Urheilufoorumissa ruodittiin harrastamista, urheilua ja huippu-urheilua

Suomen Ratsastajainliiton Urheilufoorumi järjestettiin hotelli Scandic Marinassa, mutta tätä vuonna etänä. Parituntisen tapahtuman juonsi Teemu Ahtee ja sitä oli tapahtuman tallentaneen Havenin oman laskurin mukaan kuuntelemassa,  hieman luennosta riippuen, alle sata henkilöä.

Foorumin avasi Opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Kari Niemi-Nikkola.

Niemi-Nikkola kertoi seuraavansa Olympiakomitean meneillään olevia puheenjohtajavaaleja.

”Uutta raikasta näkemystä mielellään näkisi siellä johdossa”, hän muotoili.

Ministeriö päättää Olympiakomitealle annettavista rahoista, muille urheilun keskusjärjestöille jaettujen avustusten tapaan.

Aiemmin Olympiakomitean valmennusjohtajanakin toiminut Niemi-Nikkola on puhunut SRL:n urheilufoorumissa aiemminkin. Vuonna 2014 hän teki SRL:lle lajin huippu-urheilun toiminnasta ja kehittämisestä arvion.  Se oli hänelle "syväsukellus ratsastuksen maailmaan".

Niemi-Nikkola sanoo, ettei tiedä mitkä vuoden 2014 kehitysehdotuksista ovat menneet eteenpäin, mutta hän totesi, että ratsastuksen vahvuus on se, että hevosurheilu ja ratsastuksen harrastus leimaa harrastajansa ainutlaatuisella tavalla eliniäksi. Ratsastus on elämäntapa aivan toisin kuin vaikkapa golffareilla tai lätkänpelaajilla.

Kestävä kehitys, ympäristö, luontosuhde, yhdenvertaisuus ovat kaikki tärkeitä asioita julkista rahoitustakin ajatellen, hän listasi.

Tavoitteellinen urheilu on organisoitua. Niemi-Nikkola sanoo olevansa järjestelmä-uskollinen.

Järjestelmä täytyy olla.  Vaihtoehtoja voi ja pitääkin olla, mutta yhteisötasolla niistä on valittava yksi, jota seurataan, ja johon uskotaan.  Yksilötasolla vaihtoehtoja voi vaihtaakin matkan varrella.

Yksinkertainen on kaunista ja tätä tulisi ratsastuksen osalta miettiä kaiken aikaa. Huippu-urheilussa vastuun tuloksista viime kädessä kantaa kuitenkin aina urheilija itse. Aika on kaikkein niukin resurssi ja lisäksi ainutkertainen. Sitä ei voi tuhlata.  Matkalla täytyy tietää mihin ollaan menossa, muuten ei tule mitään.

Kannattaa valita parhaat osaajat kuhunkin rooliin. Paras osaaja ei aina ole se henkilö joka tietää kaikkein eniten jostakin asiasta, vaan joka osaa kertoa ne asiat niin, että ne omaksutaan.

Niemi-Nikkola sanoo, että sportissa mikään ei etene, jos toimijoiden välillä ei ole luottamusta.

Luottamus syntyy yhteistyöstä ja ihmisten aidosta kohtaamisesta, pidetyistä lupauksista, vastuun kantamisesta.  Valmentaminen on lähes 100prosenttisesti puhdasta ihmissuhdetyötä.

Ratsastuksessa ja formulaykkösissä on Niemi-Nikkolan mukaan paljon yhtymäkohtia.

”Kv-tason autoa tai hevosta on tarjolla erittäin harvalle.  Ilman sitä autoa tai hevosta yksittäisen kuljettajan on kuitenkaan mahdoton päästä tuloksiin. Kuljettajia ei myöskään valita arvalla, eivät he ole puikoissa sattumalta. Kun siellä kuitenkin suomalaisia on ja me tiedämme, ettei heitä ole sinne nostettu rahalla. Osaamista me voimme kehittää aina”, hän sanoo.

Liiton osuus harrastajien määrässä on poikkeuksellisen suuri. Menestyminen on tärkeää lajin kiinnostavuuden säilymisessä, siksi menestyjiä tulee säännönmukaisesti ilmaantua.

Entä olympialaiset, mahdetaanko ne pitää?

”Olympialiikkeelle olisi tärkeää, että ne toteutetaan. Tammikuussa on luvattu antaa viimeinen päätös kisoista. Olen melko varma että yleisöä ei oteta, mutta kisat pyritään järjestämään.”

Sitä,  voisiko olympialaiset jakaa useamman järjestäjämaan välillä, Niemi-Nikkola ei näe helppona ainakaan nykyisten sääntöjen puitteissa.

”Olin 20 vuotta SOK:issa ja koko sen ajan olympialiikkeessä vaaditiin,  että kisoja  downgreidataan siten, että niiden järjestäminen olisi useammille maille mahdollista. Ei sitä kuitenkaan koskaan tapahtunut. Yllättävän kankea KOK on tässä ollut.”

