Ei vieläkään valmis valmentajana – Tommi Ala-Nikkola: "Ajattelen, että pystyn vielä nostamaan tasoani"

Jouluna 50 vuotta täyttävää Tommi Ala-Nikkolaa haastatellessa tuntuu kuin juttukaverina olisi nuorempi ihminen. Nuori hän ravivalmentajaksi onkin. ”Valitettavasti”, Ala-Nikkola nauraa. ”Sehän on lajillemme tosi huono asia. Kuulun varmaan nuorimpaan kolmannekseen ammattivalmentajien keskuudessa.”Nuorekkuus on tyypillistä hevosihmisille. Raitis ulkoilma ja työn takaama liikunta pitävät kropan ja mielen virkeänä. Vaikka sukutilallaan Ilmajoella valmentavaa Ala-Nikkolaa voi pitää ravivalmentajaksi nuorena, ovat ”juniorivuodet jo takana”, kuten hän itse asian ilmaisee. Takana on vuosikymmenten kokemus.Ala-Nikkolan kiinnostus hevosiin syttyi jo hyvin nuorena, vaikkei hän itsekään tiedä miksi. Piirustusvihkot täyttyivät hevosten kuvista ja 80-luvulla vielä todella hevosrikkaan alueen ravureiden edesottamukset kiinnostivat. Ja kun perheeseen sitten hankittiin suomenhevosravuri, se oli menoa.”Aina oli isän kanssa naapuriin päästävä katsomaan hevosia, kun niitä ei vielä omassa pihassa ollut.”Kiire koulusta kotitalliin oli aina kova, mutta opiskelut sujuivat silti mallikkaasti.”Varmaan elämän tähtihetkiä raviurheilussa oli, kun tuli äkkiä koulusta kotia, ja isä oli laittanut Litviikin ja Simonen valjaisiin, niin sai ajella koulukavereita vastaan heidän ollessa vasta kotimatkalla. Mulle se oli iso juttu.”Koulumenestyksestä kertoo myös se, että ylioppilaaksi itsensä kirjoittanut Ala-Nikkola hyväksyttiin Oulun yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, mutta se ei enää luonnistunut. Haaveammatti oli vielä tuolloin eläinlääkäri, mutta pelkästään pääsykokeisiin valmistautuminen olisi vaatinut valtavasti aikaa. Unelma vaihtui realiteetteihin.Ala-Nikkola piti vielä tuolloin raviammattilaisen arkea niin raakana, että ajatteli jättävänsä valmennushommat muille.Iso käänne matkalla treenariksi oli kaksi Ranskan-reissua, joiden aikana kipinä syttyi roihuun. Sinne Ala-Nikkola lähti armeijan jälkeen vuonna 1997. Työnantajana toimi legendaarinen hevosmies Erik Skutnabb. Välissä Ala-Nikkola palasi Suomeen suorittamaan tradenomin opinnot loppuun, mutta palasi Ranskaan vielä vuonna 2000. Jälkimmäinen reissu venyi kahden ja puolen vuoden mittaiseksi.Eurooppalaisen raviurheilun mahtimaassa hän pääsi näkemään läheltä huippuvalmentajien toimintaa. Ajanjakso jätti kirjaimellisesti lämpimät muistot Ala-Nikkolalle.”Hieno maa. Pitkä t-paita -jakso, tosi hyvät ruoat, ja ainakin itse koin, että minua kohdeltiin tosi hyvin, vaikka joskus kuulee ranskalaisia moitittavan ulkomaalaisten kohtelusta”, Ala-Nikkola sanoo. ”Erik oli kiva työnantajana siinä, että otti aina kaikkiin paikkoihin mukaan. Siellä pääsi näkemään hienoja paikkoja ja tutustumaan paikalliseen väestöön.”Rutiineihin kuuluu edelleen aamukahvin lomassa tarkastaa Ranskan ravien edellisillan tapahtumat..Ranskasta palattuaan Ala-Nikkola toimi yksityistreenarina Asko Mäellä, sitten Värimiehet Oy:llä. Hän sanoo ikään kuin ajautuneensa valmentajaksi.”Ajattelin, että kokeillaan hetki tätäkin. Nyt on aika kauan kokeiltu. Eihän tämä helppoa ole ollut, ja tosi huonojakin jaksoja on osunut.”Tällä hetkellä Ala-Nikkolalla on valmennuksessaan vain kuusi hevosta. Hän sanoo sen olleen osittain tietoinen ratkaisu, sillä tallilla lopetti Ala-Nikkolan kehuma työntekijä, joten hän päätti kokeilla pienemmällä hevosmäärällä kantaen itse suurimman vastuun kaikista tallitöistä.Viime vuosi oli hänen valmennettavilleen paras sitten vuoden 2016. Tallin hevoset starttasivat 30 kertaa ja voittivat kolmanneksen lähdöistään. Suurimman osan tallin reilun 25 000 euron tienesteistä juoksi Callela Xplosion, joka osoitti olevansa ikäluokan tammaeliittiä. Mutta korpeamaan jäi tietysti Kasvattajakruunun finaali, jonka Ala-Nikkola ohjasti itse. Siihen Callela Xplosion lähti yhtenä suosikeista, mutta ensimmäisen kaarteen laukka johti hylkäykseen.”Olen itse itseni suurin kriitikko. Enää en ota ulkopuolisia paineita. Mutta totta kai tuo harmitti, kuten toinenkin suuri tähtäin Kymenlaakso-ajo. Eihän tätä tekisi, jos ei olisi tunteella mukana. Ja Callela Xplosionin kohdalla helpotti se, että vuosi oli muuten niin hyvä.”