Viime kaudella nyt 22-vuotias Eelis Murtola ohjasti 374 starttia, joista paluu varikolle tapahtui voittajaesittelyn kautta 34 lähdössä. Muita totosijoja Murtola sai yhteensä yhtä vaille 70 ja hevosenomistajille ajettua palkintorahaa tuli liki 108 000 euroa..”Menestys yllätti vähän itseänikin”, Murtola fiilistelee. ”Ehkä loppukesästä tapahtui vielä käänne laina-ajokkien määrässä. Yhtäkkiä vain huomasin ajokkeja olevan enemmän ja useampia yksissä raveissa. Ajattelin kesäravikauden loputtua ajettavien määrän laskevan tosi merkittävästi, mutta ihan hyvin niitä oli vuoden loppuun saakka.”.Sama meininki on jatkunut nuoren ohjastajan kohdalla edelleen ja joillakin radoilla ohjastettavien määrä on jopa lisääntynyt useammalla hevosella..”Sen vuoksi täytyy olla nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen”, Murtola sanoo..Tämän kauden tavoitteena on ajaa isompi voittomäärä kuin viime kaudella. Hyvin menneen viime vuoden jälkeen tavoitteen täyttymisen voisi äkkiseltään kuvitella olevan jopa itsestäänselvyys, mutta niin homma ei ole..”Viime kaudella sain ohjastaa Kivikylän Komeetassa, mutta se on enintään 200 starttia edellisvuonna ajaneille. Amatööriohjastajien SM-liigaa sain viime kaudella ajaa vielä ensimmäiset puoli vuotta, mutta tänä vuonna se on täysin poissa. Lisäksi juniorilähdöt rajautuvat 150 starttia viime vuonna ajaneille”, Murtola luettelee..”Etenkin Kivikylän Komeetassa ja juniorilähdöissä saat aina pärjääviä hevosia ajettavaksi, jos sinulla on kuskina edes vähän nimeä. Tällä kaudella voittojen täytyy siis tulla ihan tavallisista lähdöistä kokeneita ammattimiehiä vastaan.”.Murtola jakaa kiitosta, että nuorille nouseville kuskeille on tänä päivänä jo hyvin erinäisiä ohjastajasarjoja sekä omia lähtöjä. Samalla noiden kaikkien lähtöjen väliin jääminen mietityttää nuorta ohjastajaa, jolle jokainen uusi ajokki on erityisen tärkeä..”Mielestäni on tosi hyvä, että kilpailusarjat ovat selkeästi rajattuja, eikä sinne pääse merkittävästi enemmän startteja muutenkin ajavat. Itseltäni ovat kuitenkin nyt kaikki nuo lähdöt kerralla poissa, joten minulta oikeasti häviää tosi paljon hyviä ajokkeja joilla saisin tehtyä nousua”, Murtola juttelee..Eniten Itä-Suomen radoilla operoiva Murtola kävi aiemmin ajamassa paljon hiittejä ravitalleilla, mutta nyt nuo hommat ovat toistaiseksi jääneet lähes kokonaan kengitysasiakkaiden lisäännyttyä..”Vakituisia kengitettäviä on nyt noin 70 hevosta”, Murtola toteaa..”Jos tekisin kengitystä ihan täysipäiväisesti, sopiva määrä olisi varmaan joku reilu 100 hevosta. Tänään olen lyönyt jo kolme hevosta kenkään. Ensimmäisessä paikassa olin puoli seitsemältä.”.Kengitysasiakkaina on niin ravureita kuin ratsuja..”Pyrin kiertämään paikkoja 100 kilometrin säteellä Iisalmesta. Muun muassa Mika Lappalainen on ollut ihan ensimmäisiä asiakkaitani ja hänellä tuleekin käytyä usein lyömässä hevosia kenkään.”