Se oli ruuna ja kimo.

“Ja me äitin kanssa ei olla ruunien ja kimojen kannalla”, SM-kultamitalisti Tessi Bremer kuittaa ensikohtaamisen Caralin kanssa. Ensimmäisellä koeratsastuksella vanha vauhtiveikko Caral vei Bremeriä hänen oman kuvauksensa mukaan pitkin kenttää kuin märkää rättiä. ”Mulla kesti aina kierros saada se pysähtymään!” hän huokaa.

Caralin vahvuus ja heikkous ovat sen menohalu ja itsevarmuus. ”Kyllä mun ratsastus on hieman kärsinyt Caralista”, Bremer myöntää. Ruunan kanssa on tehtävä välillä iso pidäte, ja myös pidettävä passiivisena aika paljon vastaan. Mutta se on vanha seepra, joka ei pääse raidoistaan, joten Bremerin on pitänyt mukautua.

SM-päivänä Caral potkaisi äidin,  Majlen Fazerin, käteen murtuman juoksuttaessa, mutta kukaan ei ollut sille vihainen!

– Lempinimet lienevät usein jotenkin omistajaansa erityisesti kuvailevia. Fantti tuo mieleen elefantin, mikä ei kyllä kuvaile mitenkään erityisesti Sari Haapamäen kasvattamaa ja omistamaa Hiljalan Fantomia, tämän kuukauden suomenratsuamme, hallitsevaa kenttämestaria.

Fantti on suomenhevonen, josta sen ratsastajan Veera Peltokankaan kanssa tulee heti alkuun puheeksi, että ‘mitähän ne tuumais, jos tällä kävisi päästelemässä kansainvälistä kahta tähteä vaikka Puolassa’.

Kenttämestari pienenä. Kuva: Sari Haapamäki

 

– Takasivun jutussa muistutetaan taas siitä, että lopulta sydän on se, mikä merkitsee.  Siitä kertoo nuorten kenttäratsastuksen pronssimitalisti, jonka ratsu on ehta connemaranponi.

– Uutissivulla käsitellään astutusasiat ja iloitaan siitä, että ratsujen astutustilastot näyttävät kirkkaan vihreää.

– Kolumnissa pysytään tilastojen innoittamina astutusaiheessa, vaikkakaan ei ihan 100%vakavissaan.  Olemme miettineet missä se Oikea Ongelma on, jos kasvattajalla ovat menneet välilevyt ja tarhassa möyhyää 178-senttinen monsteri, jolle vielä kukaan ei ole saanut kenkiä jalkaan.  Lähdemme reklamaatiokirjeessämme siitä, että puheita tammojen laadusta on kuultu jo riittämiin. Ongelmiahan on tasan kaksi. Ori ja ratsuttaja. Oriin piti olla huippu ja parantaa tamman laatua. Oli muka liitokavio ja pärjännyt isolla kirkolla. Nyt se varsa ei ole ikävä kyllä kuitenkaan sitä, mitä haluttiin ja mitä oikeastaan aivan selvästi luvattiin. Entä ratsuttajat?  Ovat kalliita, arkoja ja leuhkoja. Pitäisi olla hyviä, halpoja ja asiakaspalveluhenkisiä.

Hevosurheilulehden voi myös tilata ilokseen ja hyödykseen. Esimerkiksi tässä tilausvaihtoehdossa on oikein hyvä hinta-laatu -suhde!