajien SM-kultaa Eolitalla, jonka valinnan äiti teki tarkasti. Mutta ei koeratsastanut, niin kuin ei Jonen toista ratsua Claireakaan. Onneksi, koska siinä tapauksessa niitä ei olisi ostettu, hän hymyilee.

Puhutaan äidin peloista ja paljon myös lasten valmentamisesta.

Se on esillä Hevosurheilun Ratsastuksen muissakin jutuissa. Esimerkiksi Horse Show´hun tuleva esteratsastaja Jasmin Ranta-aho kertoo Yves Houtackersista joka on hänen kumppaninsa muussa elämässä, mutta myös valmentaja.

“Valmentajana todella kova. Mutta pitää ollakin. Aika monta kertaa olen itkenyt huonosti menneen radan jälkeen. En tosin enää nykyisin. Olen jo tottunut. Olen ymmärtänyt, että vain tällä tavalla voin tulla paremmaksi. Yves kertoo asiat asioina, sellaisinaan ilman suurempia pehmennyksiä.”

Valmentajien asiakaspalvelu-ja vuorovaikutustaidot ovat olleet viime vuosina paljonkin tapetilla, mutta Ranta-aho näkee, että pitää miettiä mihin valmennuksella pyritään.

“Jos ratsastaja on valmis kuulemaan totuuden ja haluaa oppia, ei ole ongelmaa.”

Kolumnisti Marjut Andersén haluaa nähdä hyvää valmennusta alusta pitäen.

“Kaikki pitää tehdä jo alkeista alkaen oikein, niin hevosen kuin ratsastajankin kanssa. Tässä tarvitaan se hyvin taitava ja kokenut perustaitojen opettaja. Se ei kenenkään iskä tai äiti, ei kylän kokenein ratsastaja, 12-vuotias naapurintyttö. Vaan se on se ammattilainen, jolle hevonen on eläin jolla on järki ja tunteet. Joka osaa katsoa ja lukea hevosta. Jolla ei ole valmiita ennakkoasenteita sitä karvapalloa kohtaan, joka tulee ensimmäiselle tunnille”, hän kirjoittaa.

Höystönä vielä Horse Show -uutisia ja vähän muutakin.

Päälehden Areena-osiossa Salla Varenti ihmettelee, minne unohtui ratsastus Hevostalouden koulutuksen tulevaisuusfoorumissa.

“Jotta reformista ei tulisi synonyymiä hallinnan menettämiselle tarvitsi ammatillisen opiskelijan tehdä gretathunbergit ammatillisen koulutuksen puolesta. Ammattilaisuus kun ei kasva sitä koulimatta. Kuinka kehtaamme aliarvioida nuorisoa ja omaa alaamme?

Koulutuksen tulevaisuusfoorumissa puhuttiin paljon kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä ja ympäripyöreyksiä. Hevosala on useamman ministeriön toimintaa läpileikkaava ala. Siksi hevosalan asiantuntijoille on tarvetta sisällä päätöksenteon rakenteissa. Yksi tärkeä asia jäi kokouksessa vaille korostamista: Laadukas koulutus on keino myötävaikuttaa alan tulevaisuuteen”, Varenti kirjoittaa.

Korjattu ingresssiin Sanna Illin tyttönimi oikeaksi.