Jacques Hyneman murskasi keulasta – ”Vielä ei ole kukaan haastanut”

Jacques Hyneman esitteli fysiikkaansa ja otti toisen perättäisen ykkösensä ylivoimalla.

Kouvolassa Toto5-kierroksen päätöskohteessa suosikki Jacques Hyneman jatkoi ykkösputkeaan. Tapio Perttunen käänsi sen kolmannelle kiriin jo 1300 metriä ennen maalia ja suoraan keulaan asti.  Lopussa valjakko vielä irtosi muista, ja hyisen pakkasillan voittoajaksi kirjattiin 17,9a.

”Perttunen on kyllä aika kettu ajamaan! Pelkäsin, että käy Mikkelin toisinto ja jäädään pussiin, kun hevosella ei vielä ole sellaista lähtövarmuutta, että sillä pystyisi keuloja miettimään,” valmentaja ja osaomistaja Piia Sjöblom kuvailee naurahtaen. ”Perttusen taktiikka on, että syödään vastustajat kolmannen kautta ja viidentoista kyydeillä. Hevosella on niin järjetön fysiikka, että sillä pystyy niin tekemään.”

Viisivuotiaaksi kääntyneellä Jacques Hynemanilla on aiemmin ollut epävarmuutta askelissaan ja sillä on taulussaan laukkamerkintöjä. Tänä talvena meno on kuitenkin varmistunut ja se on onnistunut voittamaan jopa laukka-askelista huolimatta. Ruunalla on kauden viidestä startista nyt kolme ykköstä.

”Laukat ovat olleet Jaskan jännitystä. Lisäksi sillä on vähän muutettu varustusta. Ensin yritettiin tiukata sekkiä, ja sen jälkeen Perttunen sanoi, että etupäätä kevennettävä, joten laitettiin alumiinit alle. Sitten vaihdettiin pidemmät hokit, kun Vermossa pito lipsui ja isolla hevosella täytyy olla pitoa. Sitten Jaska naps vain varmistui.”

Kurvit ovat vielä hieman haastavia ruunalle, Sjöblomin mukaan sitä ei vaan ole vielä saatu menemään niitä suorana. Viime vuonna sillä oli myös terveyshaasteita, kun maaliskuussa sen kintereestä operoitiin irtopala ja kesällä laseroitiin kurkkua.

”Nyt ne ongelmat on selätetty. Meillä on kotona hyvä uittopaikat, joten päästiin uittamaan hevosta, ja vesihöyry on kurkulle vain hyväksi.”

Luonteeltaan Jacques Hyneman on omistaja-valmentajansa mielestä todella kiltti, mutta arka, ja huomioi ympäristössään kaiken, myös pienetkin muutokset. Siksi se on välillä ollut Marko Heikarin ratatallissa totuttelemassa muun muassa valoihin ja mainoksiin.

”Jaska on ollut hirveä pelkuri aina,” Sjöblom naurahtaa. ”Marko on päässyt näyttämään sille paljon mainostauluja ja esimerkiksi lähtöautoa. Hänelle kuuluu suuri kiitos, kun hevonen tarvitsi armeijan kokemuksia. Kun nyt on käyty raveissakin, on sille tullut hirveästi varmuutta kotiinkin.”

Vielä ruunan korvat pysyvät visusti kiinni eikä muuta harkita. Kouvolassa sillä oli korvat täynnä pumpulia ja kahdet vetohuput päällekkäin. Mutta vahvoina puolina sillä on iso moottori ja hyvä fysiikka oma halu juosta.

”Se tykkää juoksemisesta, ja menee häntä viuhkana. Sen kanssa voi tehdä tuollaisia ajosuorituksia kuin tänään eikä tarvi hiipiä sisäratoja. Alussa ei vielä uskalla satsata, sillä rytmi kyllä vaihtuu nopeasti, mutta siinä voi tulla laukkakin.”

Sjöblom kiehtoisi saada tietää, miten hevonen käyttäytyisi oikein tiukassa kilpailutilanteessa. Sitä kun hän ei ole vielä nähnyt.

”Meillä ei ole ikinä ollut lopputaistelua, jossa joku tulisi oikeasti vaatimaan rinnalle vauhtia. Kiinnostaisi tietää, millainen kilpailupää Jaskalla on, sortuisiko se laukalle vai miten se vastaisi. Ajattelin, jos se tänään nähtäisiin, mutta vieläkään ei kukaan ole haastanut.”

Onnistumisten myötä keväälle on syntynyt eräs tavoite.

”Uskallanko sanoa ääneen,” Sjöblom nauraa. ”Onhan niitä tavoitteita, huhtikuussa Pilvenmäki Special.”