.Lainaohjastajana reviiri sen sijaan on huomattavasti 100 kilometriä laajempi. Kilvanajoon Murtola on valmis lähtemään oikeastaan mihin tahansa. Viime syksynä hän kävi yhtenä lauantaina Ruotsissa Umåkerin raveissa ohjastamassa seitsemää hevosta. Vaikka menestystä ei nelossijaa isommin tullut, oli se kokemuksena mieleenpainuva..”Hyvin harvoin olen mistään ajokista kieltäytynyt, kun jonnekin on hevosta tarjottu ajettavaksi. Tässä kohtaa uraa pitää usein vain lähteä, kun joku tarjoaa ajokkia. Vaikea ohjastettavia on muuten saada”, hän toteaa..Alkanut vuosi on lähtenyt Murtolan osalta mukavasti käyntiin. Kasassa on kaksi voittoa ja toistakymmentä muuta totosijaa..”Parilla hevosella olisin voinut voittaakin, mutta ei vain onnistuttu sinä päivänä riittävän hyvin. Ei alkuvuotta kuitenkaan voi suuremmin moittia”, hän ajattelee..Tappiot eivät Murtolaa hänen omien sanojensa mukaan jää kalvamaan sen pidemmäksi aikaa, mutta kotimatkoilla raveista tulee usein mietittyä, mitä olisi voinut tehdä paremmin..”Katson aina starttini uusintana ja mietin, mitä kautta olisin voinut olla korkeammalla. Välillä olisi pitänyt pysyä sisäradalla ja välillä kääntää aiemmin ulos, sitähän se on”, Murtola summaa..”Sen jälkeen en yksittäistä lähtöä enää kauheasti mieti. Tässä hommassa pitää pystyä menemään eteenpäin ja pyrkiä tekemään asiat vain jatkossa paremmin.”.Lähtöihin valmistautumiseen etukäteen käytetään huomattavasti enemmän aikaa. Vastustajien vahvuudet ja heikkoudet kiinnostavat, kuten myös oman hevosen ominaisuudet..”Tutkailen vähän kaikkea, mutta ennen kaikkea ihan näitä perusjuttuja. Kestääkö hevonen ajaa kahta spurttia tai millaisilla juoksuilla se on sijoittunut aiemmin parhaiten”, Murtola kertoo. ”Lähiseuduilla kilvanajo on helpompaa, kun tunnen hevoset paremmin. Etelän radoille mentäessä täytyy tehdä enemmän taustatöitä.”.Ohjastajana Murtola ajattelee tulleensa rutiinin myötä huomattavasti aiempaa rauhallisemmaksi. Ylilyöntejä rattailla tapahtuu nykyään vähemmän. Lisäksi taktinen osaaminen on kehittynyt huomattavasti..”Taktisesti kehittyy ihan sen mukaan, kuinka paljon saa ajaa kilpaa. Rutiinilla sitä aina oppii lukemaan paremmin hevosta, vastustajien liikkeitä ja tunnistamaan eri tilanteita. Virheitä tulen tekemään aina, mutta ajaminen on nyt varmempaa.”.Murtolan hevosinnostus on saanut alkunsa jo lapsena hänen mummolassa olleiden ravihevosten myötä..”Jorma-ukin kyytiin aina pääsi istumaan, kun hän treenasi hevosia. Kymmenenvuotiaana aloin sitten jo itse ajelemaan shetlanninponeilla.”.Ensimmäiset startit hevosilla sujuivat Cankus Rebelillä, jonka Eelis Murtola sai rippilahjaksi puoliksi siskonsa Ilonan kanssa. Cankus Rebel toi Murtolalle myös uran ensimmäisen voiton Kajaanissa toukokuussa 2019..”Silloin minulle taisi lopullisesti iskeä ajatus, että tästä hommasta olisi mukava saada ammatti”, Murtola mainitsee..Cankus Rebeliä Murtola treenasi siskonsa kanssa yhdessä ja vuorotellen ajettiin kilpaa. Nykyään Murtolalla on valmennuksessa 7-vuotias