"Hevosen lukutaidon joko oppii tai sitten ei opi" – Montétähden omistaja painottaa hevosen henkistä hyvinvointia

Martta Smuraa ja Gambling Facea yhdistää Nurmes. Tai yhdisti, kunnes Smura viime joulukuussa vaihtoi maisemaa Pohjois-Karjalasta Pirkanmaalle..Ratsukon yhteistyö jatkuu kuitenkin saumattomana, ja yhteisiä voittoja on jo 25. St Michel -viikonloppuna Smura ja Gambling Face hakevat uralleen kruunua montén SM-finaalista..Gambling Face7-vuotias ruuna, suku Raja Mirchi – Cover Look 14,7a, Pine ChipOmistaja Olli Timonen, ValtimoKasvattaja Ulf Eriksson & Lutfi KolgjiniStartit 75: 28-15-5, voittosumma 79 180 euroaEnnätykset 12,9aly, m14,6keKilpailee montén Suomen mestaruudesta Mikkelissä.Gambling Facen omistaja ja valmentaja Olli Timonen osti hevosen Traveran huutokaupasta reilut kolme vuotta sitten, korona-aikaan. Hevonen oli nuori ja juossut Ruotsissa varsin hyviä aikoja, eikä alla ollut kilpailutaukoa, mikä olisi voinut kieliä ongelmista. Hinta-laatusuhde vaikutti hyvältä, Timonen perustelee..Hyvä hinta-laatusuhde on Timoselle tärkeä. Hän on tottunut huutokauppaostaja, mutta yleensä varsin maltillinen sellainen. Huutokaupassa on helppo innostua, mutta kovin kalliita hevosia Timonen ei ainakaan omien sanojensa mukaan koskaan erehdy sieltä hankkimaan. .Hevonen on niin epävarma sijoitus, Timonen toteaa. ”Hyviä on mennyt tietysti joskus ohi, kun en ole raaskinut nousta.”.Huutointoon vaikuttaa hevosesta huokuva tunne. Tärkeintä on, että se ravaa hyvännäköisesti, on starttikunnossa, ja on ennen kaikkea hyväluontoinen, Timonen painottaa. Hankalia hevosia hän ei harrastuksekseen kaipaa..Timonen on ravivalmentajana harrastaja. Ammatiltaan hän on kuljetusalan yrittäjä, ainakin vielä toistaiseksi. Yritykselle olisi ostajia, ja pian 62-vuotias Timonen aikoo sen myös myydä..Lienee yrittäjän ammattitauti, että Timonen suhtautuu harrastukseensa hieman samoin kuin yritystoimintaansakin: toiminnan täytyy kattaa kulut, ja mielellään tuottaa hieman voittoakin. .Aina niin ei tietenkään elävien eläinten kanssa tapahdu, Timonen myöntää. Pihasta lähtiessä ei voi ikinä tietää, kuinka kilpailureissun tulot ja menot jakautuvat. .Timonen asuu synnyinseudullaan, syvällä Itä-Suomessa Valtimolla, eli nykyisessä Nurmeksessa. Kilpailumatkat ovat sieltä käsin pitkiä, varsinkin hyvän montéhevosen kanssa, jolle sopivia lähtöjä ei ole aivan joka radalla. .Gambling Face on kuitenkin osoittautunut kannattavaksi hankinnaksi, pitkistä kilpailumatkoista huolimatta. Hinta-laatusuhde on hyvä, niin kuin Timonen jo huutokaupassa arveli. ”Erittäin hyvä.”.Montélähdöistä Smura ja Gambling Face ovat tienanneet jo hieman päälle 52 000 euroa. Viimeisin voitto Suur-Hollola-viikonlopun Jokimaan monté-tähdessä kartutti kassaa 5 000 eurolla. Se on ollut toistaiseksi rahakkain voitto..Bodeniin ja Skellefteåån Timonen on vienyt Gambling Facen jo monta kertaa, vuoroin monté- ja kärrylähtöihin. Palkinnot ovat Ruotsissa varsin hyviä, ja viime vuoden ansioista kenties jopa nelisenkymmentä prosenttia tuli sieltä, valmentaja laskeskelee. .Ei antanut parastaan heti ulosOlli Timosen mukaan Gambling Face on lahjakas hevonen, ja sellaisena sitä on varmasti pidetty jo nuorempana Ruotsissa. Se ei kuitenkaan kehittynyt henkisesti niin nopeasti kuin silloiset omistajat olisivat ehkä toivoneet, Timonen arvelee..”Se ei antanut itsestään parasta ulos, eikä sitten täyttänyt omistajiensa toiveita. Omistajat tympääntyivät ja halusivat myydä”, Timonen sanoo. .Ei riitä, että hevonen on fyysisesti kunnossa, jos sen pää ei ole.”