Eetu Tauru tähyää korkealle – "Tästä on kulkuyhteydet moneen suuntaan"

Janakkala on Kanta-Hämeen maakunnassa sijaitseva kunta, jonka läheisyydestä löytyy useampi keskeinen raviareena. Asukasluku ei päätä huimaa, mutta Eetu Tauru näkee asuinpaikassaan paljon positiivista. ”Tästä on hyvät kulkuyhteydet moneen suuntaan”, Tauru aloittaa. ”150 kilometrin säteellä sijaitsee monta isoa maakuntarataa.”Nuoren raviurheilijan nimi on pulpahtanut viime aikoina esille erityisesti oman perheen Lumi-Peten suoritusten myötä. Taurun aito ravirakkaus näkyy ja kuuluu erilaisissa haastattelutilanteissa, ja tunnelataus tarttuu herkästi myös kuulijaan. Laji nappasi miehen mukaansa jo varhaisessa vaiheessa. ”Raveissa on tullut käytyä ihan pienestä asti. Voisi sanoa, että olen ollut oikeastaan aina tekemisissä hevosten kanssa”, Tauru taustoittaa. ”Innostus syveni, kun pääsin näkemään lajin parhaat puolet katsomosta käsin. Äijät voittivat lähtöjä, saivat kukkakimput käteensä ja nousivat voittajakorokkeelle haastattelua varten. Se oli ihan huikeaa katsottavaa.”Omassa pihapiirissä ei nelijalkaisia ole koskaan ollut. ”Tuttavilla on ollut ravihevosia, ja niiden kanssa on päässyt tekemään monenlaista. Ensimmäisen kerran ajoin ponilla 9-vuotiaana ja hevosen kyytiin pääsin kymmenen vanhana. Nuorempana myös ratsastin ja hyppäsin esteitä kilpatasolla, mutta ravit veivät lopulta voiton.”.Monen raviurheilijan urapolku alkaa nykyään poniraviurheilun kautta. Eetu Taurun reitti oli kuitenkin hieman erilainen. ”Ajoin kyllä ponikortin, mutta en kilpaillut kertaakaan”, Tauru toteaa. ”Siihen aikaan ei ollut oikein sopivaa kilpaponia. Sitten tuli aika tehdä päätös ponin ja iältään valmiin kilpahevosen välillä. Valitsin hevosen.”Se hevonen oli Lumi-Pete. ”Olin ratsastamassa ja pihan perällä seisoi suomenhevonen, joka ei oikein soveltunut ratsuhommiin. Se oli vähän vaikea ja heitti monet kokeilijat selästään. Minäkin tulin sieltä kerran ryminällä tonttiin”, Tauru hymähtää. ”Katsoin ruunan statistiikkaa ja se oli aloittanut uransa ihan asiallisesti. Tosin edellisestä startista oli aikaa jo pari vuotta. Tarvitsin kuitenkin korttikurssille hevosen, joten päätimme liisata Peten.”Tuosta hetkestä alkoi melkoinen nousukiito. ”Eihän sitä olisi voinut uskoa, että hevosesta tulee noin hyvä”, Tauru hämmästelee. ”Se on parantanut ennätystään yli 12 sekuntia reilun vuoden aikana ja tienannut 15 000 euroa rahaa.”Merkittävin asia on kuitenkin ollut hevosmiestaidon kartuttaminen haastavan työkaverin kanssa. Niin kotona kuin starteissakin on käynyt selväksi, että Lumi-Pete ei ole kaikista helpoin luontokappale. ”On se opettanut kyllä paljon. Olen käytännössä aina ajanut hevosia, jotka painavat ohjille. Mutta tämä on kyllä ihan omassa kastissaan.”Välillä meno on ollut melko hurjaakin. ”Ikinä ei ole pelottanut hevosen kyydissä, mutta Lahdessa viime elokuussa tuli vähän hätä, kun se vei ihan täyttä kiitoa pitkin rataa.”Tähtiaikaisen menijän seuraava isompi tavoite siintää jo horisontissa. ”Valioaika on tulevaisuudessa tähtäimessä”, Tauru tiivistää..Eetu TauruSyntynyt 29.8.2007Asuinpaikka JanakkalaUran kuskistatistiikka: 15: 3-1-0Opiskelee lukiossa ja haaveilee hevoseläinlääkärin urasta.Mitkä sitten ovat nuorukaisen