Tukkajumala ja elämän hevonen yhdessä ja samassa suomenratsuoriissa.

  • ”Se hevonen meni mun elämässä kaiken muun edelle. Kun mä aamulla heräsin, mä ajattelin ensimmäisenä Linkkeriä, ja kun illalla nukahdin, se oli viimeiseksi mielessä. Hänelle ostin meidän nykyisen Vanjärven paikan, että Linkker saisi elää siellä onnellisena”, kertoo Anne Jokinen elämänsä hevosesta, joka on tällä kertaa kuukauden suomenratsu.

Ravikortti jäi kääntämättä, mutta kouluoriilla olisi ollut lahjoja esteillekin.

Hippoksen jalostusjohtaja Minna Mäenpää muistaa hypänneensä Linkkerillä treeneissä kevyesti 130 cm.

 

  •  Kun tuntematon mies alkaa soitella, siitä voi koitua perhosia vatsaan. Paluun satulaan tehnyt Tanja Piha kertoo, että hevosen selässä kaikki tuntui kotoisalta. “Mutta valmennuskertojen välissä huomasin miettiväni erilaisia vaaratilanteita hevosen kanssa. Vaikka harrastan kestävyysjuoksua ja crossfitiä, niin huomaan, että kroppani ei pysty samaan mitä kaksikymmentä vuotta sitten. On melkoisen ärsyttävää huomata, että mieleni kuvittelee, että pystyn istumaan hyvin ja ratsastamaan hevosta pehmeällä kädellä, huomaamattomin avuin, mutta todellisuus on, että istuntani on kaikkea muuta kuin hyvä, kädet tönköttävät jäykkinä ja pompin harjoitusravissa kuin peruna.”

 

  •  Slow food, slow living, Pekka Larsen.
    ”Joo, pikkasen näpertelyä ja vaivaa tästä tulee, mutta mitä sitten? Ei vaikuta siltä, että ihminen olisi onnistunut kaikkea tätä vanhanaikaisista hommista vapautunutta aikaa tähän mennessä ainakaan mitenkään hyödykseen käyttämään”, Larsen kertoo. Liittyy syömiseen ja ilmastoon.

 

  •  Jos hevonen osaisi kirjoittaa kirjan, sen kirjan nimi olisi ehkä Ihmisen kanssa. Mutta mitä hevonen ihmisestä kirjoittaisi? Kolumnistimme Marjut Andersén tietää.

 

Kurkatkaa taas runkolehdenkin puolelle. Olemme perehtyneet tällä kertaa ilmastoasiaan. Onko hevonen ympäristöystävällinen eläin vai ei?

Ympäristöguru Pentti Linkolankin elämän hevonen oli liinakko-ori, nimeltään Rimmo.   Rimmoa hänelle on ehtinyt tulla monta kertaa ikävä, kun kello raksuttaa verkkaiseen tahtiin hänen pienessä mökissään Sääksmäellä.  Roope taas oli se hevonen, joka oli niin rauhallinen, että toisinaan talvisin se jäätyi kavioistaan kiinni järven jäälle.  Linkolan mielestä hevosella pitäisi ratsastaa asioille, käydä sen kanssa kaupassa.

 

Tämä kaikki luettavaksi perjantain 14.12. lehdessä. Voit ostaa irtonumeron tai tilata täältä edukkaasti iloksesi perjantailehden, joka on aina täynnä hevosasiaa laidasta laitaan. Siksi se onkin hevosihmisen ykköslehti.

Mukavia lukuhetkiä.