.Muuttaessaan Valtimolle Gambling Face oli neljävuotias, ja vielä hyvin keskentekoinen. Sen itseluottamusta ja stressinsietokykyä on kasvatettu rauhassa. Hevosen henkinen kantti on kaikki kaikessa, Timonen painottaa. .”Siitä olen erittäin tarkka. Että hevosta ei henkisesti syödä. Ei riitä, että hevonen on fyysisesti kunnossa, jos sen pää ei ole.”.Mistä sitten tietää, onko hevosen psyyke kunnossa? Siihen Timonen ei anna helppoa vastausta..”Hevosen lukutaidon joko oppii tai sitten ei opi. Olen ollut hevosten kanssa pikkupojasta asti, ja sen vain tietää.”.Yksi varsin selkeä mittari Timosen mukaan toki on: miten hevonen suhtautuu työntekoon. .”Sitten kun hevonen tympiintyy, niin eihän se halua enää lähteä lenkille eikä anna laitumelta kiinni.”.Gambling Face valjastetaan kotona vain harvoin, ja satuloidaan vielä harvemmin. Treenilenkkinsä se juoksee pääasiassa tiuhtiona, Timonen sanoo..Siis perähevosena, mikäli kainuulainen perinnesana on joillekin vieras..Hevosella ajetaan vain vähän, koska se on Timosen mukaan yksin hieman raskas. Kesällä pitkässä heinikossa tai talvella hangessa sillä voi ajaa rinkiä, kun vauhti ei pääse kiihtymään, mutta suoralla hiekkatiellä se syttyy yleensä liiaksi. .Timonen treenaa hevosensa itse, ja tallitöissä auttaa vaimo. Gambling Facella on valtimolaistallissa seitsemän tallikaveria. .Kesäisin Timosen hevoset saavat tuulettaa päätään laiduntamalla vuorokauden ympäri, ainakin periaatteessa. .”Sateella kaikki pääsevät yöksi talliin nukkumaan”, Timonen sanoo. ”En minä raaski jättää ulos. Onhan niillä tietysti loimet, mutta en minäkään taivasalla makaa.”.Mieli pidetään virkeänäNyt 7-vuotias Gambling Face on yhä edelleen hieman lapsellinen, Martta Smura sanoo. Se on tyypiltään sellainen hevonen, joka katselee ja hyppelee omia aikojaan lämmityksessä ja joskus startissakin. .Smura ei halua suitsia hevosen intoa liikaa..”Startissa pyydän sitä keskittymään, mutta lämmittäessä olen antanut sen olla vähän sellainen, oma itsensä”, Smura sanoo..Sellaiset hevoset, jotka eivät ota kaikkea niin tosissaan, ovat minun mielestäni yleensä pidempiaikaisia kilpahevosia kuin totiset.”.”Haluan, että sen mieli pysyy virkeänä. Sellaiset hevoset, jotka eivät ota kaikkea niin tosissaan, ovat minun mielestäni yleensä pidempiaikaisia kilpahevosia kuin totiset.”.Smuran ja Gambling Facen yhteinen taival käsittää jo 41 starttia. Ensimmäinen oli Winter monté meeting -karsinta Kuopiossa helmikuussa 2021..Smura oli juuri palannut työtapaturmasta johtuvalta sairaslomalta. Hänen piti alun perin osallistua lähtöön Timosen toisella hevosella, mutta suunnitelmat muuttuivat lennossa. Ilmoittautumisvaiheessa hän ei ollut vielä edes käynyt Gambling Facen selässä..”Kävin testaamassa hevosta kerran kotona, ja sanoin Ollille, että tämän kanssa vielä pärjätään. Se tuntui heti siltä.”.Smura sanoo, että tunnetta on vaikea selittää. Jokainen, joka on päässyt ajamaan tai ratsastamaan hyvällä hevosella, tietää, mistä on kyse..”Siinä oli heti sellainen ote, että on vähän parempi kaveri kyseessä.”.Smura ja Gambling Face voittivat ensimmäisen yhteisen lähtönsä, ja myös seuraavan, ja sittemmin myös monta lisää. Mikä on ollut ratsukon voittoisa taktiikka?.Sitä Smura ei tietenkään halua paljastaa..”Enkä tiedä, osaanko edes sanoa mitään yhdistävää tekijää”, Smura miettii. ”Taktiikka on muuttunut vuosien varrella.”.Aluksi Gambling Face oli Smuran mukaan aina paras keulasta. Jossain vaiheessa hevonen kenties hieman kyllästyi juoksemaan yksin, ja jäi odottelemaan kavereitaan. Sen jälkeen tuloksia on tullut myös selkäjuoksuilla. Kovin nirso hevonen ei juoksupaikan suhteen ole, Smura vakuuttaa..Montén SM-kultaa hän pitää nyt kenties todennäköisempänä kuin koskaan. Ratsukko oli finaalissa mukana myös viime vuonna, ja sen jälkeen hevonen on kehittynyt harppauksin..Smura myöntää Gambling Facen olevan uransa paras hevonen, millä hän on saanut kilpailla. .”Kyllä se makealta tuntuisi, kun pääsisi voittamaan SM-kullan juuri tuolla hevosella. Olemme saaneet kokea yhdessä jo niin paljon.”