Santeri Dahlia
  • Vuonna 1994 syntynyt ori.
  • Emä Suikun-Likka, isä Teme, emänisä Suikku.
  • Kasvattaja Kauko Kauhanen
  • Omistajat Jan ja Kauko Kauhanen.
  • Valmensi ja ohjasti Jukka-Pekka Kauhanen.
  • Ravikuningas vuosina 2001, 2002 ja 2005.
  • Ennätys 20,5a, voittosumma 453 873 euroa.

Kolminkertainen ravikuningas Santeri Dahlia muistetaan väsymättömänä kilpailijana, joka kuninkuusvuosinaan voitti aina kilpailun kaikki kolme osalähtöä. 

Kauhasen perheen 22-vuotiaaksi kääntyvä tähti viettää eläkepäiviä kotonaan Dahlia Tallissa Iisalmella.

“Hevosen hyvyys perustui siihen sen valtavaan moottoriin. Santeri ei koskaan tuntunut siltä, että se olisi joutunut antamaan kaikkeaan. Siksi se muistetaan väsymättömänä hevosena”, Jukka-Pekka Kauhanen kertoo.

Kun vuonna 2000 Kuninkuusravit järjestettiin edellisen kerran kuluvan vuoden isäntäkaupungissa Joensuussa, kuusivuotias, Kauko Kauhasen kasvattama Santeri Dahlia näytti kunkkariyleisölle Huippu- ja Tähtidivisioonien kohtaamisessa esimakua tulevien vuosien hallitsijasta.

”Kyllä ensi vuonna olisi tarkoitus olla jo kuninkuuskilpailussa tavoittelemassa Vieskerin päänahkaa”, Jukka-Pekka Kauhanen pohti tuolloin Hevosurheilussa Joensuun kuninkuusravien jälkeen.

Vuonna 2001 Santeri Dahlia kruunattiinkin Turun Metsämäessä ravikuninkaaksi ensimmäistä kertaa. Samana vuonna ori voitti Killerin Kimaran ja oli toinen muun muassa Suur-Hollola-ajossa sekä Pelimanni-ajossa.

Kuninkaan kruunun Santeri haali itselleen myös seuraavana vuonna. Tilastojen valossa vuosi 2002 oli hevoselle huippuaikaa muutenkin, sillä se oli sen uran rahallisesti voitokkain (132 715 euroa voittojarahoja), ja lisäksi se juoksi silloin myös oman ennätyksensä, 20,5a. Ennätys tuli Eskilstunassa juostussa kylmäveristen suurkilpailussa, jossa voiton vei Järvsöfaks, Vieskerin ollessa toinen.

“Siihen aikaan, kun se oli tehnyt tämän Santerin, minulla oli paljon emätammoja. Ei sitä osannut kuvitella minkä arvoinen siitä voisi tulla, siitähän ei ollut varsoja radalla. Sitten kun Santerilla alettiin ajamaan, sanottiin jo, että taidettiin panna väärä tamma pois.”

– Kauko Kauhanen Hevosurheilussa vuonna 2000.

Seuraavien kausien aikana Santeri Dahlia koki vastoinkäymisiä, ja välissä kuninkuus kirjattiinkin kaksi kertaa Apassin nimiin. Seuraavan ja viimeisen kerran Santeri Dahlia voitti himotun tittelin vuonna 2005 Seinäjoella.

“Harvoin on Iisalmen Ylemmäisen tiellä yhtä kova liikenne, kun maanantai-iltana oli. Jatkuva onnittelijoiden joukko virtasi Iisalmen Dahlia -tallille onnittelemaan tuoretta ravikuningasta Santeri Dahliaa ja sen taustajoukkoja Kauhasen perhettä. Illan aikana onnittelijoita riitti useita satoja”, kirjoitti Jouni Aalto Dahlia Tallin juhlahumusta Hevosurheilussa 3. elokuuta 2005.

Historiallisesti ori voitti kuninkuusvuosinaan joka kerta kilpailun kaikki kolme osalähtöä.

“Totta kai pitää uskoa ja toivoa, että saisi vielä yhtä hyvän hevosen. Mutta kun tulisi edes lähellekään tuollainen, kun miettii, millä tasolla se oli omiin vastustajiinsa nähden. Mutta tuollaiset hevoset, eihän niitä kahta tule. Voi olla, että tulee toinen ravikuningas, ehkä kolmaskin, mutta ei tuollaista hevosta”, Jukka-Pekka Kauhanen sanoo.

Vielä on virtaa -sarjassa käydään läpi kaviouran entisten tähtien saavutuksia. Verkkoartikkelisarja on jatkoa Hevosurheilu-lehdessä keskiviikkoisin julkaistavalle Vielä on virtaa -sarjalle, jossa käydään tapaamassa entisiä tähtiä paikan päällä.

