Ada Massa suunnitteli 18-vuotiaana, vuonna 2017, lähtevänsä hankkimaan hevoskokemusta ehkä Ranskasta tai USA:sta. Sitten Adan äiti, tv:stäkin tuttu Vermon ratavalmentaja ja nykyinen täyshoitotallin pitäjä Marinka Salminen bongasi Facebookista ilmoituksen, jossa haettiin hevosenhoitajaa Australiaan. Siellä tuohon aikaan työskennelleen Nora Viljasen avustuksella järjestyi paikka Emma Stewartilta ja Clayton Tonkinilta.Samalla äiti tavallaan hyvästeli tyttärensä, sillä tämä ei ole palannut maapallon toiselta puolelta vieläkään. Eikä ole palaamassa.”Yritän kyllä käydä kerran vuodessa olemassa pari viikkoa Suomessa, mutta se ei ole aina niin helppoa. Ensin tuli korona, ja nyt on tullut haalittua sen verran hevosia, ettei niitä ole yksinkertaista jättää. Viimeksi taisin käydä 2019, vai oliko se 2018? Onneksi sentään äiti pääsi käymään täällä”, Ada Massa juttelee.Entistä tiukemmin Adan pitää Australiassa yhdessä puoliso Toby Ainsworthin kanssa vastikään hankittu maapaikka, josta he tekevät nyt mieleistään hevostilaa.”Parhaillaan tehdään rataa ja laitumia ja pystytetään aurinkopaneeleja. Haaveissa on myös 800 metrin hiittisuora, mutta odotetaan vielä sen kanssa”, Ada päivittää tilanteen.Hevosia pari alkoi hankkia jo Tobyn veljen luona asuessaan. Hän on ammattitreenari, ja hänellä on iso tila, mutta vähitellen kypsyi ajatus oman paikan hankkimisesta. Se on nyt totta.”Meillä on noin 15 hehtaarin tila ja sillä 7 treenattavaa ja yksi vuosikas varsa – suurin osa liisattuja ja itse opettamiani. Lisäksi on yksi siitostamma ja 5 eläkeläistä”, Ada Massa listaa.”Olohevosten pitäminen ei maksa paljoa, kun vuollaan itse kaviot ja litistetään itse kaurat. Yhden vanhan suosikkihevoseni, Our Millionairen, otan nyt olohevosten ylälaitumelta alalaitumelle ja alan ratsastella sitä. Se oli minulle kilpaurallaan niin tärkeä hevonen, että halusin ottaa sen tänne, kun sitä tarjottiin.”.Stewartin ja Tonkinin tallin jälkeen Ada Massa ehti työskentelemään mm. vuoden yksityistreenarina ja vuoden laukkatalillakin ennen kuin tuli nykyiseen työhönsä.”Laukkatalli oli tosi kiva työpaikka, ja pomo oli kiva. Nautin työstä paljon. Halusin kuitenkin oppia lisää kärrypuolelta.”Sitten Ada näki vajaa vuosi sitten, että Kerryn Manning haki työntekijää, ja sai paikan.”Manning on täällä tosi tunnettu ja taitaa olla maailman voitokkain naisohjastaja. Hän ohjastaa ja valmentaa edelleen, mutta valmentaa nykyään tosi pienellä tiimillä”, Ada kuvailee nykyistä työtään.Vaikka Manning on tosi tarkka valmentaja, työtaakka on pienempi kuin vaikka Stewartin ja Tonkinin tallilla. Siellä työpäivät olivat 10 tunnin mittaisia.”Aloitan 6.30 ruokkimalla hevoset, ja 12–12.30 on valmista. Teen töitä kuusi päivää viikossa, mutta silti työmäärä on ihan kohtuullinen”, Ada kokee.”Meitä on kaksi, treenari ja minä, ja yksi auttelemassa. Hevosia on 10: 6 peitsaria ja 4 ravuria. Ne on aika nopeasti treenattu, kun yhdellä hevosella on hölkkää ajettaessa kaksikin perähevosta.”Kuulostaa suomalaiseen korvaan villiltä, mutta toimii Adan mukaan hyvin.”Kerran kiepautetaan aisan ympäri, muttei sidota kiinni. Jos pitää päästää irti, niin heti lähtee.”Adan äiti Marinka Salminen tunnetaan todellisena työnarkomaanina, ja samaa ”vikaa” hän on periyttänyt tyttärelleen. Ennen töihin menoa Ada käy ratsastamassa pari hevosta laukkatallilla, ja töiden jälkeen valmennetaan puolison kanssa omat hevoset.”Yhdeksältä illalla pitää melkein olla silmät ummessa, jos ei olla