Energiapommi nimeltä Suvi Vaittinen – "Haastavimmat hevoset ovat opettaneet eniten"

Kun tahtoo saavuttaa paljon, tulee kiire ehtiä tekemään kaikki voitava tavoitteiden eteen. Suvi Vaittinen on ammatiltaan fysioterapeutti, ja iltaisin hän on touhuaa joko kotitallilla tai toisenlaisissa asiakaspalvelutehtävissä raveissa, eli ohjastajana monté- sekä kärrylähdöissä.”Näytän kyllä aamuisin niin reippaalta työnaiselta, kun raahaudun energiajuoma kädessä ja silmäpussit maata pitkin laahaten kohti työpistettä”, Vaittinen kirjoittaa nauruhymiön kera somepäivityksessään.Alla on viiden päivän raviputki, jonka päälle hän kävi kehittämässä ammattitaitoaan Sanna Riikosen järjestämällä monté-kurssilla.Vapaa-aikaa varten Vaittisella on oma valmennettava Trix For Free, jonka lisäksi ensimmäinen kasvatti My Sweet Sally syntyi keväällä.”Oman kasvatustoiminnan aloittaminen ei ollut järki- vaan tunnepäätös”, Vaittinen nauraa. ”My Sweet Sallyn emä My Queen Hunter’s oli elämäni ensimmäinen itse ostamani valmennettava. Kun sen ura päättyi nivelrikon myötä viime vuoden maaliskuussa, katselin kesäkuuhun saakka hevosta ja sen jälkeen ajattelin, ettei persoonallista tammaa voi kenellekään tarjota. Se on luonteeltaan tulta ja tappuraa, enkä sitä poiskaan halunnut laittaa. Astutin sen sitten All Laid Outilla.”.Suvi Vaittinen26-vuotias fysioteraupeutti ja liikunnanohjaaja OrimattilastaRatsastustausta, perheessä ollut ravihevosiaKiinnostus ravureita kohtaan syttyi vasta aikuisiälläOhjastajana 572 starttia totosijoin 32-58-65Valmentajana 31 starttia totosijoin 3-6-4Nähdään amatööriohjastajien SM-finaaleissa (6.10. ja 13.10.).Touhua selvästi riitää, mutta kuka on Suvi Vaittinen? Yhden määritelmän mukaan Orimattilassa asuva 26-vuotias raviharrastaja, joka on palkkatyönsä ohessa kiertänyt kuluvana vuonna yli 100 päivää raveissa.Sisukkuutta hänessä ainakin täytyy olla, sillä Vaittinen ajaa ravipäivän aikana useimmiten yhtä hevosta joko kärryistä tai selästä. Läheskään aina ei voi voittaa, ja täydellisiä hukkareissuja tulee paljon.”Rehellisesti sanottuna on ollut niitä kohtia elämässä, että on tuntunut pahalta. Laji pitää nöyränä, eikä siitä ole syytä kovin ruusuista kuvaa antaa. Aina osuu kiviä ja kantoja matkalle. On kuitenkin ollut mahtava huomata, miten paljon raviurheilu on kasvattanut minua ihmisenä. Ei minusta aikaisemmin löytynyt tällaista sisua, ja oma kuori vahvistunut hurjasti”, Vaittinen arvioi.Rehellisesti oma itsensäVaittinen on antanut lajille paljon, mutta saanut selvästi vielä enemmän. Hänen persoonansa ja luonteensa vaikuttavat juuri sellaisilta, kuin voittaja- ja tallihaastatteluissa on saatu kuulla ja nähdä. Ulospäinsuuntautunut energinen nainen, jolta kommenttia tai mielipidettä ei tarvitse kakistaa väkisin suusta ulos, vaan se tulee sieltä ihan itsestään.”Pyrin olemaan rehellisesti oma itseni. Yritän olla suora ja nostaa käden pystyyn, jos tulee mokattua. Virheet harmittavat, mutta niitä tulee joka tapauksessa. Uskon, että rehellisyydellä pärjää pitkälle, eikä turha selittely auta ketään.”Vaittisen ajatusmaailmassa valmentajan ja ohjastajan tehtävänä on viedä hevosta mahdollisuuksien mukaan eteenpäin. Siksi on vastuullista kertoa, jos