Valmentaja on kuin psykiatri. Tai asianajaja

Noora Forstén ja Pirkko Herd puhuivat valmennuksesta. He painottavat, että hyvä valmentajasuhde on luottamuksellinen.

Siinä liikkuu paljon tunteita, toiveita, aikaa ja rahaa.

Valmentaja on kuin psykiatri tai asianajaja, hän ei lavertele valmennettavan asioita eteenpäin, ei puhu pahaa selän takana.

Toinen ehdoton vaatimus valmentajalle on, että pysytään realismissa. EM:iin meneminen yhdellä hevosella ei helposti onnistu.

"Ei tämä niin mene, että mulle euro, sulle hymy", Pirkko Herd toteaa.

Valmentajan realismista on kyse myös silloin, kun hän toteaa antaneensa kaiken minkä voi.

"Silloin sanotaan, että  kiitos kaikesta, tästä eteenpäin jatka seuraavan valmentajan kanssa", Herd sanoo. "Kehenkään ei voi takertua."

Kaikki eivät halua huipulle. On myös heitä, jotka haluavat vain "vähän ratsastaa". He ovat Noora Forsténin mukaan valtaosa.

Heitä ei tarvitse eikä kannata sitouttaa 365-ajatteluun.

Ratsastuskoulutyyppinen opettaminen ja varsinainen valmentaminen ovat kaksi eri asiaa.

Avainasia ratsastuksen valmentamisessa on, että ratsastajasta on tehtävä niin taitava, että hän osaa kouluttaa nuoren hevosen eteenpäin. "Ainoastaan sitä kautta me lajina päästään eteenpäin. Ainoastaan sitä kautta me saadaan Suomessa tähän lajiin ammattilaisia", Forstén toteaa.

Suomessa ei saisi rahasta puhua, Forstén huomauttaa, ja jatkaa samaan hengenvetoon, että kun puhutaan kilparatsastuksesta, on kuitenkin pakko puhua rahasta.

"Laji on kallis", Forstén sanoo.

Ja piste.