raveissa. Herätyskello soi viideltä”, Ada Massa kertoo.Raveissa voi mennä helposti yli puolenyönkin, jos ne ovat iltaravit parinsadan kilometrin päässä. Menestys kannustaa jaksamaan.”Pari viikkoa sitten saatiin Designsilla hyvä voitto Meltonin radalla. Lähtö oli sen verran isompi lähtö 10 000 Australian dollarin (6230 euroa) palkintopotilla, etten saanut B-lisenssillä itse ajaa. Olisi pitänyt olla A-lisenssi.””Designs on muuten Suomessa syntyneestä ja tänne tuodusta oriista, Kvintet Avengerista”, Ada mainitsee..Kärryurheilulla menee Australiassa hyvin, vaikka pientä taantumista on havaittavissa.”Täällä Victorian osavaltiossa ajettiin joka päivä, kunnes kuukausi sitten lakattiin ajamasta maanantaisin. Palkintorahat on hieman laskeneet, mutta peruslähdön palkintopotti on edelleen 7000 dollaria. Voittaja saa siitä 4000 eli noin 2500 euroa. Kaikki saa jotain bensarahaa. Penkkiraha on 60 dollaria (vajaat 40 euroa) ja ajopalkkio 5 prosenttia. Ajopalkkion maksaa keskusjärjestö, se ei rasita omistajaa. Tuntuu, että raviurheilulla menee täällä paremmin kuin Suomessa”, Ada Massa kertoo.Enemmistö kärryhevosista on isoilla talleilla peitsareita, ravurit ovat keskittyneet pienemmille talleille. Suomalaisia hevosihmisiä Australiassa ei paljon näe.”Ruokosen Antti taitaa olla ainoa, jonka tällä hetkellä tiedän. Antilla on treenilisenssi, ja ollaan samassa osavaltiossa, mutta hänenkään kanssaan ei ole nähty varmaan kuukauteen. Käyn yleensä kerran tai kaksi viikossa raveissa, ja ei olla samoihin raveihin satuttu.”Ada Massa joka tapauksessa viihtyy Australiassa ja suosittelee sitä muillekin suomalaisille.”Täällä on helpompi olla hevostöissä kuin Euroopassa – vähemmän töitä ja enemmän palkkaa. Ja sää on tietysti parempi.”
Ada Massa suunnitteli 18-vuotiaana, vuonna 2017, lähtevänsä hankkimaan hevoskokemusta ehkä Ranskasta tai USA:sta. Sitten Adan äiti, tv:stäkin tuttu Vermon ratavalmentaja ja nykyinen täyshoitotallin pitäjä Marinka Salminen bongasi Facebookista ilmoituksen, jossa haettiin hevosenhoitajaa Australiaan. Siellä tuohon aikaan työskennelleen Nora Viljasen avustuksella järjestyi paikka Emma Stewartilta ja Clayton Tonkinilta.Samalla äiti tavallaan hyvästeli tyttärensä, sillä tämä ei ole palannut maapallon toiselta puolelta vieläkään. Eikä ole palaamassa.”Yritän kyllä käydä kerran vuodessa olemassa pari viikkoa Suomessa, mutta se ei ole aina niin helppoa. Ensin tuli korona, ja nyt on tullut haalittua sen verran hevosia, ettei niitä ole yksinkertaista jättää. Viimeksi taisin käydä 2019, vai oliko se 2018? Onneksi sentään äiti pääsi käymään täällä”, Ada Massa juttelee.Entistä tiukemmin Adan pitää Australiassa yhdessä puoliso Toby Ainsworthin kanssa vastikään hankittu maapaikka, josta he tekevät nyt mieleistään hevostilaa.”Parhaillaan tehdään rataa ja laitumia ja pystytetään aurinkopaneeleja. Haaveissa on myös 800 metrin hiittisuora, mutta odotetaan vielä sen kanssa”, Ada päivittää tilanteen.Hevosia pari alkoi hankkia jo Tobyn veljen luona asuessaan. Hän on ammattitreenari, ja hänellä on iso tila, mutta vähitellen kypsyi ajatus oman paikan hankkimisesta. Se on nyt totta.”Meillä on noin 15 hehtaarin tila ja sillä 7 treenattavaa ja yksi vuosikas varsa – suurin osa liisattuja ja itse opettamiani. Lisäksi on yksi siitostamma ja 5 eläkeläistä”, Ada Massa listaa.”Olohevosten pitäminen ei maksa paljoa, kun vuollaan itse kaviot ja litistetään itse kaurat. Yhden vanhan suosikkihevoseni, Our Millionairen, otan nyt olohevosten ylälaitumelta alalaitumelle ja alan ratsastella sitä. Se oli minulle kilpaurallaan niin tärkeä hevonen, että halusin ottaa sen tänne, kun sitä tarjottiin.”