Joku viisas on joskus todennut, että maailmalle kannattaa lähteä heti, kun vain siivet sopivasti kantavat. .Erityisesti lentokoneen siivet ovat tulleet Roni Paldanille viime vuosina varsin tutuiksi. Miehikkälän mies sukkuloi sujuvasti kahden maan välillä, eikä vapaa-ajan ongelmia juurikaan ilmene..”Viikko alkaa sillä, että maanantaiaamuna noin klo 7.15 lähtee lento Suomesta kohti Tukholmaa”, Paldan pohjustaa. .”Maanantai, tiistai ja torstai ovat Salmelan Petrin päiviä, eli ajan ja kengitän Peten Tukholman yksikön hevoset tuolloin. Iltahommina kengittelen vielä muillekin, ja auttelen Marko Alamäkeä Sisu-tallilla. Keskiviikko on pyhitetty muutenkin Sisu-hevosille. Tällä hetkellä siellä on kuusi yksivuotiasta, joista kaikki on nyt kengässä ja kärryihin opetettuja.”.Roni Paldan32-vuotiasPerheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lastaTyöskentelee kolmena päivänä viikossa Petri Salmelan tallilla TukholmassaAuttelee keskiviikkoisin Sisu-tallilla ja kengittää iltaisinSuomen valmennuslistalla kolme hevosta.Eikä tässä vielä kaikki. Loppuviikosta hommat jatkuvat sutjakkaasti kotimaan puolella. .”Torstaina lennän Suomeen, ellei sitten satu olemaan jotain kilvanajotehtäviä tai esimerkiksi Peten tärkeiden hevosten lämmitysajoja jossain raveissa. Perjantain treenaan kotona omia hevosia ja pidän ne kengässä. Viikonloppuna käyn sitten kengittämässä vieraiden hevosia. Joskus harvoin tulee vedettyä hetken aikaa henkeäkin.”.Moinen järjestely vaatii luonnollisesti vahvan tukiverkoston ja osaavan kotijoukkueen. .”Kotona meillä on kolme omaa valmennettavaa sekä vanhempien hevoset, joita vaimoni Elina Lavonen laittelee sen ajan, kun itse olen poissa. Kerran viikossa käyn sitten testaamassa, miten treenit ovat purreet”, Paldan naurahtaa. .”Totta kai, kun on viimeisen viiden vuoden aikana tottunut isoihin valmennuskeskuksiin, niin maaseudun hiekkateillä treenatut hevoset tuntuvat vähän epäkypsiltä. Suhteemme on kuitenkin edennyt siihen pisteeseen, että voimme vaimon kanssa käydä asioista kehityskeskustelua ilman turhia riitoja. Siksi olenkin jatkanut saman kaavan mukaan reissaamista. Kaikki rullaa toistaiseksi niin hyvin.”.Nykyinen malli ui uomiinsa keväällä 2023, kun Paldan oli lopettanut oman tallin pidon Ruotsin puolella. .”Petelle tuli pieni ongelmatilanne eteen, kun Tukholman tallin kengitysseppä jätti tehtävänsä, ja hevosia oli 25. Siitä se yhteistyö sitten lähti liikkeelle. Ehdin olla myös Sisulla neljä–viisi vuotta, joten tämä uusi toimintamalli sopi siihen elämäntilanteeseen oikein hyvin.”.Vaikka homma rullaakin tällä hetkellä vahvasti omalla painollaan, ei menevä hevosmies malta jäädä tuleen makaamaan. .”Tilanne on tällä hetkellä ihan hyvä, ja laji on antanut minulle todella paljon. Varsinkin tänä vuonna on tullut onnistumisia kuskina, ja valmennustilastokin on ihan plusmerkkinen. Mutta kyllähän sitä miettii kehittämiskohtia kaiken aikaa. Koskaan ei saa jäädä paikoilleen.”.Paldanin lajirakkaus syttyi jo varhaislapsuudessa. .”Kotona oli aina hevosia. Olin alle viisivuotias, kun asuimme vielä kerrostalossa, ja televisiosta seurattiin ravilähetyksiä. Isla J Brave ja Viesker olivat sellaisia lapsuuteni suuria sankareita. Voi, kuinka monta kertaa voitinkaan keinuhevosellani ravilähdön, ja kuvittelin sen olevan Isla”, Paldan tunnelmoi..”Yläasteikäisenä en oikein kehdannut tunnustaa, että minua kiinnostaisi hakea hevoshommiin opiskelemaan. Lopulta kuitenkin rohkaisin mieleni, ja lähdin Harjuun opiskelemaan hevosenhoitajaksi. Tuntui tyhmältä, että menisin kavereiden mukana autopuolelle, kun en niistä ihan hirveästi mitään ymmärtänyt.”.Ravi-innostus on siirtymässä myös polvelta toiselle. .”Meillä on 12-vuotias tyttö sekä 9-vuotias poika. Tytöllä on shetlanninponi, ja hän on hyvinkin kriittinen sen suhteen. Radoille tullaan vasta, kun poni on äärimmäisessä huippuvireessä, sillä hän vihaa häviämistä. Poikaa kiinnostaa traktorit vielä tässä vaiheessa vähän enemmän.”