Henri Ruoste oli etänä Saksan Gut Bertinglohista. Hän ylisti perusratsastusta ja selkokielistä viestimistä hevosen kanssa.

”Hyvän perusratsastuksen päälle on helppo rakentaa”, Ruoste viestitti.

Kun kotityöt on tehty ja hevonen on kisapaikalla, Ruoste valmistautuu henkisesti. Hän ottaa jopa tunnin, jonka aikana hän käy radan monta kertaa läpi. ”Mitä enemmän pystyy pitämään kotiratsastuksen kisaratsastuksessa, sen parempi.”

Totta kai kisapaikalla tulee muuttujia, jotka on otettava huomioon.

Aina ei tule virheetöntä suoritusta, vaikka ’se ei ole sen ihmeellisempää kuin saada 7,5 joka liikekohdasta’. ”Se kuitenkin tuntuu olevan vaikeaa.  Tuomarit istuvat eri paikoissa ja antavat välillä vähän erilaisia numeroita, mistä joskus napistaan. Kukaan ei kuitenkaan ole yleensä tyytymätön siihen tuomariin, joka antaa sen vähän ylemmän numeron kuin ne muut…”

Ruoste ei mieti pisteitä. Hän keskittyy liikkeeseen kerrallaan ja yrittää ratsastaa kokonaisuuden osissa niin, että yhdessä arvostelukohdassa mahdollisesti ollut virhe ei seuraa seuraavaan arvostelukohtaan.

Ruosteen kürin pitäisi olla tammikuussa valmis.

”Toivottavasti minulla on silloin kaksi hyvää hevosta, joiden kanssa keskityn mestaruuskisoihin, tähtään olympialaisiin ja euroopanmestaruuksiin Suomen joukkueen jäsenenä.”

Noora Forstén ja Antti Linna puhuivat Huippu-urheilun johtoryhmä HUJO:sta ja Ypäjän Valmennuskeskuksesta. Forstén oli paikalla studiossa ja Linna etänä.

”Ruoste antaa buustia meille kaikille”,  omien sanojensa mukaan esteratsastajaksi kouluratsastusta paljon seuraava Forstén kiitteli heti alkuun.

Omasta kilparatsastuksestaan hän totesi, että hänen hevosensa asuvat Saksassa, että tänä vuonna on tiedossa vielä mahdollisesti kahdet kilpailut, ja sekin tuli ilmi, että nations cup –toiminta kiinnostaa häntä.

Antti Linna tiivisti HUJO:n näin. ”Se on kansainvälisen huippu-urheilun johtoryhmä, perustettu 2012 ja toimii olympiadeittain. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Kristian Nyman, vuoden 2016 jälkeen Linna. Se on asiantuntijayksikkö, jolla on kokonaisvastuu kansainvälisestä urheilutoiminnasta. Jäsenyys on luottamustoimi.”

HUJO:n rooli on muuttunut sikäli, että on havaittu ettei kansallisen toiminnan erottaminen kansainvälisestä ole tarkoituksenmukaista, vaan prosessi pitää nähdä siten, että kotimaasta tähdätään kansainvälisille areenoille, josta seuraa, että kansallisen toiminnan tulee mahdollistaa tämä siirtymä.

Noora Forstén muistutti, että yli 70 prosenttia suomalaisista pitää tärkeänä että suomalaiset urheilijat menestyvät maailmalla.

Forstén on Hevosopiston hallituksen jäsen. Hän kertoo, että Valmennuskeskuksen ja HUJO:n yhteistyötä on tarkoitus tiivistää ja saada koko lajikenttää palveleva valmentamisen kokonaisuus. Tavoite on valmennus- ja kilpailutason nosto, ja sitä kautta yhä useampien kansainvälisten menestyjien saaminen kentille.

Hän korosti Ypäjän ainutkertaisia olosuhteita, viittä hehtaaria katettua ratsastusalaa Suomen talvisissa olosuhteissa.

Linna jatkoi Valmennuskeskuksesta toteamalla osaamisen korostamista toiminnassa ja viittaamalla maailmalla mitattuun ja todennettuun tietotaitoon.

Ahteen toteamukseen,  että Ypäjä on Suomessa jostain syystä aliarvostettu, jopa aliviritteinen, paikka, Linna vastasi, että ehkä Ypäjää on ruvettu pitämään itsestään selvyytenä.  ”Ja siellä on kaikenlaisia haasteita, joista kaikki ovatkin tietoisia."

Linna nosti esiin Ypäjän ainutlaatuisen ympäristön. Linna kertoi hiljattaisesta puhelusta erään hollantilaisen ratsastajan kanssa kanssa eräästä hevoskaupasta. ”Hän muisti yhä ”Upajan”, mutta ei Helsinkiä, jossa samalla reissulla, silloin 15 vuotta sitten, hypättiin nations cup.”

