Elämysretki huippuhevosten kotiin – Hambo-lauantaina odotti melkoinen yllätys

Talvella 2023–2024 kaverukset Viena Kauppi ja Sonja Booth saivat idean elämysretken järjestämisestä suomalaiselle raviharrastajien porukalle. Suuntana olisi USA, joka on molemmille naisille tuttu paikka ja jossa heillä on hyvät verkostot ravi-ihmisten keskuudessa. Matkan pääkohteena olisi Hambletonian-ravit Meadowlandsissa ja lisäksi järjestettäisiin tutustumiskäyntejä paikallisille kilpatalleille ja siitosfarmeille.

Kun ajatusta oli kypsytelty ja tarvittavia taustaselvityksiä tehty, naiset päättivät julkaista ilmoituksen ja alustavan matkaohjelman Facebookissa huhtikuussa 2024. Mukaan otettaisiin 14 nopeimmin ilmoittautunutta henkilöä.

Retki herätti heti suurta kiinnostusta ja paikat täyttyivät nopeasti. Olisihan tämä ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua samalla kertaa amerikkalaiseen raviurheiluun, päästä käymään suurilla kilpa- ja siitosfarmeilla, Hambletonian-raveissa ja vieläpä lisäksi nähdä ”The Big Apple” New York! Oli riemullinen hetki, kun saimme tiedon, että reissu toteutuu. Siitä alkoi pitkältä tuntuva kolmen kuukauden odotus, mutta aikaa hyödynnettiin tekemällä ennakkojärjestelyjä ja -suunnitelmia, ja käymällä keskusteluja matkaa varten perustetussa WhatsApp-ryhmässä.

Vihdoin koitti odotettu aamu ja kokoonnuimme puoliltapäivin iloisin ja jännittynein mielin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ehdimme myös käydä yhdessä syömässä ja hieman tutustua toisiimme, ennen kuin lento lähti.

Osa porukasta oli jo entuudestaan tuttuja keskenään ja tutustumista oli tapahtunut myös WhatsAppin välityksellä. Meitä oli hyvä otos monen ikäisiä ja monella eri tavalla hevosia ja raviurheilua harrastavia ihmisiä – joillekin myös käyntejä ”rapakon takana” oli jo kertynyt reilusti, kun taas meille muutamille reissu oli ensimmäinen.

Sekä meno- että paluulento kulki Islannin kautta, jossa oli noin 1,5 tunnin vaihto. Saimme siis samalla hieman näkymiä tuosta mystisestä saaresta ja mietimme, että sekin olisi hieno reissukohde. Onhan heillä myös oma kansallinen aarteensa, islanninhevonen, ja ajatus issikkavaelluksesta rodun alkuperäismaan maisemissa olisi varsin houkutteleva.

Pääkohteeseemme New Jerseyn Newarkin lentokentälle saavuimme illalla paikallista aikaa. Ilta oli kaunis ja lämmin, aurinko juuri laskemassa. Manhattan ja Hudson-joki näyttäytyivät hulppean komeina ilmasta käsin. Maahantulotarkastukseen piti tovi jonottaa, mutta kaikki pääsivät kuitenkin kohtuullisen sujuvasti läpi. Pimeys oli jo laskeutunut, kun siirryimme kuljetuksella muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle hotellillemme. Huoneisiin asettumisen ja iltapalan jälkeen olimme valmiita yöpuulle.

Keskiviikkona 31.7. heräsimme varhain ja hyppäsimme hotellilta saadut aamupalapakkaukset mukanamme pikkubussiin, joka oli kuljettajineen varattu käyttöömme farmikierroksille. Ensin suuntasimme Chesterfield (NJ) -nimiseen paikkaan, jossa sijaitsivat muun muassa Noel Daleyn, Linda Toscanon ja Jim Campbellin kilpatallit samalla Magical Acres -farmilla.

Meille esiteltiin monia huippuhevosia, niin ravureita kuin peitsareita, esimerkiksi Hambo-finalisti Sig Sauer sekä viime vuoden paras 2-vuotias peisariori, suomalaisomisteinen Captain Albano.