omat tulevaisuuden suunnitelmat? ”Ensimmäinen vuosi lukiossa on nyt takana. Onhan se aikamoista opiskelua, mutta suunnitelmana olisi pyrkiä eläinlääkäriksi ja erikoistua hevosiin. Erityisesti jalkavaivoihin perehtyminen kiinnostaa todella paljon.”Myös ravien parissa tavoitteita piisaa. ”Tällaisena suomenhevosmiehenä sitä totta kai haaveilee tosi hyvästä suomenhevosesta. Olisi hienoa pärjätä Kunkkareissa ja edustaa Suomea maailmalla. Kaukaisin haave on Elitkampenin voittaminen”, Tauru tunnelmoi. ”Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Elitloppet-raveissa Hevosurheilun lukijamatkan myötä. Minusta Kuninkuusravien tunnelma on parempi, ja niissä on mielenkiintoista oheisohjelmaa. Toisaalta Ruotsissa hintataso oli paljon järkevämmällä tasolla kuin Suomessa. Siitä voitaisiin ottaa mallia.”Aikuisena optimaalisin tilanne voisikin olla kahden intohimon yhdistäminen. ”Ihan parasta olisi, jos saisi pihaan muutaman oman ravihevosen ja tekisi siinä samalla eläinlääkärin hommia. Jos en pääse eläinlääkikseen, niin sitten tästä voisi tulla jopa ammatti, mutta sen näkee sitten.”Tauru on itseoppinut laittelija, eikä hän osaa nimetä varsinaista esikuvaa lajin parista. ”10-vuotiaana minulle näytettiin kerran, miten valjastetaan. Loppu on pitänyt opetella itse. Katselin aikanaan TalkKarista, kun Lähdekorven Kari kiersi eri talleilla ja kyseli haastateltavilta treenaamisesta. Olen sitten soveltanut kuulemaani ja näkemääni.””Valmennusfilosofiani pohjautuu siihen, että ajan aina aika reippaasti. Treenaan joka toinen päivä ja pääosin raskailla kärryillä. Hevosen pitää olla kunnossa kilpaillessaan. Muuten se alkaa näyttämään, että juoksepa äijä itse.”Ilman kovaa työtä ei saavuta tuloksia. Tämä ajatus on iskostunut Eetu Taurun mielen syövereihin, ja hän jakaakin vuolaasti kunniaa alalla työskentelevien suuntaan. ”Iso hatunnosto tallityöntekijöille. Heidän päivänsä saattaa alkaa viiden jälkeen aamulla, ja illalla voi olla vielä ravit siihen päälle.”.Omaa ajokokemustaan hän on kartuttanut muutaman ammattilaisen hoteissa. ”Olin Janita Antti-Roikolla viikon verran. Ja Hammarin Arton luona olen käynyt pari kertaa ajoapuna aikani kuluksi.”Perheen hevoset eivät asusta omalla tontilla. Lumi-Peten seuralaisena on nelivuotias Innon Lento, joka oli tilausvarsa ja Taurun ensimmäinen oma hevonen. ”Ne ovat tuossa hetken matkan päässä Risto Pietilän tallissa. Hän onkin ollut minulle eräänlainen oppi-isä tähän touhuun. Hyvin harvoin on sellaisia päiviä, että en tallilla kävisi. Ajamisen lisäksi pitää huoltaa ja sen sellaista.” Tärkeän tiimin täydentävät äiti Tiia Tauru sekä kengittäjä Kari Venäläinen. ”Äiti sekä mummi rahoittavat ja mahdollistavat tämän harrastamisen, joten heille kuuluu iso kiitos. Venäläisen Kari on löytänyt Petelle hyvän balanssin, ja ravi on parantunut sen myötä hurjan paljon.”Lajin pariin pyrkiville polku ei ole aina ruusuinen, ellei perheessä ole jo valmiiksi raviurheilutaustaa. ”Jos ei ole suhteita ravimaailmaan, on hankala päästä sisään tähän toimintaan”, Tauru näkee. ”Erityisen haastavaa on saada ajettavia, ellei satu olemaan omaa hevosta. Kortinhan pystyy ajamaan lähes kuka tahansa, sillä hevosia pystyy vuokraamaankin korttikurssikäyttöön. Jos haluaa ajaa kilpaa, niin pitäisi saada nimeä esille ja onnistumisia. Tätäkään juttua tuskin tehtäisiin, ellei Lumi-Pete olisi pärjännyt niin hyvin.”