Rautasen dilemma

Mitä sinä tekisit, jos olisit Suomen parhaita nuorten hevosten ratsastajia, mutta taloudellisesti katsottuna sinun kannattaisi tehdä kirjanpitohommia?

Harvempi meistä joutuu sitä miettimään, mutta Susanna Rautanen joutuu.  Hän ja Siiri Kyrö saivat vastikään Suomen Hippokselta peräisin olevan stipendin menestynelle nuorten hevosten kouluttajille.

"Olin yllättynyt ja todella mielissäni, että työni on huomattu ja sitä arvostetaan!" Rautanen kiittää.

Mutta jutussa hän harmittelee ammatin käytännön toteutusta. Nuorten hevosten ratsastaminen on parasta, mutta hevosten pitäminen ja työntekijän palkkaaminen Suomessa niin kallista, että Rautasen on viisaampaa jatkossa pitää niin vähän hevosia, että voi hoitaa ne itse perheen kanssa, ja tehdä viikossa pari päivää toimistohommia. Ja käydä joskus viikonloppulomalla miehen kanssa!

”Hevoshommat vie susta kaiken, jos pitää hevosia isompaa määrää”, Rautanen muistuttaa.

Ja samalla kyseenalaistamattomuudella hän jatkaa:

”Mutta on se sen arvoistakin. Jos eteeni tulee hieno hevonen, kyllä mä sen aina otan talliini. Hyvällä, lahjakkaalla hevosella ratsastamisesta saa tunteen, että voi valloittaa maailman. Vanha pomoni neuvoi, että kun hevonen tekee hienon hypyn ’just sit on the top of the world'" Rautanen tunnelmoi.

Rautasen huipputamma Zia Haida ja sen nuori varsa Clintissimosta.

Ratsastuksen kakkosjutussa tapaamme hevoskasvatuksesta luopuneen Niina Okkosen. Hänkin puhuu taloudesta ja miettii, missä voisi olla pärjäävän hevoskasvatuksen juju.

"Ehkä se voisi olla siinä, että sulla on sen verran pääomaa takana, että paitsi että sulla on ne tallit ja laitumet ja ne erittäin hyvät siitostammat, sä pystyt myös tarvittaessa ottamaan riskejä, kasvattamaan vielä vähän isompaa määrää ja myös pitämään niitä hevosia kauemman aikaa - kunnes ne hyväksytään jonkun saksalaisen kantakirjan oripäivillä tai kunnes ne menevät interiä tai GP:tä, kyllä niistä siinä vaiheessa saa ihan hyvän hinnan. Mutta ei tällainen suomalainen normikasvattaja pysty sellaista määrää hevosia pitämään eikä voi perustella sitä riskiä sijoittaa johonkin hevoseen kymmeniä tuhansia euroja siinä toivossa, että se sitten jonain päivänä on useamman sadan tuhannen arvoinen. Se joku päivä ei ehkä koskaan tule, ja ne rahat menivät sen siliän tien. Jos pääomaa ei ole, se on heti lappu luukulla siinä vaiheessa sitten", Okkonen laskee.

Takasivulla esitellään kouluratsastajien Ville Vaurion, Sanna Suomisen ja Henri Ruosteen uusi yritys, Östersundomiin rakentuva ainoastaan kouluratsastukselle pyhitetty keskus. Projektin nimi on Kusas Dressage ja se on jo loppusuoralla, sillä maaliskuussa on tarkoitus pitää avajaiset.

Uutisissa perehdytään urheiluvakuutuksen asioihin, Henri Ruosteen olympiaküriin sekä kuullaan keskustallilaisten siirtymisestä pois Helsingin Ratsastajista. Kolumnissa mietiskellään, että millainen bisnes hevosten vakuuttaminen oikein onkaan.