Tapasimme myös toisen matkanjärjestäjämme Sonja Boothin, joka on pitkään työskennellyt Noel Daleyn tallilla ja pitänyt huolta useista huippuhevosista. Paikalla oli useita muitakin suomalaisia, kuten hevoshieroja Kerttu Helynen sekä tallilla työskentelevät Niko Kärnä ja Laura Pohjola.

Toiminnan mittaluokka oli suomalaisen raviharrastajan silmin varsin suurta – pelkästään tilojen koko teki vaikutuksen, hevosia ja kalustoa oli paljon ja kaikkialla todella siistiä. Käytössä oli myös kaksi viimeisen päälle hienoa harjoitusrataa, joista toisella järjestetään myös koelähtöjä. Saimme seurata radan varrelta mm. Sig Sauerin ja Daleyn kolmen Hambletonian Oaks -finalistin valmistautumista lauantain pääkilpailuja varten.

Seuraava kohteemme oli Ruotsin menestyneimmän valmentajan Åke Svanstedtin kilpatalli Springfieldissä (NJ). Ystävällinen ja leppoisa isäntä otti meidät itse vastaan, kertoili toiminnasta ja esitteli paikkoja sekä hevosia, muun muassa 5-vuotiaan huipputamman Jiggy Jog S:n.

Olimme todella otettuja siitä, että vuoden kiireisimmällä ja tärkeimmällä raviviikolla Svanstedt halusi käyttää aikaansa suomalaisen raviporukan tapaamiseen.

Hän oli jopa järjestänyt meille vierailun loppuun donitsi- ja virvoketarjoilun ja osallistui itse siihenkin tuokioon. Kaiken kaikkiaan erityisen arvokas ja mieleenpainuva tapaaminen, jonka aikana kuulimme monia kiinnostavia juttuja, myös Svanstedtin yhteyksistä Suomeen. Suomalaisia raviammattilaisia arvostetaan korkealle Amerikassa ja Svanstedtillakin oli suomalaisia työntekijöitä, Alisa Horner sekä Markus Forss.

Retkemme jatkui East Windsoriin (NJ) Nancy Takterin farmille. Jälleen meitä oli vastaanottamassa hulppeiden puitteiden lisäksi emäntä itse ja saimme esittelyä tiloista sekä toiminnasta. Nancy otti ulos esiteltäväksi Hambo-suosikki Karlin, joka oli kaunis, kevytrakenteinen ja erittäin miellyttäväkäytöksinen hevonen.

Kuten Åkella, niin Nancyllakin tuntui olevan erityisen hyvät välit hevosiinsa ja Karl on toki Takterin tallin kultakimpale. Hämmästykseksemme pääsimme lähituntumaan taputtelemaan sitä ja ottamaan valokuvia. Paljon hienoja muistoja saimme tästäkin vierailusta.

Seuraavaksi reittimme kulki Manalapan Townshipiin ja Gaitway farmille, jossa näimme jälleen edustavia amerikkalaisen ravitoiminnan puitteita ja pääsimme kohtaamaan toisen Hambo-suosikin TCI:n, joka oli otettu käytävälle esittelyyn. Ori oli leppoisa, ystävällinen ja hyväkäytöksinen kolmivuotias.

Keskiviikon päätteeksi vierailimme vielä ravimuseossa Goshenissa, joka on varsinainen unelmapaikka ravihistoriasta ja edesmenneistä ihmis- ja hevoslegendoista kiinnostuneelle. Komea ja historiallinen oli myös museon oma rata, jossa edelleen järjestetään kilpailuja. Museossa saisi helposti kulumaan kokonaisen päivän, mutta aikataulullisista syistä jouduimme kiertämään sen läpi melko nopeasti. Lukuisat valokuvat ja museokaupasta ostetut tuotteet onneksi jäivät muistoksi.

Torstaina 1.8. oli jälleen varhainen herätys, mutta se ei harmittanut, koska ohjelmassa olisi vierailuja suurilla siitosfarmeilla ja pääsisimme näkemään eläviä orilegendoja. Aamupalapakkaukset mukanamme lähdimme siirtymälle kohti Pennsylvaniaa ja amerikkalaisen raviurheilun sekä lämminverijalostuksen kehtoa Hanover Shoe Farmsia. Päivä oli jälleen kuuma ja vastaanottokin perillä varsin lämmin ja ystävällinen.