Joku viisas on joskus todennut, että maailmalle kannattaa lähteä heti, kun vain siivet sopivasti kantavat. .Erityisesti lentokoneen siivet ovat tulleet Roni Paldanille viime vuosina varsin tutuiksi. Miehikkälän mies sukkuloi sujuvasti kahden maan välillä, eikä vapaa-ajan ongelmia juurikaan ilmene..”Viikko alkaa sillä, että maanantaiaamuna noin klo 7.15 lähtee lento Suomesta kohti Tukholmaa”, Paldan pohjustaa. .”Maanantai, tiistai ja torstai ovat Salmelan Petrin päiviä, eli ajan ja kengitän Peten Tukholman yksikön hevoset tuolloin. Iltahommina kengittelen vielä muillekin, ja auttelen Marko Alamäkeä Sisu-tallilla. Keskiviikko on pyhitetty muutenkin Sisu-hevosille. Tällä hetkellä siellä on kuusi yksivuotiasta, joista kaikki on nyt kengässä ja kärryihin opetettuja.”.Roni Paldan32-vuotiasPerheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lastaTyöskentelee kolmena päivänä viikossa Petri Salmelan tallilla TukholmassaAuttelee keskiviikkoisin Sisu-tallilla ja kengittää iltaisinSuomen valmennuslistalla kolme hevosta.Eikä tässä vielä kaikki. Loppuviikosta hommat jatkuvat sutjakkaasti kotimaan puolella. .”Torstaina lennän Suomeen, ellei sitten satu olemaan jotain kilvanajotehtäviä tai esimerkiksi Peten tärkeiden hevosten lämmitysajoja jossain raveissa. Perjantain treenaan kotona omia hevosia ja pidän ne kengässä. Viikonloppuna käyn sitten kengittämässä vieraiden hevosia. Joskus harvoin tulee vedettyä hetken aikaa henkeäkin.”.Moinen järjestely vaatii luonnollisesti vahvan tukiverkoston ja osaavan kotijoukkueen. .”Kotona meillä on kolme omaa valmennettavaa sekä vanhempien hevoset, joita vaimoni Elina Lavonen laittelee sen ajan, kun itse olen poissa. Kerran viikossa käyn sitten testaamassa, miten treenit ovat purreet”, Paldan naurahtaa. .”Totta kai, kun on viimeisen viiden vuoden aikana tottunut isoihin valmennuskeskuksiin, niin maaseudun hiekkateillä treenatut hevoset tuntuvat vähän epäkypsiltä. Suhteemme on kuitenkin edennyt siihen pisteeseen, että voimme vaimon kanssa käydä asioista kehityskeskustelua ilman turhia riitoja. Siksi olenkin jatkanut saman kaavan mukaan reissaamista. Kaikki rullaa toistaiseksi niin hyvin.”.Nykyinen malli ui uomiinsa keväällä 2023, kun Paldan oli lopettanut oman tallin pidon Ruotsin puolella. .”Petelle tuli pieni ongelmatilanne eteen, kun Tukholman tallin kengitysseppä jätti tehtävänsä, ja hevosia oli 25. Siitä se yhteistyö sitten lähti liikkeelle. Ehdin olla myös Sisulla neljä–viisi vuotta, joten tämä uusi toimintamalli sopi siihen elämäntilanteeseen oikein hyvin.”.Vaikka homma rullaakin tällä hetkellä vahvasti omalla painollaan, ei menevä hevosmies malta jäädä tuleen makaamaan. .”Tilanne on tällä hetkellä ihan hyvä, ja laji on antanut minulle todella paljon. Varsinkin tänä vuonna on tullut onnistumisia kuskina, ja valmennustilastokin on ihan plusmerkkinen. Mutta kyllähän sitä miettii kehittämiskohtia kaiken aikaa. Koskaan ei saa jäädä paikoilleen.”.Paldanin lajirakkaus syttyi jo varhaislapsuudessa. .”Kotona oli aina hevosia. Olin alle viisivuotias, kun asuimme vielä kerrostalossa, ja televisiosta seurattiin ravilähetyksiä. Isla J Brave ja Viesker olivat sellaisia lapsuuteni suuria sankareita. Voi, kuinka monta kertaa voitinkaan keinuhevosellani ravilähdön, ja kuvittelin sen olevan Isla”, Paldan tunnelmoi..”Yläasteikäisenä en oikein kehdannut tunnustaa, että minua kiinnostaisi hakea hevoshommiin opiskelemaan. Lopulta kuitenkin rohkaisin mieleni, ja lähdin Harjuun opiskelemaan hevosenhoitajaksi. Tuntui tyhmältä, että menisin kavereiden mukana autopuolelle, kun en niistä ihan hirveästi mitään ymmärtänyt.”.Ravi-innostus on siirtymässä myös polvelta toiselle. .”Meillä on 12-vuotias tyttö sekä 9-vuotias poika. Tytöllä on shetlanninponi, ja hän on hyvinkin kriittinen sen suhteen. Radoille tullaan vasta, kun poni on äärimmäisessä huippuvireessä, sillä hän vihaa häviämistä. Poikaa kiinnostaa traktorit vielä tässä vaiheessa vähän enemmän.”