lämminveritamma Jennirosa, joka on juossut urallaan nuorelta valmentajalta neljä voittoa..”Täytyy kuitenkin katsoa mitä sen kanssa tekee. Kesä voi olla ravien ja kengityksien puolesta niin kiireinen, ettei kauheasti ehdi treenata hevosta”, Murtola toteaa..”Iso kiitos tulee joka tapauksessa antaa siskolleni Ilonalle, isälleni Jukalle ja serkulleni Emilialle, jotka omalta osaltaan mahdollistaneet raveissa käymistäni auttamalla Jennirosan treenaamisessa ja hoitamisessa.”.Ohjastamisen lisäksi myös valmentaminen tuntuu kiinnostavan Murtolaa, mutta laajemmassa mittakaavassa hän ei ole ainakaan toistaiseksi tallin pyöritystä miettinyt..”Ammattivalmentajaksi alkaminen meidän suunnallamme ei ole jo kustannuskysymykseltään kovin yksinkertaista. Varmasti tulen aina treenaamaan jotain hevosta, mutta isompaa toimintaa en ole miettinyt. Välillä tuntuu, että itseltäkin tunnit loppuvat vuorokaudesta, joten täytyy kyllä suuresti arvostaa kaikkia valmentajia jotka käyvät vielä ajamassa paljon kilpaa raveissa.”.Tässä kohtaa siis kengittäminen ja ohjastaminen ovat raviurheilussa Murtolan leipälajit. Tulevaisuuteensa nuori mies suhtautuu jalat tukevasti maassa..”Aika saa näyttää mitä minusta ohjastajana tulee, mutta tietysti toivon pystyväni nousemaan ihan kärkinimeksi. On tämä niin hienoa hommaa”, Murtola mainitsee..”Kengittäminen on kuitenkin vielä se minun suurin tulonlähteeni. Eipähän ohjastaessa tule liikaa puristusta pärjäämisestä, kun leipä ei ole siitä kiinni.”
Viime kaudella nyt 22-vuotias Eelis Murtola ohjasti 374 starttia, joista paluu varikolle tapahtui voittajaesittelyn kautta 34 lähdössä. Muita totosijoja Murtola sai yhteensä yhtä vaille 70 ja hevosenomistajille ajettua palkintorahaa tuli liki 108 000 euroa..”Menestys yllätti vähän itseänikin”, Murtola fiilistelee. ”Ehkä loppukesästä tapahtui vielä käänne laina-ajokkien määrässä. Yhtäkkiä vain huomasin ajokkeja olevan enemmän ja useampia yksissä raveissa. Ajattelin kesäravikauden loputtua ajettavien määrän laskevan tosi merkittävästi, mutta ihan hyvin niitä oli vuoden loppuun saakka.”.Sama meininki on jatkunut nuoren ohjastajan kohdalla edelleen ja joillakin radoilla ohjastettavien määrä on jopa lisääntynyt useammalla hevosella..”Sen vuoksi täytyy olla nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen”, Murtola sanoo..Tämän kauden tavoitteena on ajaa isompi voittomäärä kuin viime kaudella. Hyvin menneen viime vuoden jälkeen tavoitteen täyttymisen voisi äkkiseltään kuvitella olevan jopa itsestäänselvyys, mutta niin homma ei ole..”Viime kaudella sain ohjastaa Kivikylän Komeetassa, mutta se on enintään 200 starttia edellisvuonna ajaneille. Amatööriohjastajien SM-liigaa sain viime kaudella ajaa vielä ensimmäiset puoli vuotta, mutta tänä vuonna se on täysin poissa. Lisäksi juniorilähdöt rajautuvat 150 starttia viime vuonna ajaneille”, Murtola luettelee..”Etenkin Kivikylän Komeetassa ja juniorilähdöissä saat aina pärjääviä hevosia ajettavaksi, jos sinulla on kuskina edes vähän nimeä. Tällä kaudella voittojen täytyy siis tulla ihan tavallisista lähdöistä kokeneita ammattimiehiä vastaan.”