Stadi vs. Lande on pääkysymys Hevosurheilun Ratsastuksen pääjutussa.

Tomas Kiviranta pitää Ruskeasuolla Poliisitallia ja kertoo viihtyvänsä Helsingissä.

”Täällä tykkään siitä, että täällä olen vain yksi muista ja saan olla rauhassa. Etenkin nuorena pienemmillä paikkakunnilla se oli sellaista, että kaikki tiesivät, mitä olet tehnyt, ennen kuin tiesit itsekään. Jos kävit kavereiden kanssa syömässä, kaikki osasivat kertoa, että sinähän olitkin siellä syömässä”, Kiviranta selittää.

Miila Mättölä muutti Kivirannan perässä Helsinkiin ja sai huomata, että asiassa on omat haasteensa. Mättölä toteaa, että hevosjutuissa isoin ero etelän ja muun Suomen välillä on raha.

”Täällä kaikki maksaa niin paljon enemmän kuin idässä! Asuminen ja hevosenpito on siellä melkein puolet halvempaa. Imatralla tavallinen ihminen voi pitää hevosta, kun se maksaa 500 euroa kuussa, eikä tonnia”, Mättölä miettii.

Hän myöntää, että mieli lepää, kun ajaa kotiin Einolan tallille.

”Sinne saa mennä varsan kanssa ihan rauhassa pyörimään! Etelä-Suomessa pitää olla niin tarkka maneesivarausten aikatauluista ja sopia kaikki monta päivää aiemmin!”

Saamme myös kuulla heidän rakkaustarinastaan, joka ensimmäisen kerran leimahti molempien ollessa yläasteikäisiä.

”Ponien este-SM:issä katsoin, että tuossa on miulle mies ja miun ponille mies. Ne meidän ponit on tehneet vauvan, me ei olla tehty vielä”, Mättölä paukauttaa.

 

Ratsastuksen kakkosjuttu taas mietitään kasvatusta todellisella tunteella. Helena Mäkelä ja oriit! Hän kiikkuu tuolissaan ja luettelee lonkalta oriit, jotka ovat jääneet uran aikana mieleen. Ne ovat, kautta vuosien, Trumf, Freir, Mozart II, Roi du Ballet, Ragnus, Pin Rock’s Black Velvet, Playboy ja Lissabon.

Mäkelä muistaa hevosten nimet ulkoa ja loput katsoo kirjoista. Tietokonetta hänellä ei ole eikä hän ole koskaan käynyt internetissä. Valokuva-albumeita on monta riviä kirjahyllyssä, täynnään hevosten kuvia.

“Varmaan se internet kätevä olisi. Eikö siellä kaikki hevossuvut ole ja laulujen sanatkin”, hän naurahtaa.

Trumf oli käytännössä trakehner-hannover-sekoitus, se oli täyteläisen, häikäisevän tummanpunainen ruunikko isolla läsillä ja sukilla. Muhkea, mutta jalo. Ihana luonne.

“Ah, mä rakastin sitä Trumfia. Mulla oli itsellänikin 7 sen varsaa. Olisin voinut viikon sitä syömättä katsella.”

 

Takasivulla Nina Fagerström kertoo oriin ratsastamisesta, uutisissa oripäiviä ja kevätkokousta sekä tietenkin kilpailuasioitakin. Lisäksi lehdessä on kokonainen jalostusliite. Sen ratsastusjutussa kysymme, kumpaa Anne Niemi ja Päivi Martinmaa käyttäisivät, isää vai poikaa.

Roger Lumberg taas puhuu shetlanninponeista ja kertoo, että hänellä on yksitoista mutapalleroa.

“Hyvä shettis on isolinjainen, pitkä ylälinja ja kaula, saa olla vähän pitkä runko ja mulle kelpaa luisu lautanen hyvin, ja kinnerkin saa olla aavistuksen kiverä. Haja ei haittaa, mutta suppu ja sapeli on ehdoton ei. Shettiskin vaivautuu, jos se on huonorakenteinen”, hän kuvaa ponille asettamiaan vaatimuksia.

“Ja ori saa mielellään aina olla äijän näköinen, vähän isopäinen sellainen. Mutta terveys on kuitenkin se kaikkein tärkein ominaisuus, shettiksellä niin kuin kaikilla muillakin hevosroduilla”, Lumberg jatkaa.

 

Tilaa ihmeessä Hevosurheilu. Siinä on sekä tunnelmaa, että tiukkaa asiaa.

Täältä! Taas on tarjouskin meneillään.