Risto Lankia kaivaten – oppipojat muistelevat ajajataituria

Kysyimme Olli-Pekka Hämäläiseltä, Roi Iltaselta, Arto Laaksoselta, Pekka Luukkoselta, Ari Moilaselta, Jarmo Nirhamolta ja Kari Venäläiseltä muistoja 1.11. pois nukkuneesta oppi-isästä. Muistonsa kertoo myös ravikuningas Patrikia valmentanut Seppo Suuronen..Pekka Luukkonen: .”Olin 70-luvun lopulla Mikkelin raveissa lähettäjänä. Risto oli siellä vakiokävijä, ja aina joku sana vaihdettiin. Nykyisen jäähallin paikalla oli sauna. Siihen aikaan ihmisillä ei ollut kiire, ravien jälkeen kylvettiin ja juteltiin kaiken maailman asiat. Siellä häneen tutustuin ja syksyllä -80 kysyin, oisko töitä. Hän sanoi, että Huttus-Jussi lähtee armeijaan, joten töitä on.”.”Olin töissä Ristolla moneenkin otteeseen. Kaikki perusopit mitä olen saanut, on Ristolta. Sittenhän meistä tuli ihan kaverit. Kävin useampaan otteeseen Riston luona Tallinnassa ja jo ennen sinne lähtöä oltiin paljon yhdessä, hän kävi kesäisin meillä ja kalastettiin.”.”Ristohan profiloitui ennen kaikkea äärettömän taitavana ohjastajana. Valmentajana häntä ei ehkä pidetty niin hyvänä, mitä hän itse asiassa oli. Ainakin yritystä oli ja hevoset syttyivät, paransivat kun ne olivat muutaman kuukauden Lappeenrannassa treenissä. Olihan ne kovia suorituksia, kun vanhalta Montulta otettiin viisikin voittoa omilla valmennettavilla.”.”Ikävä on Ristoa. Hänhän oli semmoinen, että ei markkinoinut itseään koskaan ja puhuttanut mitään hevosia. Sellaista nykyaikaista meininkiä ei ollut ollenkaan. Hevosenomistajien piti olla oma-aloitteisia, että hänet sai kuskiksi tai otti valmennukseen.”.Arto Laaksonen:.”Olin Ristolla töissä Lappeenrannassa ja kun Jokimaalle tuli pikkutalli, olin siinä ensin yksin ja sitten kun hevosia tuli enemmän, Tuomisen Harrin kanssa. Risto oli aika rento tyyppi, sanoi kyllä omat mielipiteensä ja miten homma hoidetaan, mutta antoi vapaat kädet. Varmaan se luotti minuun, kun olin Roihan Pekalla ollut 5–6 vuotta ja meinasi, että jotain hevosista älysin.”.”Ajomieshän hän oli, sai hevosista hyvän vauhdin irti. Yhtään Risto ei tykännyt, jos hevonen ei ollut hevosmiesten kielellä niin sanotusti valjaissa. Piti olla napakasti valjastettu. Monta kertaa Risto sanoi, että käykää valjastamassa, kun isäntien omistamia hevosia tuli ajettavaksi. Valjaat eivät saaneet olla löysällä ja silat piti olla kunnolla kiinni. Taisi hän muutaman kerran valjastuttaa minullakin uudestaan.”.”Muistan nuorena pojankossina, kun Lahden vanhalla Montulla juoksi poikien ostama Jonnen-Jehu. Se oli ollut aina aikaisemmin keskivaiheilla, jupittanut pää alhaalla, mutta Ripalta se voitti paljon lähtöjä. Montulla paikkakunnan miehet kyselivät, miten toi hevonen on alkanut noin menemään. Pekosen Pellervo oli siinä ja sanoi, että ei tämä mikään ihme ole, kun hevonen on kerrankin valjastettu niin kuin ravihevosen pitää olla valjastettu.”.Ari Moilanen:.”Mä olin Ristolla 3–5 vuotta. Kyllähän Risto hevosmies oli ja pärjäsi tosi hankalaravisilla hevosilla paremmin kuin joku toinen. Siihen aikaan ne hevoset oli vähän sitä sun tätä. Jännä olisi ollut nähdä, että miten ois nykypäivän hevosilla päässyt kun pääsi niilläkin.”.”Hän oli mukava ihminen olemassaan. Riitoja ei tullut kyllä koskaan, vaikka ite jotain munasin. Hevosenlukutaito oli hyvä. Varmasti tallissa ei ollut Suomen parhaita hevosia, mutta menestystä tuli. Lappeen, Mikkelin ja Kouvolan ratojen ajajaliigoja hän hallitsi mielin määrin.”.”Kun Risto tuli pois Tallinnasta eikä enää pitänyt tallia, hän kävi meillä kotona. Kouvolassa asuessa hän tuli Utista kyytiin ja tuli mun kyydillä usein Lappeenrantaan raveihin.”