Työntekijät pitivät meille opastetun kierroksen tiluksilla ja esittelivät siitosoriit. Oli melkein käsittämätön fiilis kulkea itse paikassa, josta on aina vaan lukenut ja kuullut tarinoita ja nähnyt kuvia. Hanoverin laitumet jatkuivat jatkumistaan. Tilaa on yhteensä vajaat 2500 eekkeriä (noin tuhat hehtaaria) – toki meidän vierailumme rajoittui vain siitosorien tallien ja tarhojen ympäristöön.

Saimme tavata Volume Eightin, Greenshoen, International Monin, Captain Coreyn ja suomalaisille hyvin tärkeän legendan Andover Hallin, joka 25-vuotiaana on edelleen hienossa kunnossa, vaikkakaan ei vaikuta enää siitoksessa. Meille esiteltiin myös orien hyppypukki ja muut astutustoimintaan liittyvät tilat sekä toimistotilat palkintokaappeineen, tauluineen ja sukukirjoineen.

Muistoksi saimme logolla varustetut lippalakit ja pihalla meistä otettiin vielä yhteiskuva, joka päätyi Hanoverin tekemään Facebook -julkaisuun.

Pois lähtiessä pääsimme tutustumaan siitostallien läheisyydessä sijaitsevaan legendojen hautausmaahan. Oli erikoinen tunne kulkea noiden kaikkien upeiden ja oleellisesti standardbred-jalostukseen vaikuttaneiden oriiden ja tammojen hautapaikoilla.

Tuskin ehdimme selvitä näistä elämyksistä, kun olikin jo vuorossa seuraava hulppea paikka, Diamond Creek -farmi Wellsvillessä (NY). ”Stallion barn” oli aika kaukana ladosta, melkeinpä hienompi kuin joku ihmisasumuksena toimiva kartano Suomessa. Tammoja ja varsoja oli tilalla jonkun verran, mutta siitosoreista paikalla oli vain 13-vuotias Father Patrick. Muut oriit olivat Kentuckyssä tai astumassa Australiassa.

Father Patrick otettiin tarhastaan meille esiteltäväksi ja se osoittautui jykeväksi ja varsin eläväiseksi pojaksi. Mahtava vieraanvaraisuus jatkui tälläkin farmilla. Myös Diamond Creek teki vierailustamme päivityksen omaan Facebookiinsa.

Päivän viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä vierailukohteena oli Southwind Farms Penningtonissa (NJ). Kauneutta ja komeutta oli jälleen tarjolla, tilan sisäänkäyntiportista lähtien. Southwindilla vaikuttavat siitosoriit Branded by Lindy, Ecurie D, Muscle Hill, Tactical Landing ja Walner. Melkoisia nimiä.

Seurasimme melkeinpä mykistyneinä, kun eteemme tuotiin toinen toistaan hienompia oreja. Tactical Landing ja Walner ovat jo osoittaneet kykynsä jalostuksessa, mutta tallin kuningas on silti 18-vuotias elävä legenda Muscle Hill. Sen kohtaaminen ja taputteleminen oli yksi reissun ehdottomista kohokohdista.

Torstai-illan päätteeksi oli järjestettynä ruokailu Fieldsborossa edellisenä päivänä kilpatalleilla tapaamiemme suomalaisten kanssa. Ilta oli lämmin, rento ja mukava ja pitkässä pöydässämme hevosiin keskittyvät jutustelut polveilivat runsaina. Oli todella mielenkiintoista kuulla, mitä emäntämme Sonjan ja hevoshieroja Kertun työnkuva piti sisällään, mitä hevosia heidän elämäänsä oli kuulunut ja miten he olivat Amerikkaan päätyneet.