.Kilvanajo kiinnostaa, mutta varsinaiseksi markkinamieheksi tarinan päähenkilö ei itseään kuvaile. ”En ole sellainen, joka soittelisi itselleen hevosia. Ajaisin kyllä selvästi enemmän kilpaa, jos ihmiset vaan ilmoittaisivat hevosiaan. Satu Munne on antanut minun ajaa viime aikoina hevosillaan ja Jeroen van Craen ilmoitti myös yhteen lähtöön, mutta harmittavasti silloin tuli laukka.”Juniorilähdöt ovat monelle aloittelevalle kuskikokelaalle avain onneen. Hevosten taustavoimat ovat viimeisten vuosien aikana uskaltautuneet ilmoittamaan oikeinkin kilpailukykyisiä menijöitä viivalle. Osallistumisoikeuteen liittyviin yksityiskohtiin Taurulla on kuitenkin painavaa sanottavaa. ”Minusta on väärin, että niissä lähdöissä saa ajaa miltei ammattimaiset A-lisenssin haltijat pelkästään ikäänsä vedoten. Sitä järjestelmää pitäisi muuttaa järkevämmäksi vähemmän ajavien osalta.”Kansallisrotumme suureksi ystäväksi tunnustautuva janakkalalainen nimeää empimättä vahvuusalueensa kaviouran puolella. ”Osaan omasta mielestäni ajaa paremmin suomenhevosella kuin lämpöisellä. Olen ohjastanut kilpaurallani enemmän lämminverisiä, mutta jotenkin sellainen tunne on jäänyt, että suomenhevonen on se juttu.”.Menneisyyden kaipuuMonet nuoret tuntuvat inhoavan sananpartta ”ennen kaikki oli paremmin”. Eetu Tauru tekee tässä asiassa poikkeuksen sääntöön.Lajin tulevaisuus vaikuttaa ihan kohtalaiselta, mutta onhan tämä toiminta vähän hiipunut vuosien varrella, Tauru analysoi. ”Tämä näkyy erityisesti ravien tasossa. Lisäksi tuleva rahoitusmalli askarruttaa ja omasta mielestäni ravikilpailut ovat menneet alaspäin.”Tauru osaa heittää parikin käytännön esimerkkiä. ”Jos sinulla on viimeisessä lähdössä hevonen, niin kaikilla on jo siinä vaiheessa kiire kotiin. Yleisöalueella ei ole enää ketään ja sisäänkirjoituksessakin on jo valot sammuneet, kun käy palauttamassa voilokkia.”Myös oheispalkinnot ovat Taurun mukaan rahallista arvoaan merkittävämpiä. ”Ennen Vermossa sai lautasen tai ruusukkeen voitosta. Nykyään ei sellaista enää näe kovinkaan usein.””Nuoremmille ja amatööreille on oikeasti iso asia, jos hevonen saa voitostaan loimen ja kukat. Ammattilaiselle tällä asialla ei varmaan ole niin suurta väliä, mutta monille sen merkitys on todella iso. Esimerkiksi loimi ei maksa raviradalle kovinkaan paljon, mutta tunnearvo sen saavuttamisesta on suuri.”Yksi lajin kiehtovimmista puolista on se, että kilpailijat ottavat toisistaan mittaa tasaveroisina ikään tai sukupuoleen katsomatta. Tässä asiassa Tauru pitää omiensa puolta. ”Itselläni on kova halu pärjätä ja samalla näyttää, että nuorempanakin voi menestyä.”Hän lähettää terveisensä myös voittajakuvien osalta. ”Ennen vanhaan raviradat lähettivät voittajakuvat postissa. Oli hieno tunne avata kuori ja hypistellä sitä konkreettisesti. Nykyään moni rata on siirtynyt sähköisiin kuviin, eikä juuri kukaan viitsi tulostaa kuvaa sitten itse ulos. Nämä kuulostavat pieniltä asioilta, mutta niillä on lopulta yllättävän suuri merkitys.”

Eetu Tauru tähyää korkealle – "Tästä on kulkuyhteydet moneen suuntaan"

Aiheeseen liittyvää