.Murtola jakaa kiitosta, että nuorille nouseville kuskeille on tänä päivänä jo hyvin erinäisiä ohjastajasarjoja sekä omia lähtöjä. Samalla noiden kaikkien lähtöjen väliin jääminen mietityttää nuorta ohjastajaa, jolle jokainen uusi ajokki on erityisen tärkeä..”Mielestäni on tosi hyvä, että kilpailusarjat ovat selkeästi rajattuja, eikä sinne pääse merkittävästi enemmän startteja muutenkin ajavat. Itseltäni ovat kuitenkin nyt kaikki nuo lähdöt kerralla poissa, joten minulta oikeasti häviää tosi paljon hyviä ajokkeja joilla saisin tehtyä nousua”, Murtola juttelee..Eniten Itä-Suomen radoilla operoiva Murtola kävi aiemmin ajamassa paljon hiittejä ravitalleilla, mutta nyt nuo hommat ovat toistaiseksi jääneet lähes kokonaan kengitysasiakkaiden lisäännyttyä..”Vakituisia kengitettäviä on nyt noin 70 hevosta”, Murtola toteaa..”Jos tekisin kengitystä ihan täysipäiväisesti, sopiva määrä olisi varmaan joku reilu 100 hevosta. Tänään olen lyönyt jo kolme hevosta kenkään. Ensimmäisessä paikassa olin puoli seitsemältä.”.Kengitysasiakkaina on niin ravureita kuin ratsuja..”Pyrin kiertämään paikkoja 100 kilometrin säteellä Iisalmesta. Muun muassa Mika Lappalainen on ollut ihan ensimmäisiä asiakkaitani ja hänellä tuleekin käytyä usein lyömässä hevosia kenkään.”.Lainaohjastajana reviiri sen sijaan on huomattavasti 100 kilometriä laajempi. Kilvanajoon Murtola on valmis lähtemään oikeastaan mihin tahansa. Viime syksynä hän kävi yhtenä lauantaina Ruotsissa Umåkerin raveissa ohjastamassa seitsemää hevosta. Vaikka menestystä ei nelossijaa isommin tullut, oli se kokemuksena mieleenpainuva..”Hyvin harvoin olen mistään ajokista kieltäytynyt, kun jonnekin on hevosta tarjottu ajettavaksi. Tässä kohtaa uraa pitää usein vain lähteä, kun joku tarjoaa ajokkia. Vaikea ohjastettavia on muuten saada”, hän toteaa..Alkanut vuosi on lähtenyt Murtolan osalta mukavasti käyntiin. Kasassa on kaksi voittoa ja toistakymmentä muuta totosijaa..”Parilla hevosella olisin voinut voittaakin, mutta ei vain onnistuttu sinä päivänä riittävän hyvin. Ei alkuvuotta kuitenkaan voi suuremmin moittia”, hän ajattelee..Tappiot eivät Murtolaa hänen omien sanojensa mukaan jää kalvamaan sen pidemmäksi aikaa, mutta kotimatkoilla raveista tulee usein mietittyä, mitä olisi voinut tehdä paremmin..”Katson aina starttini uusintana ja mietin, mitä kautta olisin voinut olla korkeammalla. Välillä olisi pitänyt pysyä sisäradalla ja välillä kääntää aiemmin ulos, sitähän se on”, Murtola summaa..”Sen jälkeen en yksittäistä lähtöä enää kauheasti mieti. Tässä hommassa pitää pystyä menemään eteenpäin ja pyrkiä tekemään asiat vain jatkossa paremmin.”