Puheenjohtajakautensa päättävä Mikael Forsten kertoi olevansa ”päinvastaisella matkalla” urheilijan polkua. ”Olen menossa huippu-urheilijasta harrastelijaksi, joka taistelee ikääntymistä vastaan”, hän kertoi Ahteen mikkiin.

Forstén totesi kuitenkin, että polte on silti yhtä jäljellä. ”Ehkä nations cupit voisivat olla tavoite. Olen toki myös myöntänyt tavoitteena olevan kilpailla vielä viiden tähden maailmancupissa Helsingissä.”

Forsten kertoi puheenjohtajuudestaan ja myönsi että siinä on ollut vaikeita, jopa hirvittäviä, hetkiä, mutta tällä hetkellä mieliala on myönteinen ja tyytyväinen.

Uusi työpaikka odottaa Ypäjän Valmennuskeskuksen urheilujohtajana. Hän paljasti kuulijoille, että Olympiakomitea näki sille torstaina esitellyn Valmennuskeskuksen strategian erinomaisena. Forstén totesi, että valmennusosaamisen kehittäminen on ykkösprioriteetti. Menestyksen salaisuus on aina osaamisen kehittäminen.

Forstén iloitsee koulu- ja kenttäratsastuksen kansainvälisestä tilanteesta. Esteratsastuksessa tilanne on heikompi. Vastaus on nations cup. Suomi kuuluu kisasarjassa pohjoiseen alueeseen, jossa on kaksi osakilpailua Drammen ja Uggerhalne.

Forsténin mielestä sopiva tavoite olisi päästä Budapestin semifinaaliin, ei ensi vuonna vielä välttämättä varsinaiseen finaaliin, joka ratsastetaan Varsovassa, Puolassa.  Esteratsastuksen päävalmentaja Ad van de Wetering on samoilla linjoilla tavoitteesta.

Katja Karjalainen lähetti videotervehdyksen talliltaan.

Hän kertoo, että tämä vuosi oli pararatsastuksessakin välivuosi ja paluuta normaalitreeniin tehdään.

Pähkinänkuoressa se menee niin, että maaliskuussa aloitetaan kilpaileminen, sitten tulee jossain vaiheessa lomaa, ja sen jälkeen keskitytään Tokioon.

SRL:n urheilujohtaja Jutta Koivula kertoi studiolta käsin urheilun toimintasuunnitelmasta.

Tokiossa ratsastaa Henri Ruoste, jos ei jotakin ihmeellistä tapahdu. Katja Karjalainen ja Pia-Pauliina Reitti ratsastivat paikat paralympialaisiin. EM:t järjestetään painostuksen jälkeen koulussa ja esteillä.

EM:iin koulujoukkue. Estepuolella yksittäisiä mukaan. Askellajiratsastuksen, eli islanninhevosratsastuksen,  MM:iin ollaan lähettämässä täydet joukkueet.

Maajoukkuevalmennuksiin ei ole tulossa isoja muutoksia ensi vuodelle. Senioreissa ovat tutut ulkolaisnimet, ikäluokissa kotimaiset tutut nimet. Valjakkoajossa monivuotinen ruotsalaisvalmentaja Tomas Eriksson on päättänyt uransa, jonka johdosta uutta valmentajaa etsitään.

Kansallinen kilpailukalenteri on työn alla, myös siksi, että se rytmittyy uuden Road to Helsinki –kisasarjan mukaan.

Pirita Lång kertoi etänä nettikiusaamisesta.  Leppävaaran ratsastuskoulussa, Primuksessa, Kilossa ja Poni-Haassa työskennellyt Läng on nettikiusaamiseen erikoistunut poliisi.  Hän on myös master-tasoinen ratsastuksen opettaja.

Mitä nettikiusaaminen on?

Vaikka se on usein anonyymia, silloinkin nimimerkin takana on aina henkilö, joka on mahdollista jäljittää.

Lasten somenkäyttö on heidän vanhempiensa vastuulla. Useisiin somealustoihin on olemassa 13-vuoden ikärajat, ja whatsappiin niinkin korkea kuin 16 vuotta.

Minkä nettiin laittaa, myös jää sinne, vaikka sen yrittäisikin poistaa.

Jos kiusaamista tapahtuu, mitä voi tehdä?

Kertoa aikuiselle. Joka aikuinen on toivottavasti kartalla siitä, mitä somessa tapahtuu. Tosin aikuiset harrastavat somekiusaamista itsekin.

Mikäli kiusaamista huomaa, siitä voi tehdä ilmoituksen poliisille. Foorumien ylläpitäjien toivoisi osaltaan olevan hereillä, kun keskustelu käy asiattomaksi.

Lång painotti, että mikäli ikäviä viestejä tulee, on tärkeää muistaa, ettei vastaa niihin. Sen sijaan kannattaa ottaa niistä kuvakaappauksia, koska ne auttavat poliisin tutkintaa.

”Toki poliisi pystyy tutkimaan ilmankin niitä”, Lång korosti.

Tallenteen voi katsoa jälkikäteen Havenin sivuilta