.Stewartin ja Tonkinin tallin jälkeen Ada Massa ehti työskentelemään mm. vuoden yksityistreenarina ja vuoden laukkatalillakin ennen kuin tuli nykyiseen työhönsä.”Laukkatalli oli tosi kiva työpaikka, ja pomo oli kiva. Nautin työstä paljon. Halusin kuitenkin oppia lisää kärrypuolelta.”Sitten Ada näki vajaa vuosi sitten, että Kerryn Manning haki työntekijää, ja sai paikan.”Manning on täällä tosi tunnettu ja taitaa olla maailman voitokkain naisohjastaja. Hän ohjastaa ja valmentaa edelleen, mutta valmentaa nykyään tosi pienellä tiimillä”, Ada kuvailee nykyistä työtään.Vaikka Manning on tosi tarkka valmentaja, työtaakka on pienempi kuin vaikka Stewartin ja Tonkinin tallilla. Siellä työpäivät olivat 10 tunnin mittaisia.”Aloitan 6.30 ruokkimalla hevoset, ja 12–12.30 on valmista. Teen töitä kuusi päivää viikossa, mutta silti työmäärä on ihan kohtuullinen”, Ada kokee.”Meitä on kaksi, treenari ja minä, ja yksi auttelemassa. Hevosia on 10: 6 peitsaria ja 4 ravuria. Ne on aika nopeasti treenattu, kun yhdellä hevosella on hölkkää ajettaessa kaksikin perähevosta.”Kuulostaa suomalaiseen korvaan villiltä, mutta toimii Adan mukaan hyvin.”Kerran kiepautetaan aisan ympäri, muttei sidota kiinni. Jos pitää päästää irti, niin heti lähtee.”Adan äiti Marinka Salminen tunnetaan todellisena työnarkomaanina, ja samaa ”vikaa” hän on periyttänyt tyttärelleen. Ennen töihin menoa Ada käy ratsastamassa pari hevosta laukkatallilla, ja töiden jälkeen valmennetaan puolison kanssa omat hevoset.”Yhdeksältä illalla pitää melkein olla silmät ummessa, jos ei olla raveissa. Herätyskello soi viideltä”, Ada Massa kertoo.Raveissa voi mennä helposti yli puolenyönkin, jos ne ovat iltaravit parinsadan kilometrin päässä. Menestys kannustaa jaksamaan.”Pari viikkoa sitten saatiin Designsilla hyvä voitto Meltonin radalla. Lähtö oli sen verran isompi lähtö 10 000 Australian dollarin (6230 euroa) palkintopotilla, etten saanut B-lisenssillä itse ajaa. Olisi pitänyt olla A-lisenssi.””Designs on muuten Suomessa syntyneestä ja tänne tuodusta oriista, Kvintet Avengerista”, Ada mainitsee..Kärryurheilulla menee Australiassa hyvin, vaikka pientä taantumista on havaittavissa.”Täällä Victorian osavaltiossa ajettiin joka päivä, kunnes kuukausi sitten lakattiin ajamasta maanantaisin. Palkintorahat on hieman laskeneet, mutta peruslähdön palkintopotti on edelleen 7000 dollaria. Voittaja saa siitä 4000 eli noin 2500 euroa. Kaikki saa jotain bensarahaa. Penkkiraha on 60 dollaria (vajaat 40 euroa) ja ajopalkkio 5 prosenttia. Ajopalkkion maksaa keskusjärjestö, se ei rasita omistajaa. Tuntuu, että raviurheilulla menee täällä paremmin kuin Suomessa”, Ada Massa kertoo.Enemmistö kärryhevosista on isoilla talleilla peitsareita, ravurit ovat keskittyneet pienemmille talleille. Suomalaisia hevosihmisiä Australiassa ei paljon näe.”Ruokosen Antti taitaa olla ainoa, jonka tällä hetkellä tiedän. Antilla on treenilisenssi, ja ollaan samassa osavaltiossa, mutta hänenkään kanssaan ei ole nähty varmaan kuukauteen. Käyn yleensä kerran tai kaksi viikossa raveissa, ja ei olla samoihin raveihin satuttu.”Ada Massa joka tapauksessa viihtyy Australiassa ja suosittelee sitä muillekin suomalaisille.”Täällä on helpompi olla hevostöissä kuin Euroopassa – vähemmän töitä ja enemmän palkkaa. Ja sää on tietysti parempi.”