.Jarmo Nirhamo:.”Kun Lappeenrantaan rakennettiin ravitalli, menin sinne ihmettelemään. Se oli vuonna -75, kun Ripa aloitti tallin pitämisen. Siitä lähtien olen Ripan tuntenut, aika pitkä siivu, melkein 50 vuotta.”.”Lappeenrannassa meillä oli mukava yhteisö, käytännössä asuttiin tallin päädyssä ja vapaa-ajat oltiin yhdessä. Hyvin hän otti meidät hoteisiin. En muista, että hän olisi ikinä mistään korottanut ääntä, hyvin kiltti ihminen kaiken kaikkiaan. Kaikki hän otti huomioon ja antoi kaikille mahdollisuuden.”.”Huippuvuodet olivat 80- ja 90-luvuilla ja hän oli ihan ykkösohjastajia ja -valmentajia. Sääntöuudistuksissakin hän oli mukana Ravivalmentajien kautta, kehitti omalta osaltaan lajia, vaikka ei nykypolvi häntä varmasti paljon muista. Muistelen, että hän olisi ollut mukana, kun rangaistusmääräyksiä ensimmäisen kerran kirjoitettiin.”.”Kun hän muutti Viroon, siellä käytiin säännöllisesti kerran vuodessa ja kun hän muutti takaisin, hän soitteli silloin tällöin. Kotkassa kävin häntä kerran katsomassa.”.Kari Venäläinen:.”Olin Ristolla melkein 7 vuotta, Metsäpirtissä ja Jokimaalla. Hän oli nimenomaan oppi-isä, isähahmo mulle, kun olin niin nuori, 16, sinne mennessä. Joka viikko se sanoi, että ootko muistanut soittaa kotiin, huolehti kaikella lailla. Muutenkin kuin hevospuolella hän oli huolehtiva, oikein lämmin ihminen.”.”Hän iskosti mun päähän, että kunnioita hevosta ja kunnioita vanhempia hevosmiehiä. Sen kuullen ei ikinä saanut arvostella kumpiakaan. Se oli just semmoinen. Hevonen oli sille tärkeä työkaveri. Niistä piti pitää hyvää huolta.”.”Jos sillä oli 2000 voittoa, niin 1000 hän ajoi semmoisilla, millä moni ei olisi voittanut. Vaikearavisten hevosten kanssa se oli parhaimmillaan. Se oli sen hyvyys ja turma, valmennukseen alkoi sitten tulla vaan niitä.”.”Oman uran kannalta Ristolla oleminen oli merkittävää, semmoisia paikkoja ei enää Suomessa ole. Osa hevosista oli toimimattomia, osa vihaisia. Niiden hevosten kanssa piti viettää päivät ja saada ne treenattua. Risto on mulle merkittävimpiä ihmisiä tässä lajissa, esikuva ja kasvattaja.”.Olli-Pekka Hämäläinen:.”Juteltiin viime keväänä Forssassa sisäänkirjoituksen luona Moilasen Akun ja Venäläisen Kallen kanssa, missä kunnossa Ripa on. Kalle sanoi hyvin, että on Riston, Metsäpirtin ja Lappeenrannan ansiota, että meistä kaikista tuli hevosmiehiä.”.”Risto oli mahdottoman kiltti, hyväntahtoinen. Liiankin kiltti ja hänellä jäi varmaan hirveästi valmennus- ja hoitomaksuja saamatta kiltteyden takia. Työnantajana hän oli sellainen, että vapaasti sai toteuttaa itseään ja kokeilla asioita. Pojat saivat touhuta itsekseen tai porukalla, Risto vaan osoitti isompia linjoja. Ehkä semmoinen itsenäisyys oli nuorille miehille hyvä.”.”Hyvällä hevosella pärjää kuka vaan, mutta Risto ei välttämättä tarvinnut hyvää hevosta. Hänen tapansa ajaa oli hyvin eleetön, sai varmaan kohtuullisen vähän sakkoja. Toiminta muutenkin oli tyyntä, suuria mielenliikkeitä ei varmasti koskaan näkynyt.”.Seppo Suuronen: .”Risto oli tosi mukava mies, ajoi mulle muillakin kilpaa kuin Patrikilla. Meillä natsasi aina hyvästi. Arvostin miestä paljon ihmisenä ja ravikuskina, hän sai hevosista hyvin irti. Meillä oli hyvät kemiat Riston kanssa, käytiin joskus Kouvolan raveissa ottamassa pikku konjakitkin ja soiteltiin silloin tällöin. Aina hän tiesi mun hevosista, oli viimeiseen asti hevosmies.”