Rauno Pöllänen on luonut uran valmentajana Ruotsissa – "Raha on tullut tärkeämmäksi omistajillekin"

51-vuotias Rauno Pöllänen on asunut ja tehnyt uraa Ruotsissa 33 vuotta. Hän valmentaa tällä hetkellä seitsemää hevosta. Toiminta on pienentynyt huippuvuosista, mutta elämä Gävlessä soljuu mukavasti. Hevosmäärä on sellainen, että sen hoidosta selviää yksin. Toisaalta se tarkoittaa, että vapaatakaan ei kauheasti ole. Apuna ravipäivisin ja muutenkin tarvittaessa on amatööritreenari, jolle Pöllänen on vuokrannut yhden karsinan tallistaan. Ja joka toinen viikonloppu, kun Pölläsen 9-vuotias tytär tulee isälleen, järjestää Pöllänen jonkun auttamaan lauantain tallitöiden kanssa. Palo hevoshommiin ei ole sammunut, vaikka muotoaan se on muuttanut..”Parasta työssä on, että joka päivä on vähän erilainen. Joka hevosesta on jonkinlainen idea. Kun sen pystyy täyttämään ja näkee lopputuloksen, se on parasta. Mutta mitä vanhemmaksi on tullut, sitä useammin sitä vaan nousee ylös, koska on pakko”, Pöllänen sanoo ja nauraa..”Uusien hevosten saaminen on tärkeää. Se nostaa omaa intoa. Jos on samat hevoset vuodesta toiseen, tulee valmentamisesta vähän kuin työ silloin.”.Suurkilpailumenestyksellä mitaten Pölläsen huippuvuodet sattuivat vuosituhannen vaihteeseen. Vuonna 1997 hän voitti oppilasohjastajien Ruotsin mestaruuden. Ensimmäinen 75-voitto tuli Bodenissa vuonna 1999. Pöllänen oli juuri valmistunut Wångenista ja voitti koulun hevosella. Vuonna 2002 Pölläsen valmentama ja ohjastama Eli Sea voitti Derbyston, ja pari vuotta myöhemmin Tammaeliitin. Huikein muisto ei kuitenkaan ole kumpikaan näistä. Vuotta aiemmin Elitloppet-viikonvaihteessa Eli Sea voitti Klass II -finaalin, ja yleisön myötäeläminen tuntui Pölläsestä uskomattomalta. .”Se voittajaesittely jäi mieleen. Se oli viimeinen vuosi, kun raveissa sai olla viinaa mukana. Ja tiedäthän, minkälaisia suomalaiset ovat”, Pöllänen sanoo ja hymyilee vinosti..”Paljon ihmisiä nousi radalle voittajaesittelyn aikana. Joku antoi minulle Suomen lipun. Se oli sellaista, mitä olin nähnyt Italiassa ja yhtäkkiä olin itse keskellä sitä. Olen aina pitänyt sitä voittoa melkein suurempana kuin Tammaderbyn voittoa. Missään eivät ihmiset ole olleet niin iloisia mun puolesta, kuin ne oli sinä päivänä Solvallassa. Siellä oli 20 000 ihmistä paikalla ja se tunne oli ihan uskomaton.”.Hevoset tulivat Pölläsen elämään verenperintönä. Perhe muutti Lahden Pennalaan Pölläsen ollessa pieni, ja hänen isänsä rakensi tiluksille tallin. Alkuun hevoset pelottivat lasta, mutta peruskoulun jälkeen hän suuntasi jo Tapio Perttuselle töihin. .Pari vuotta myöhemmin, vain 18-vuotiaana, Rauno Pöllänen lähti ensimmäisen kerran Ruotsiin töihin. Tapani Raunio auttoi hänet töihin Lars Lindbergille. Muutos oli aina kotona asuneelle pojalle iso..”Torstaina soittivat, että milloin voit lähteä ja sanoin, että tarvitsee vähän miettiä. Päätin lähteä sunnuntaina. En tiennyt mitään mistään, paitsi että pitää lentää Arlandaan. Siellä oli Tapani Hautala lapun kanssa odottamassa. Ja sillä reissulla olen, mitä nyt armeijan kävin Suomessa”, Pöllänen kertoo..”Olin Lindbergillä viisi ja puoli vuotta. Ja toivon, että olisin edes lähellekään niin… Ruotsiksi sanotaan mänsklig (inhimillinen). Hän oli sellainen, että hän näki toisesta ihmisestä miten tämä voi ja oli kaikin puolin tosi mahtava”, Pöllänen sanoo..Missään eivät ihmiset ole olleet niin iloisia mun puolesta, kuin ne oli sinä päivänä Solvallassa.Rauno Pöllänen.Lars Lindberg oli hyvä myös hevosten kanssa..Erityisesti yksi Lindbergin opetuksista jäi nuoren Pölläsen päähän..”Siellä opin ymmärtämään hevosta. Hän esimerkiksi ajoi jo siihen aikaan tosi keveällä balanssilla, aina ilman kenkiä.”