Perjantai 2.8. oli varsinaisen ohjelman osalta vapaapäivä, joten lähdimme pienissä porukoissa tutustumaan Manhattaniin, jonne pääsi kätevästi taksilla puolessa tunnissa hotellilta. Varsinkin meille ensikertalaisille New York oli mahtava kokemus ja monenlaista elämyksellistä tarjontaa olisi ollut valtavasti. Kukin ryhmä kävi mielensä mukaan omissa ”must see” -paikoissaan, kuten 911-museossa, One world trace centerissä, Empire State buildingissa, Rockefeller centerissä, helikopterilennolla, avaruus- ja ilmailumuseossa, kiertoajelulla hop on hop off -bussissa ja niin edelleen. Illalla palasimme väsyneinä, mutta kaikesta nähdystä ja koetusta onnellisina takaisin hotellille.

Matkaemäntämme Viena oli jo ennen reissuun lähtöä luvannut jonkinlaisen yllätyksen Hambo-lauantaille ja se konkretisoitui 3.8. aamulla, kun hotellin pihalla seisoi valkoinen limusiini. Kävi ilmi, että kyyti toden totta oli juuri meitä varten. Toisaalta, jos kerran Suomesta asti Hambletonianiin lähdetään, mennään sitten tyylillä!

Limusiinissa otimme maljat matkan pääpäivän kunniaksi, musiikki soi, discovalot välkkyivät ja tunnelma oli katossa. Meadowlandsissa astuimme autosta kuin suuremmat starat konsanaan. Meille oli varattu pöydät VIP-tiloista ja tapasimme jälleen ”tuttujamme” edellisten päivien farmikäynneiltä.

Oli hienoa kierrellä radan vierustalla ja koko tapahtuma-alueella ja aistia Hambo-tunnelmaa. Suomen raveista poiketen ohjelmassa oli myös peitsarilähtöjä, ja 3-vuotias peitsari Legendary Hanover tekaisi komeasti uuden Stakes-ennätyksen 06,1.

Näimme radalla myös useita farmeilla tapaamiamme kilpahevosia. Svanstedtin Jiggy Jog S. otti 08,0-voittoajallaan nimiinsä Ruotsin nopeimman tamman tittelin.

Päivä oli kuuma, +36 astetta, mutta juuri ennen pääkilpailua rata-alueelle saapui kova ukkos- ja sadekuuro. Luonnollisesti sisätiloihin siirtyminen ei ollut vaihtoehto, kun oli Hambletonianin näkemisestä kysymys, joten useimmat kastuivat läpimäräksi, mutta eipä sekään tunnelmaa latistanut.

Loppusuoralla yleisön huuto oli korvia huumaavaa. Nancy Takterin tallin Karl kiri kärkeen ja Hambon voittoon, epäilemättä parin päivän takaisen suomalaisporukalta saamansa huomion ja ihailun kannustamana.

Seurasimme vielä tammojen Oaks-kilpailun, jonka vei nimiinsä Svanstedtin tallin Warrawee Michelle. Sitten oli aika siirtyä taas limusiiniin ja pienen ylimääräisen kiertelyn kautta hotellille.

Sunnuntai 4.8. oli viimeinen reissupäivämme USA:ssa. Lentokentälle lähdettiin vasta iltapäivällä, joten päivällä oli aikaa shoppailuun New Jerseyssä ja pikavisiittiin New Yorkin puolelle. Hieman haikein mielin pakkailimme matkalaukut ja luovutimme huoneemme, mutta toisaalta viikon aikana oli ehditty nähdä ja kokea todella paljon hienoja asioita ja koti-Suomeenkin oli kiva palata.

Lentokentällä jouduimme vielä odottelemaan tovin lennon lähtöä, mutta viimein pääsimme matkaan kohti Islantia, vajaan tunnin myöhässä aikataulusta. Lentokoneen ikkunasta avautuivat hienot näkymät New Yorkin valomereen.

Maanantaina 5.8. saavuimme Helsinki-Vantaalle iltapäivällä Suomen aikaa. Väsymys painoi, mutta päällimmäisenä mielessä oli onnellisuus kerrassaan ikimuistoisesta matkasta.

Kiitokset Vienalle, Sonjalle, USA:ssa tapaamillemme suomalaisille ja muille ihanille ihmisille, sekä kaikille kanssamatkustajille! Toivottavasti yhteydenpitomme jatkuu, kenties vaikka kimppavarsan muodossa.

Satu Tuomela