.Lähtöihin valmistautumiseen etukäteen käytetään huomattavasti enemmän aikaa. Vastustajien vahvuudet ja heikkoudet kiinnostavat, kuten myös oman hevosen ominaisuudet..”Tutkailen vähän kaikkea, mutta ennen kaikkea ihan näitä perusjuttuja. Kestääkö hevonen ajaa kahta spurttia tai millaisilla juoksuilla se on sijoittunut aiemmin parhaiten”, Murtola kertoo. ”Lähiseuduilla kilvanajo on helpompaa, kun tunnen hevoset paremmin. Etelän radoille mentäessä täytyy tehdä enemmän taustatöitä.”.Ohjastajana Murtola ajattelee tulleensa rutiinin myötä huomattavasti aiempaa rauhallisemmaksi. Ylilyöntejä rattailla tapahtuu nykyään vähemmän. Lisäksi taktinen osaaminen on kehittynyt huomattavasti..”Taktisesti kehittyy ihan sen mukaan, kuinka paljon saa ajaa kilpaa. Rutiinilla sitä aina oppii lukemaan paremmin hevosta, vastustajien liikkeitä ja tunnistamaan eri tilanteita. Virheitä tulen tekemään aina, mutta ajaminen on nyt varmempaa.”.Murtolan hevosinnostus on saanut alkunsa jo lapsena hänen mummolassa olleiden ravihevosten myötä..”Jorma-ukin kyytiin aina pääsi istumaan, kun hän treenasi hevosia. Kymmenenvuotiaana aloin sitten jo itse ajelemaan shetlanninponeilla.”.Ensimmäiset startit hevosilla sujuivat Cankus Rebelillä, jonka Eelis Murtola sai rippilahjaksi puoliksi siskonsa Ilonan kanssa. Cankus Rebel toi Murtolalle myös uran ensimmäisen voiton Kajaanissa toukokuussa 2019..”Silloin minulle taisi lopullisesti iskeä ajatus, että tästä hommasta olisi mukava saada ammatti”, Murtola mainitsee..Cankus Rebeliä Murtola treenasi siskonsa kanssa yhdessä ja vuorotellen ajettiin kilpaa. Nykyään Murtolalla on valmennuksessa 7-vuotias lämminveritamma Jennirosa, joka on juossut urallaan nuorelta valmentajalta neljä voittoa..”Täytyy kuitenkin katsoa mitä sen kanssa tekee. Kesä voi olla ravien ja kengityksien puolesta niin kiireinen, ettei kauheasti ehdi treenata hevosta”, Murtola toteaa..”Iso kiitos tulee joka tapauksessa antaa siskolleni Ilonalle, isälleni Jukalle ja serkulleni Emilialle, jotka omalta osaltaan mahdollistaneet raveissa käymistäni auttamalla Jennirosan treenaamisessa ja hoitamisessa.”.Ohjastamisen lisäksi myös valmentaminen tuntuu kiinnostavan Murtolaa, mutta laajemmassa mittakaavassa hän ei ole ainakaan toistaiseksi tallin pyöritystä miettinyt..”Ammattivalmentajaksi alkaminen meidän suunnallamme ei ole jo kustannuskysymykseltään kovin yksinkertaista. Varmasti tulen aina treenaamaan jotain hevosta, mutta isompaa toimintaa en ole miettinyt. Välillä tuntuu, että itseltäkin tunnit loppuvat vuorokaudesta, joten täytyy kyllä suuresti arvostaa kaikkia valmentajia jotka käyvät vielä ajamassa paljon kilpaa raveissa.”.Tässä kohtaa siis kengittäminen ja ohjastaminen ovat raviurheilussa Murtolan leipälajit. Tulevaisuuteensa nuori mies suhtautuu jalat tukevasti maassa..”Aika saa näyttää mitä minusta ohjastajana tulee, mutta tietysti toivon pystyväni nousemaan ihan kärkinimeksi. On tämä niin hienoa hommaa”, Murtola mainitsee..”Kengittäminen on kuitenkin vielä se minun suurin tulonlähteeni. Eipähän ohjastaessa tule liikaa puristusta pärjäämisestä, kun leipä ei ole siitä kiinni.”