.”Lindberg oli voittanut yhdellä amatöörin hevosella, joka ei ollut mennyt mitään muuta kuin laukkaa aiemmin. Seuraavalla viikolla minun piti ajaa sillä oppilaslähdössä. Kysyin Lasselta, että millä minä pääsen tuolla ravia, kun ei sillä kukaan ole ennen sinua päässyt”, Pöllänen kertoo. ”Lasse mietti vähän aikaa, meni kahvihuoneen kaapille, otti kaksi kahvipakettia ja antoi ne käsiini. Hän sanoi, että ’tuolla painolla pidät ohjista kiinni’. Ja minä voitin sen lähdön. Opetus oli, että voimalla hevonen ei kulje, pitää olla vain tuntuma.”.Haastattelua tehdään suomeksi, ja Pöllänen hakee välillä sanoja ruotsin ja suomen välillä. Siitä, kun hän ensimmäisen kerran laskeutui ummikkona Arlandaan, on kulunut kauan ja ajatuksetkin soljuvat helposti ruotsiksi..”Mika (Gävlen suomalainen ratamestari Ahtiainen) on opettanut minulle taas suomea. Ennen kuin hän tuli tänne pari vuotta sitten, jouduin usein miettimään, mitä jokin asia on suomeksi. Juttelin kerran viikkoon vanhempien kanssa ja välillä (Pasi) Korkala soitti. Vain silloin puhuin suomea”, Pöllänen tunnustaa. ”Mutta nyt minulla on yksi suomalainen hevosenomistajakin.”.Vuosikymmenet länsinaapurissa tuovat perspektiiviä myös Ruotsin raviurheilun kehitykseen, eikä kaikki ole ollut pelkästään positiivista..”20 vuotta sitten riitti, kun starttasit V75:ssä omilla hevosilla. Puhelin soi seuraavalla viikolla ja aina tuli uusia hevosia, jos vain kilpailit vaikka muutaman viikon putkeen 75:ssä. Tänä päivänä ei tapahdu mitään”, Pöllänen huokaa. ”Pari vuotta sitten minulla oli Västerbo Grosbois, jolla ajoin 2 miljoonaa kruunua ja starttasin 75-lähdöissä käytännössä aina. En kuitenkaan saanut yhtään hevosta treeniin sen avulla.”.”Isommat treenarit on ainoita, jotka saa hevosia. Kaikki pienemmät muuttuvat vain pienemmiksi.”.Hevosenomistajat ja kilpailevat hevoset vähenevät Ruotsissakin..”Kaikki puhuvat, että pitäisi vain olla enemmän kimppoja ja isoja osuustalleja. Mutta osuustalleille ei ole mitään merkitystä sillä, että esimerkiksi minä otan ehkä 100 kruunua vähemmän päivässä kuin Svante Båth”, Pöllänen huomauttaa..Hänen valmennusmaksunsa on toistaiseksi 335 kruunua päivältä, mutta sitä lienee pian pakko nostaa kustannusnousujen takia..”Jos hevosella on 50 omistajaa, ei treenimaksulla ole henkilöä kohti mitään väliä. Se on tehnyt tämän tavallaan vähän vaikeammaksi. Ensikertalaisille on usein tärkeämpää se, kuka hevosta treenaa kuin mitä se maksaa.”.Toisaalta Ruotsissa on kova pula työntekijöistä hevosalalla ja se jarruttaa isojenkin kasvua..”Esimerkiksi Båthilla on tyhjiä tallikäytäviä, kun hänellä ei ole tarpeeksi henkilökuntaa.”.Pöllänen ei usko suunnan olevan kovin helposti muutettavissa..”Luulen, että ihmiset ovat muuttuneet, ja sitä on enää vaikea kääntää. Ainoa mahdollisuus, millä pieni treenari, kuten minä, voi onnistua tässä hommassa on, että on oma hyvä hevonen.”.Kysyttäessä mistä sellaisen löytää, alkaa Pöllänen myhäillä. Hän sanoo varovasti, että sellainen taitaa jo olla. Kalle Taxam 12,7 (Make It Happen – Safir Brick, Gentle Star) on nelivuotias ori, joka on tienannut reilut 300 000 kruunua. .”Siitä voisi tulla sellainen. Sen vaihdelaatikosta ei ole käytetty vielä puoliakaan. Se on vahva hevonen ja tykkää, että sillä ajetaan. Se tekee aina parhaat juoksut, kun siltä vähän vaaditaan.”.Isojen kilpailujen voittamisesta Pöllänen ei haaveile..”Tärkeintä on saada hevosia ja ajaa mahdollisimman paljon rahaa sisään. Voitoista saa energiaa, mutta raha on tullut tärkeämmäksi omistajillekin.”.Entäpä vanha kotimaa? Juuri nyt Rauno Pöllänen ei suunnittele palaavansa Suomeen. Tytär ja muu elämä ovat Ruotsissa. Mutta joskus hän leikittelee ajatuksella, että ehkä jonain päivänä..”Joskus olen ajatellut, että ehkä vielä joskus muutankin takaisin. Mutta hevoshommiin en voisi tulla, kun kukaan ei tunne minua”, Pöllänen tiedostaa..”Ja jos hevoshommaa tekee, on melkein pakko olla täällä. Jos sulla on hyvä hevonen Ruotsissa, pystyt tienaamaan rahaa. Suomessa se on todella tiukassa.”

Rauno Pöllänen on luonut uran valmentajana Ruotsissa – "Raha on tullut tärkeämmäksi omistajillekin"

Aiheeseen liittyvää