.Nuoret ja suomenhevoset lähellä sydäntä.Ala-Nikkolan kuusikko muodostuu viidestä lämminverisestä, joista vanhimmat ovat nelivuotiaita ja nuorin kaksivuotias. Joukkueen täydentää ainoa suomenhevonen, 4-vuotias tamma Larvan Aurora.Nuoret hevoset ovatkin hänelle se mieluisin asia. Ala-Nikkola sanoo nauttivansa eniten siitä, kun saa työskennellä pitkään saman hevosen kanssa ja vietyä sitä eteenpäin.”Se on intohimoni. Sellaisia treenareita tarvitaan, jotka opettavat ja treenaavat nuoria hevosia. Näen sen koko lajin kannalta tärkeänä. Pienessä tallissa on myös helpompi pitää talous balanssissa, kun on pitkäaikaisia asiakkaita. Varsat harvemmin vaihtelevat paikkaa, ne ovat pitkiä projekteja.”Ala-Nikkola suosii hankinnassaan varsahuutokauppaa. Vaikka kasvattajat ovat valitelleet hintojen alhaisuutta, on ostajan näkökulma tietysti eri. Ala-Nikkola kiittelee huutokaupassa olevan hyvä hinta-laatu-suhde. Mutta joskus tulee silti huteja.Varsojen valinnassa hän haluaa ehdottomasti kehittyä, vaikka silmä onkin vuosien saatossa harjaantunut. Samalla hän tunnustaa kallistuvan enemmän suomenhevosihmiseksi, vaikka lämminverisilläkin on tullut menestystä.”Jotenkin kuvittelen, että se olisi se tie, jos haluaisi paremmin pärjätä. Lämminverisissä taso on niin mahdoton. Siinä on vain se ongelma, kun tykkään niitä varsoja laitella ja suomenhevosten kanssa se tie on niin pitkä, että tahtoo olla hankalaa kerätä kimppa kasaan.”Entä miten Ala-Nikkola suhtautuu Suomeen tuotuihin kylmäverisiin?”Tietenkin tunnistan sen ongelman, ettei meillä ole riittävästi kilpailevia starttihevosia. Siksi en asettaisi täyttä tuontikieltoa, mutta rajoittaisin nykyistä enemmän: alasarjat ja nuoret pois. En näe mitään järkeä, että tuemme Norjan ja Ruotsin ylijäämäkasvatusta. Etenkin, kun sieltä suunnalta ei ole tullut mitään myönnytyksiä.”. Jutun alussa Ala-Nikkolaa kuvailtiin nuorekkaaksi, eikä tuota luonnehdintaa ole syytä muuttaa. Mutta yhden asian nuoret taitavat keskimäärin selvästi häntä paremmin: yhteydenpidon omistajiin. Nuoremman polven treenarit ovat sukupolvensa tavoin kasvaneet kännykkä kädessä ja erilaisten pikaviestisovellusten käyttö sujuu luontevasti. Tässä kohtaa Ala-Nikkola sanoo tuntevansa piston sydämessään. Vahvuuksiinsa hän listaa, että on työorientoitunut. Säällä kuin säällä ajetaan suunnitellut treenit. Sekin on osittain peruja Ranskan ajoilta.”Jo Ranskan aikana seurasin, kun Korvenojalla (Tuomas) oli aina Suomen parhaat varsat, mutta ajaminen oli maailman yksinkertaisinta. Se vain perustui äärimmäiseen säännöllisyyteen.”Säännöllisyyden lisäksi Ala-Nikkola korostaa kahta asiaa: intervallia ja terveydenhoitoa. Intervallitreeni tarkoittaa hänen valmennettavien kohdalla 700 metrin vetoja. Vanhemmiten hevosten rasitus kasvaa, mutta lenkit harvenevat.Treeni tapahtuu isolta osin mailin mittaisella lenkillä, josta noin kilometri on suoraa. Ala-Nikkolan mukaan paikat saisivat olla paremmatkin, mutta kyllä niissä hevosen kuntoon saa.”Eihän tämä mikään Grosbois ole”, valmentaja lohkaisee. Mutta talvisin sitä ei kaipaakaan. ”On kuin taivaaseen pääsisi, kun saa jokijäällä treenata. Naapurini Uusitalon ’Ykä’, hevosmies itsekin, pitää talvisin kolmen kilometrin suoraa auki.”Ala-Nikkola on tehnyt pitkän uran ammattivalmentajana, joka jo sinällään on hatunnoston arvoista. Silti hän sanoo suoraan tavoitteiden olevan paljon korkeammalla.”Haaveilen siitä, että pystyisin parantamaan asemaani ravikartalla. En missään nimessä ole tyytyväinen siihen, mitä olen hevosten kanssa saavuttanut. Ajattelen, että pystyn vielä nostamaan tasoani. Vaikka hevosmäärä on pieni, ei se siihen kaadu.”Vielä suuremmat haaveet liittyvät siviilielämään, kuten kahden teini-ikäisen lapsen hyvään kasvatukseen ja lähipiirin terveyteen. Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen.”Hevosurheilu on kuitenkin lopulta vain hevosurheilua, vaikka siihen suhtaudutaankin vakavasti”, Ala-Nikkola tietää..TV-työt henkireikä Tommi Ala-Nikkolalle – kritisoinnissa hän myöntää olevansa pehmoinen

Ei vieläkään valmis valmentajana – Tommi Ala-Nikkola: "Ajattelen, että pystyn vielä nostamaan tasoani"

Aiheeseen liittyvää