St Michel -viikonlopun avauspäivän päälähtö oli 20 000 euron ykköspalkinnolla 1609 metrin matkalla ajettu kylmäveristen Suurmestaruus-ajo. Sen vei nimiinsä Ossi Nurmosen valmentama ja Iikka Nurmosen ohjastama H.V. Tuuri ajalla 20,7a.

Radalta kaksi startannut H.V. Tuuri rattaillaan Iikka Nurmonen puolusti johtopaikan ja valjakko sai terävän avauksen jälkeen hiljentää vauhtia. Ensimmäisen puolikas oli 19,5 ja kierroksen väliaika 21,0. Ikinuori Camri ravasi toisella ilman vetoapua ja nousukuntoinen Välkyn Tuisku toisessa parissa ulkona, mistä Kimmo Taipale käänsi valmennettavansa kiriin 350 metriä ennen maalia. Se eteni vahvasti keulahevosen rinnalle, mutta ohi ei ollut asiaa. Se sijoittui kolmanneksi, kun Santtu Raitalan ohjastama Evartti kiri kolmannesta sisältä terävästi ja oli tasaisessa maaliin tulossa toinen. Kolme voittoa lauantaina ajaneen Tapio Perttusen valmentama Vixeli matkasi joukon hännillä, mistä kiri upeasti voittotaistoon. Se kuitenkin laukkasi vajaat 100 metriä ennen maalia ja hylättiin.

Voittaja H.V. Tuurin omistaa Talli Tuurilla Mennään, jonka edustajalla Marko Vuolukalla oli kisan jälkeen äärimmäisen iloinen, onnellinen ja helpottunut olo. Pieniä kysymysmerkkejä oli kilpailun alla ainakin omistajan mielestä.

Ossi (valmentaja Nurmonen) sanoi, että ori eilen köhäisi muutaman kerran illalla. Kun me käytiin sitä siinä katsomassa, se köhäisi siinäkin”, Vuolukka kertoo. “Olin sitten suurin piirtein jo, että pitääkö jättää pois, mutta en sitä ääneen sanonut ja ajattelin, että Ossihan tekee kaikki tällaiset päätökset. Ajattelin, että jos Ossi soittaa, että jätetään pois, niin eihän sille sitten voi mitään, mutta en muuten hänelle siitä mitään kommentoi. Onhan nämä kuivat kelitkin jo semmoisia, että ne saattaa vähän köhityttää itse kutakin.”

Kisasuorituksen lopputulos oli paras mahdollinen, mutta Vuolukan silmiin hevonen oli pikkuisen nahkeampi kuin mitä se on ollut.

“Kun kaarteen lopussa tulivat viimeiselle takasuoralle, aavistuksen verran mun epäluuloisiin silmiin näin, että nytkö ne muut tulevat rinnalle ja ohi. Samoin loppusuoralla tuntui leveää viuhkaa etuviistosta katsottaessa, että on se kumma, etteikö noista joku sitten ohi mene. Mutta ei vaan tullut, kyllä se vaan hienosti vastasi.”