.”Mikkelin raveissa kysyttiin joskus (Juha Kortekallion kanssa) Ristoa ajamaan Patrikia ja hän rupesi. Risto hallitsi Mikkelin, Kouvolan ja Lappeen ajajaliigoja ja sitä katsottiin vähän ylöspäin. Periaatteessa talvet treenattiin ja kesät ajettiin kilpaa. Muutamana keväänä hän ajoi Patrikilla hiittiä ennen kuin ruvettiin kilvanajoon. Hyviä neuvoja hän antoi valjastukseen ja varustukseen, että tehkää noin ja noin. Aina lämmityksen ja esittelyn jälkeen juostiin siinä rinnalla kun hän kohennutti vehkeitä, oli tarkka niistä. Jos hän halusi sekkiä tiukemmalle, sitä laitettiin. Ei annettu lämmitysohjeita eikä ohjeistettu starttiin, miten ajat. Patrikin kanssa hän teki 100-prosenttista työtä. Kyllä Kouvolan kunkkareiden 3100 metrilläkin vaadittiin hevosta ja kuskia, että pärjättiin.”.Roi Iltanen: .”Risto oli huippupersoona, hyväntahtoinen ihminen. Hän oli mulle vähän kuin isä, koska mun oma faija kuoli, kun olin 10-vuotias. 1981 Risto muutti Jokimaalle ja -82 olin 15. Olin tosi huono koulussa, heitin sen kesken ja menin kysymään Ristolta kesätöitä. Sanoin, että en tiedä hevosista yhtään mitään, mutta ei sulla sattuisi olemaan mitään tekemistä. Hän kysyi mun nimen ja sanoi, että eikun sä olet Roope tästä lähtien. Jotenkin näin se meni, että hän sanoi, että tuu maanantaina Metsäpirttiin. Sinne muutti Lappeenrannasta moilaset ja nirhamot, opetti mut valjastamaan ja siitä se lähti. Siinä me asuttiin parakissa tallin pihassa, saunaksi tehdyssä työmaakopissa. Mökki täynnä ukkoja, koppi oli 3 kertaa 7 metriä. Pesupaikalla käytiin suihkussa.”.”Mulla olisi ollut vielä oppivelvollisuutta jäljellä, mutta olin Ripalla. Kotitalouden opettaja toi hevosen valmennukseen ja näki, että ai sä oletkin täällä, sua on etsitty. Sanottiin, että jätä polle tänne, myö treenaillaan. Kun koulut alkoivat elokuussa, en mennyt enää, koska syyskuun 15. päivä tuli oppivelvollisuus täyteen.”.”Koska mun oma faija oli kuollut, eihän mulla ollut mitään, Ripa maksoi mulle autoajokortin ja osti nahkatakin. Olen vähän ylpeä, kun olen saanut sanoa, että olin Langin Ristolla töissä. Hän oli sellainen ihminen, että ei varmaan riitä tuhat tai kaksituhatta ihmistä, jotka ovat miettineet sitä, että hän nukkui pois.”.”Hän osasi auttaa hevosta menemään kovaa. Kun ajettiin tyyliin 150 voittoa vuodessa, ne olivat siihen aikaan 80-luvulla kovia lukuja. Esimerkiksi sellainen hevonen tuli treeniin kuin P-Hilutar. Minusta se oli kuuden vanha, kun sitä ruvettiin opettamaan. Oltiin tietävineen hevosista, että ei kai nyt, ei taida olla juoksija. Risto sanoi, että joo, joo, ajetaan vaan. Risto oli oikeassa. Se juoksi ekana vuonna 15 voittoa.”.”Varmaan viimeinen 5–7 vuotta Viron-aikaa joka aamu vedettiin kuuden jälkeen puhelu, kun molemmat oltiin aamuvirkkoja. Oli tosi makeeta, kun Ripa muutti Kouvolaan ja kävi ajamassa meillä hevosia pari vuotta kaksi kertaa viikossa. Ehkä 2019 hän sai sairaskohtauksen, aivoinfarktin. TotoTV oli hoitokodissa päällä loppuun asti ja hän kuunteli ravit. Tytär Päivi kävi lukemassa Hevosurheilusta otsikot. Kävin häntä katsomassa viimeksi silloin lauantaina, kun hän tiistai-keskiviikkoyönä nukkui pois. Hyvästit oltiin jätetty jo aikaisemmin. Puhuttiin silloin tunti ja muisteltiin 80-lukua. Silloin sanoin vielä, että perästä tullaan.”.”Ne kädet... Tänäkin päivänä hän ajaisi voimissaan ollessaan ykkössarjan suomenhevosilla sekunnin kovempaa kuin muut.”.Vasemmalla: Patrikin neljän kuninkuuden putki alkoi Forssasta 1988. Antti Teivaisen ajama Valomerkki oli tuolloinkin kuningatar..Seinäjoen kuninkuusmaililla juostu 21,2a noteerattiin ME-aikana. Päätösmatkan 3100 metriä Lanki ajoi Patrikilla käsi murtuneena..Risto Lanki on poissa.Risto Langin tarina – Korvenkylän suoralta kuninkaan ohjiin

Risto Lankia kaivaten – oppipojat muistelevat ajajataituria

Aiheeseen liittyvää