Hevosurheilussa kirjoitettiin sivukaupalla Hattulan taudista vuonna 2006.
Hevosurheilussa kirjoitettiin sivukaupalla Hattulan taudista vuonna 2006.Kuva: Leena Alérini

Nostaako Hattulan tauti taas päätään?

Hämeenlinnalainen Terhi Oksanen seuraa huolestuneena FWB-tamma Kroonjuweelia, jonka pitäisi varsoa juhannuksena. Sen nuorempi sisko, 1,5-vuotias varsa Diamantje TS jouduttiin lopettamaan kuukausi sitten Hattulan taudin takia.

Diamantje TS alkoi oireilla tyypillisesti. Oksanen haluaa kertoa, jotta muutkin osaisivat olla varuillaan.

"Diamantje oli kaatunut pihattotarhassa, eikä meinannut ensin nousta ylös. Kun se vihdoin nousi, se seisoi vuohisnivelillään, molemmat kaviot taaksepäin kääntyneenä. Se ei ollut oireillut mitenkään ennen.  Sairausvaiheessa hevonen ei halunnut juurikaan juosta, eikä piehtaroida, vaikka nukkuikin makuullaan.   Eräänä aamuna, vajaa kaksi viikkoa ensioireista löysin varsan tarhasta makuulta. Lopulta varsa ei päässyt ylös enää ollenkaan. Yritimme saada sitä ylös, kääntelimme liinojen avulla päivän mittaan kyljeltä toiselle. Se makasi mahallaankin, söi ja joi siinä. Yritti se välillä ylöskin, mutta kun jalat eivät toimi, niin ne eivät toimi. Siinä vaiheessa, kun hevonen ei enää päässyt edes istuvaan asentoon, tajuttiin, että se on lopetettava”, Oksanen kertoo.

Hevonen ei sinänsä ollut tilanteessa ainakaan silminnähden hädissään. Lähinnä näytti vain siltä, että jalat eivät yksinkertaisesti vain suostuneet toimimaan. Oksanen tietää, että tapauksia on muitakin. ”Ainakin 10 sairastunutta, joista arviolta puolet kuollut”, hän kertoo.

Kroonjuweelin oireet ovat toistaiseksi lieviä, jonkinlaista hitautta takasissa.  Hiertymät takavuohisten etuosassa kertovat myös, että oireita on.

Jotta hevosia pääsisi avaamaan ja sitä kautta tutkimaan, ne pitäisi avata 2 tunnin sisään kuolinhetkestä. Tämä tarkoittaa, että ne olisi lopetettava Yliopistollisessa hevossairaalassa.

Hevosurheilussa raportoitiin Hattulan sairaudesta suomenratsutallilla 12 vuotta sitten.

Oksanen otti luonnollisesti yhteyttä eläinlääkäriin, jota kautta hän pääsi yhteyteen professori Riitta-Mari Tulamoon, joka oli vahvasti mukana tutkimuksissa vuonna 2006.   Oksanen on itse sen verran uusi hevosalalla, että häntä uutisointi ei tuolloin vielä tavoittanut. "Se oli minulle nyt maaliskuussa kyllä ihan uusi sairaus. Hoksasin vasta, kun kirjoitin Facebookiin oudoista oireista, jotka herättivät kokeneemmat kasvattajakaverit. He kertoivat, että tsekkaapa tämä juttu. Nyt olen lukenut kaiken, mitä käsiin olen saanut", Oksanen kertoo.

Käytännössä ei ole päästy tutkimuksissa pitkällekään. Edelleenkään ei tiedetä mikä oireyhtymän aiheuttaa. Säilöheinää, homeita, sieniä, ja maaperää on epäilty - ja epäillään edelleen. Outoa on sekin, että pääasiassa tietyt rodut ja harrastehevoset näyttävät sairastuvan. Sairaus saattaisi ehkä jollakin lailla liittyvän kylmään ja sateiseen keliin.

Hoito on palliatiivista. "Heinät vaihtoon, jalat tuetaan, elinolot rauhalliseksi. Ja sitten vaan odotellaan, tuleeko käänne parempaan vai pahempaan", Oksanen raportoi.

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
logo
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi