Heikki Parviainen: ”Kuninkuusravit ovat jokaisen suomenhevosihmisen tavoite”

Heikki Parviainen, pitääkö jo tulevan varsan isää ja emää valitessa ajatella, että sillä voisi joskus päästä kuninkuus- tai kuningatarkilpailuun?.Kuninkuusravit ovat jokaisen suomenhevosihmisen tavoite ja vaikka se useimmille vain tavoitteeksi jääkin, pitää sitä kohti tehdä tinkimättömästi työtä. Olen minäkin jostain odottanut ykkössarjan hevosta, eikä siitä ole tullutkaan..Työ alkaa jo siitosvalinnoissa. Omalla tammalla ja valittavalla orilla pitää olla suvussa juoksijoita monessa polvessa. Ravikuninkuus- tai kuningattaruus ei sinänsä ole tae hyvästä periyttämiskyvystä, mutta ei myöskään sen este. Seppeleitä tärkeämpää on, että siitoshevosen kyvyt, luonne, liikkeet sopivat raviurheiluun. Näitä arvioidessa kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa..Mitä pitää ottaa huomioon, että varsasta saisi rakennettua pitkäaikaisen kilpahevosen, ehkä jopa ravikuninkaan tai -kuningattaren?.Olen nuorena hiihtänyt ja yleisurheillut kilpaa. Sieltä opin ajatuksen, kuinka kuntoa kohotetaan asteittain. Se on sopinut myös hevosten valmennukseen. Kulunut sanonta ”harjoitus tekee mestarin” pitää tarkalleen paikkaansa..Varsaa ruvetaan säännöllisesti ja määrätietoisesti valmentamaan jo nuorena, mutta niillä treeni pitää olla leikinomaista. Sen pitää rasittaa oikeassa suhteessa, eikä se saa tympäistä varsaa. Valmennuksen ja levon suhde pitää olla oikea. I.P. Sukkulakin vakuutti lahjoillaan jo kolmevuotiaana ja kaikista tärkeimpänä pidin, etten pilaa sitä liialla valmennuksella, mutta pystyn kehittämään sitä..Meillä tässä on ollut siinä mielessä varsoille ihanteellista, että niillä on ollut kavereita ja liikkumatilaa. Silloin ne valmentavat myös itse itseään, kun leikkivät ja kirmaavat vapaina..Miten edetään, jos hevonen alkaa tuntua kilpailuissa niin lahjakkaalta, että siitä voisi ajatella hevosta jopa aivan ylimmälle tasolle asti?.Kerran aamukahvilla luin Uma Aaltosen kirjoittaman artikkelin, jossa sanottiin, että ravihevonen juoksee ohjastajaansa pakoon. Minulta jäi aamukahvi siihen paikkaan ja menin soittamaan Aaltoselle. Kävin hänen kanssaan keskustelun ja pääsimme hyvään yhteisymmärrykseen. Kerroin hänelle, kuinka oikein valmennetun hevosen kunto kasvaa, niin samalla sen halut kasvaa ja se nauttii juoksemisesta..Olen minäkin pitänyt ajovitsaa aina kilpailuissa mukana, jos tulee esimerkiksi vaaratilanne, jossa hevoselle pitää nopeasti pystyä antamaan merkki, mutta kertaakaan en käyttänyt ajovitsaa saadakseni hevoseen lisää vauhtia. Esimerkiksi Sukkula teki aina itse parhaansa, eikä koskaan väsynyt kilpailusta, ja jos hevonen väsyy, ei sen käskeminen mitään auta. Siitä vain kärsii sen luonne. Olen itsekin aika temperamenttinen ja jos minulta tulisi joku pyytämään lisää, kun olen jo kaikkeni antanut, niin enköhän kääntyisi vaan katsomaan käskijää silmiin, että mitä meinaat..Valmennuslenkillä keskityn täydellisesti hevoseen. En juttele puhelimessa tai kuuntele kuulokkeilla radiota. Hevosen kanssa on aina tunne mukana, hevonen vaistoaa, millä mielellä ihminen on. Myös valmennuksessa pitää elää siinä mukana, tuntea hevosen ajatukset. .Korostan sitä, mitä sanoin varsojenkin valmennuksesta, koska sitä ei voi liikaa korostaa. Harjoitukset voivat olla koviakin, mutta pitää tuntea, ettei liian kovia. Pitää tuntea, että hevonen nauttii siitä kovastakin treenistä..Säännöllisyys on tärkeää, eikä esimerkiksi säätila saa olla este hevosen valmennuksessa. Ei ilmaa katsota, onko myötätuuli vai vastatuuli..Treenilenkille lähdetään oli ilma mikä tahansa, mutta totta kai järki pidetään päässä, ei kovalla pakkasella ajeta kovia harjoituksia. Tässäkin ajatellaan hevosta, valmentajan pitää kestää olosuhteet..Onko tamman ja orin valmentamisessa eroja?.En lähtökohtaisesti erota orin ja tamman valmennusta, mutta se pitää olla mielessä, että yksilöllisiä eroja hevosissa tietenkin on. Pitää tuntea, mitä kukin hevonen vaatii ja kestää, pitää pystyä elämään sen mukana..Tunne pitää olla mukana joka asiassa hevosen kanssa toimiessa. Minulla ehkä sitä on ollut liikaakin mukana, mutta voi siitä olla ollut etuakin..Nämä ovat omia ajatuksiani ja minulle on sanottu, että sinä se tiedät hevosista kaiken. Olen vastannut, että se päivä olisi vaarallinen, jolloin luulisin kaiken tietäväni. Aina tulee uutta tietoutta ja sille pitää olla avoin..Kun ajetaan kokonaiskilpailun voitosta, pitää olla silmät selässäkin ja pystyä valvomaan pahimpia vastustajia.Heikki Parviainen.Millaista on ajaa kuninkuus- tai kuningatarkilpailussa, jännittääkö se?.Kun ajetaan kokonaiskilpailun voitosta, pitää olla silmät selässäkin ja pystyä valvomaan pahimpia vastustajia. Hereillä pitää olla ja tehdä ratkaisuja myös kokonaiskilpailua ajatellen juuri sen hevosen ominaisuuksia ajatellen. Kuinka paljon pitää satsata jo avausmatkoihin ja kuinka paljon pyrkiä säästämään päätösmatkalle..Kun ajoin itse, ei jännittänyt yhtään. Ei siinä kerkiä jännittämään. Mutta aidan varresta seuratessa jännittää. Varsinkin jos tuntee sen hevosen hyvin, niin sieltä radan varrelta saattaa itsekin vähän ohjastaa sitä hevosta, missä kohtaa mikäkin ratkaisu pitäisi tehdä. Toisinaan ohjissa oleva tekee kuten ajattelee ja joskus taas ei, mutta totta kai hän tekee ne päätökset kunkin tilanteen mukaan, en minä voi sieltä sivusta huudella..Tosin, kun Jorma Kontio ajoi Sukkulalla kuningatarkilpailussa ja se oli laukannut mailin matkalla, ja aika paljon kokonaisajassa perässä johtavaa Ujaa, niin silloin huusin Kontiolle päätösmatkan viimeisessä tallikaarteessa, että anna mennä. Sukkula voitti sen pitkän matkan, mutta ei kuronut tarpeeksi aikaeroa kiinni ja tuli toiseksi kokonaiskilpailussa..Millaista on voittaa seppele?.En tiedä, miten sitä kuvailisin. Ikäni tulen muistamaan, kun I.P. Sukkula voitti ensimmäisen tittelinsä ja pysäytin sen päätösmatkan jälkeen ja menin halaamaan sitä kaulasta. Vaikka oli jo paljon kilpailuja yhdessä voitettu, niin kyllä Sukkulakin ymmärsi, että nyt tapahtui jotakin vielä ihan tavallisuudesta poikkeavaa. .I.P. Vipotiina oli myyty varsana ja siitä tuli kolminkertainen kuningatar. Millaista sen saavutuksia oli seurata kasvattajana?.Kun varsa myydään, siinä pyritään siihen, että se menisi paikkaan, jossa sitä viedään osaavasti eteenpäin. Kyllä ne myydyt hevoset jäävät ihan kuin omiksi. Kun Vipotiina voitti käytännössä kaiken mitä vain voi, niin yhtä lailla sitä seurasi ja jännitti kuin omia. Sen kanssa kaikki onnistui täydellisesti, siitä tuli kaikkien aikojen menestyksekkäin suomenhevostamma ja kilpauran jälkeen se palasi meille siitostammaksi..Millaiset ovat terveisesi Forssan Kuninkuusraveihin suuntaaville?.Ohjastajille ja valmentajille, että kilpailun on oltava aina rehtiä ja oikeudenmukaista..Yleisölle, että nauttikaa parhaista suomenhevosista. Ottakaa kantaa suosikkienne puolesta ja kannustakaa niitä. Antakaa kunnia voittajille, vaikka ne eivät suosikkianne olisikaan..Kukkurakaupalla kuninkaallisuuttaKajaanin Kuluntalahdessa sijaitsevalla Sivolan Tilalla on kasvatettu ja valmennettu suomenhevosia rotunsa huipulle. Heikki Parviainen on ehtinyt 77 vuoden ikään, mutta intohimo suomenhevoseen ei ole laantunut.”Suomenhevonen on toimiva ja yhteistyöhaluinen rotu”, hän korostaa. ”Vaikka ravijalostus on nykyään sen pääsuunta, saa siitä hevosen ihan mihin muuhunkin käyttöön tahansa. Ratsuksi, työhön tai vaikka valjakko-ajoon.”Työuransa toimiupseerina tehnyt – muun muassa Kainuun Prikaatin tallimestarina – Parviainen on itse valmentanut ja ohjastanut I.P. Sukkulan kolmeen ravikuningattaren titteliin, kasvattanut kolminkertaisen ravikuningatar I.P. Vipotiinan ja kasvattanut ja valmentanut I.P. Lennon, joka voitti kuninkuuskilpailun 3100 metrin päätösmatkan kahteen kertaan ja sijoittui parhaimmillaan kokonaiskilpailussa kolmanneksi.Lisäksi hän on itse osallistunut kasvatillaan I.P. Luonnotar kuningatarkilpailuun ja tuohon suomenhevostammojen kovimpaan koitokseen on hänen kasvateistaan osallistunut vielä Virimai.Parviaisen kasvattien liite I.P. tulee vuonna 1970 syntyneestä tamma Ilta-Postista, josta kaikki tämän liitteen omaavat hevoset polveutuvat. Toinen emälinja, jota Sivolan Tilalla on vaalittu, pohjautuu vuonna 1975 syntyneeseen tammaan Uron-Rulla. Siitä polveutuvissa Parviaisen kasvateissa toistuu sana viri, kuten esimerkiksi Viriori, Super-Viri, Viri-Poika ja Sivolan Viri.Vaikka sattumalla on aina osansa ihmiselon kaikissa vaiheissa, on edellä kerrottuihin meriitteihin vaadittu ennen kaikkea ymmärrystä, taitoa ja ahkeruutta.

Heikki Parviainen: ”Kuninkuusravit ovat jokaisen suomenhevosihmisen tavoite”

Aiheeseen liittyvää