2100 metrin voitto Kuninkuusraveissa vuonna 2002. Kuva: Totofoto2100 metrin voitto Kuninkuusraveissa vuonna 2002. Kuva: Totofoto
Santeri Dahlia ja Jukka-Pekka Kauhanen vuonna 2004. Kuva: Jouni AaltoSanteri Dahlia ja Jukka-Pekka Kauhanen vuonna 2004. Kuva: Jouni Aalto
Killerin Kimara 2005. Vasemmalla Santeri Dahlia, oikealla Joihuri. Kuva: Jouni AaltoKillerin Kimara 2005. Vasemmalla Santeri Dahlia, oikealla Joihuri. Kuva: Jouni Aalto
Kauko ja Jukka-Pekka Kauhanen sekä Santeri Dahlia kesällä 2015. Kuva: Kai Jäderholm.Kauko ja Jukka-Pekka Kauhanen sekä Santeri Dahlia kesällä 2015. Kuva: Kai Jäderholm.
Santeri Dahlia joulukuussa 2015. Kuva: Hanna LaaksoSanteri Dahlia joulukuussa 2015. Kuva: Hanna Laakso

Santeri Dahlialla palaset ovat nyt kohdillaan

Otteita Jouni Aallon kirjoittamasta Kuukauden hevonen -artikkelista, joka on julkaistu 18. elokuuta 2000. 

“Tällä kaudella viisi, kymmenen lähtöä vielä, sitten aletaan valmistautua ensi vuoteen ja kuninkuuskilpailuun”, Jukka-Pekka Kauhanen kaavailee.

“Kilpailuohjelma tulee totta kai olemaan erilainen, siihen valmistava.”

Kauhanen katsoo, ettei kolme kilpailua kahdessa päivässä ole Santeri Dahlialle erityinen ongelma.

“Se juoksee kuitenkin jo harjoituksissa kolmea hiittiä kymmenen ja viiden minuutin palautuksella, eli sitä on tavallaan reenattu sitä varten. Nelivuotiaana ajettiin jo tuplahiittejä.”


Santeri Dahlia on hyvä esimerkki uuden aallon suomenhevosesta. Niin Iisalmessa syntynyt hevonen kuin onkin, se on saanut ikänsä rataa.

Dahlia-tallin rata on reilun mailin mittainen. Kaarteet ovat tiukat ja ilman kallistuksia, ja harjoituksen koostuvatkin vedoista radan pitkillä suorilla.

Näistä ympyröistä Santeri on ollut poissa vain yhden reilun kolmen kuukauden jakson neli- ja viisivuotiaskauden vaihteessa. Silloin se oli Sami Kauhasella Vermon ratatallilla, missä sillä oli parhaan sesongin jälkeenkin tilaisuus hankkia lisää kilpailukokemusta.


Emälinjasta on tullut viisi tähtijuoksijaa. Ensimmäinen tuli juuri Lissan Likasta ja toinen sen täysveljestä Jousen Ilosta. Lissan kolmas tähtijuoksija jäi kahden kymmenyksen päähän, mutta tamma on tälläkin tuotannolla aivan isänsä parhaita.

Samat sanat pätevät Lissan Likkaan. Siitäkin on kaksi tähtijuoksijaa, ainoat mitä Vieterin Ilon tyttäristä toistaiseksi on. Esikoistytär Siru-Likka oli sitä paitsi erikoisen hyvä hevonen. Ennen varhaista kuolemaansa suolikierteeseen se oli kilpaillut 54 kertaa. Voittoja 18, kakkosia 10…

“Ajoin sillä näin lauantaina Rovaniemen rataennätyksen. Seuraavana lauantaina se voitti Kouvolan Kuninkuusraveissa kuolemanpaikalta ja meni 25,8, voitti kaksikymmentä metriä”, Kauko Kauhanen muistaa.

“Siru-Likka olisi ollut vielä parempi, ellei Lissan Likalla olisi ollut niin huonot jalat. Tätä ajettiin sen takia tosi kevyesti. Se oli ensimmäinen talvi, kun se kuoli – se kääntyi seitsemänvuotiaaksi, jolloin sille annettiin hankea. Ajateltiin, ettei se enää hajoa. Sitä alettiin tavallaan vasta treenaamaan. Kohtalon ivaa oli, että kolme viikkoa ennen kuin se kuoli, se putosi minulla jäihin. Siitä se selvisi.”

Suikun Likalla ei ajettu sen kyttyräselän takia.

“Sitä ei opetettu edes ajolle, Se oli hirmu kiero, juoksi takajaloilla etujalkojen sivuille. Tuntui kyllä, että se olisi mennyt laitumella kovaakin. Varmaan se vaan tuntui.”

 

Lisää teemasta: Vielä on virtaa