.Smura myöntää aina jännittävänsä startteja. Jännitys laukeaa kuitenkin yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun hevosen kanssa kaartaa esittelyyn. ”Sitä ennen kyllä myllertää mahassa. Mutta minulle on aina sanottu, että sitten kun jännittäminen loppuu, pitää lopettaa koko laji.”.Ei pelkkä montéhevonenMontémenestyksestä huolimatta Olli Timonen ei pidä Gambling Facea pelkkänä montéhevosena. Se on säännöllisesti pärjännyt myös kärrylähdöissä, hän huomauttaa..”Bodenissa se sijoittui kovassa lähdössä takamatkalta toiseksi. Talvella Janne Räisänen ajoi Kuopiossa ja jätti muut monta kymmentä metriä taakse. Joensuussa seiskavitosissa se lopetti kymppiä”, Timonen intoutuu luettelemaan..Hevosen tulevaisuudensuunnitelmista Timonen ei sano mitään kovin konkreettista. Painotus on todennäköisesti montélähdöissä, ja tarkoitus olisi mennä ainakin niitä, mitä Suomessa ja Pohjois-Ruotsin radoilla on sopivasti tarjolla. .Kauemmaskin hevosta on toki kosiskeltu, muun muassa Saksaan ja Ranskaan. .Pariksi kuukaudeksi hevosen voisi kenties laittaakin reissuun, Timonen pohtii. ”Ranskassa montélähtöjä olisi tietysti jatkuvasti, isoilla palkinnoilla.”.MONTÉA JA STUNTTEJAOlli Timosella on monipuolinen ratsastushistoria.Timonen kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon suomalaismiehiä, jotka ovat kilpailleet myös montéssa. Muutamia kertoja toki vain, sillä 70-luvulla tarjontaa oli Suomessa vähän.”Monté tuli 70-luvun lopulla Suomeen, olin melkein parikymppinen”, Timonen sanoo. ”Meillä oli silloin iso lämpöinen, jolla ratsastin muutaman startin. Sitten laji minun mielestäni jotenkin taas hävisi.”Kokemuksesta on ainakin se etu, että Timonen tietää omakohtaisesti, mitä monté ohjastajalta vaatii. ”Ymmärrän, että siinä tarvitaan hirmu kovaa kuntoa. Selän ja pohjelihasten täytyy olla kunnossa, että pystyy pitämään asentonsa, eikä ole ihan purjeena siellä kyydissä.”Ratsastajana Timonen on toki muutamaa montéstarttia kokeneempi. Isällä oli kotona paljon ravihevosia, joilla Timonen ratsasti pikkulapsesta saakka. Moni niistä oli sellaisia, että selästä käsin niiden hallitseminen oli edes hieman helpompaa kuin kärryistä. Ratsastuskokemus poiki Timoselle töitä jopa kansainvälisen tv-tuotannon parissa. 80-luvun alkupuolella hän työskenteli stuntratsastajana, kun Nurmeksessa kuvattiin saksalaista Mustan lohikäärmeen salaisuus -nimistä tv-sarjaa.. Stuntratsastajia todella tarvittiin. Ilta-Sanomien uutinen maaliskuulta 1984 kertoo, kuinka suomenhevonen heitti sarjan pääosan esittäjän Charles Brauerin kuvauksissa selästään, ja tämä joutui jäämään kolmen päivän sairauslomalle.Auraan ja tukkikuormiin tottuneet hevoset olivat aluksi jöröjä ja vierastivat filmaustouhuja, uutisessa kuvaillaan.Hevosia oli mukana monessa kohtauksessa. Välillä rosvot ratsastivat jäällä poliisia karkuun, ja yhdessä kohtauksessa Timosen piti polttaa hevosen kanssa kokonainen lappilaiskylä. Rohkea hevonen ei pelännyt tulta lainkaan, Timonen vakuuttaa. Yhden stuntin Timonen kieltäytyi tekemästä. ”Olisi pitänyt pudottautua kalliolta hevosen kanssa, pudotusta oli joku kuusi metriä. Se oli vanha hevonen, jonka jalat olisivat menneet siinä poikki. Siihen en ruvennut.”

"Hevosen lukutaidon joko oppii tai sitten ei opi" – Montétähden omistaja painottaa hevosen henkistä hyvinvointia

Aiheeseen liittyvää