joku asia hevosessa mietityttää.”Mielelläni annan näkemykseni esimerkiksi varustemuutoksista tai muista huomioista, mutta kunnioitan ja luotan siihen, mitä valmentaja lopulta asian suhteen päättää. Niinhän sen pitääkin mennä. On silti hienoa, että jos palautteen jälkeen valmentaja hoksaa, että jotain uutta juttua voisi kokeilla ja siitä olisi sitten vielä apua hevoselle”, Vaittinen pohtii.Vaittinen puhuu paljon ja analyyttisesti, vaikka ajoi ensimmäisen kerran kilpaa vasta vuonna 2020, eikä sitä ennen ajoluvan hankkiminen tai kilpailijan roolissa radalla oleminen käynyt mielessäkään. Perheessä on toki ollut ravureita, mutta Vaittinen ei ollut niistä teini-ikäisenä kiinnostunut.Haasteet opettaneet enitenHeti alkuinnostuksen jälkeen Vaittinen sai haastavia hevosia ajettavakseen, mikä pakotti hänet selviämään erilaisista yllättävistä haasteista.”Automaatilla olisi kiva ratsastaa, mutta jälkikäteen ajateltuna haastavimmat hevoset ovat opettaneet eniten. Mitä enemmän on ongelmia ravin kanssa tai muuta mietittävää, sitä enemmän on pakko yrittää kehittää itseään. On vain rohkeasti lähdettävä tekemään tällaisten hevosten kanssa töitä.” .Nyt ollaan tilanteessa, jossa heinäkuun alusta laskien peräti 32 eri treenaria on antanut Suvi Vaittiselle mahdollisuuden ohjastaa valmentamaansa hevosta kärryistä tai selästä. Laajan luottamuspohjan Vaittinen ottaa hämmentyneenä ja kiitollisuudella vastaan.”Itselle yllättävä tieto”, Vaittinen nauraa. ”Mukana on Kivikylän Komeetta -lähtöjä ja muitakin ajajakilpailuita. Sitä kautta on tullut paljon uusien valmentajien ajettavia. Seuraavaksi odotan innolla amatööriohjastajien SM-finaaleita, jotka juostaan 6. ja 13. lokakuuta Ylivieskassa ja Kuopiossa. Uran alussa oli vain uskallettava soittaa valmentajille, jotta saisi ajettavia, mutta en ole pitkään aikaa sitä joutunut tekemään. Yksi asia on johtanut toiseen ja parina viime vuonna olen saanut ajettavia mukavasti.”Se, että tuoreimmasta 31 startista kärrylähdöt johtavat montéa lukemin 22–9 ei sen sijaan Vaittisen mielestä ole mitään ihmeellistä.”Viime aikoina on ollut vähemmän monté-lähtöjä tarjolla. Nykyään nautin ihan yhtä paljon kärrylähdöistä, joissa taktinen puoli on huomattavasti haastavampaa. Muutenkin kyseessä on kaksi täysin eri maailmaa. Halu kehittyä on kova, ja kyllähän esimerkiksi kesällä kutsu Martti Keskisen ajajamestaruuteen toi sellaisen kiitollisuuden ja luottamuksen fiiliksen. Tunteen, mikä on ihan parasta tässä lajissa.”Paljon painetta ympäriltäVaittinen on kokonaisvaltaisesti kiinnostunut raviurheilusta, ja hän pohtii myös sen kovaa vaatimustasoa harrastajalle. Ammattilainen pystyy seuraavaan starttiin korjaamaan virheensä, mutta harrastajaa odottaa kotimatka ja tuleva startti voi olla vasta viikon päästä.”Silloinkaan väsymys ja pettymys ei saisi näkyä raviradalla, eikä asiakaspalvelutyössä tallialueella. Siinä sivussa omasta hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Olen aika helposti hevosiin kiintyvää sorttia, joten tunnetta on paljon pelissä”, Vaittinen aloittaa.”Koen, että sen lisäksi painetta tulee monelta suunnalta. Olen tavoitteellinen ja kunnianhimoinen, ja haluan pärjätä esimerkiksi montén SM-tasolla. Monessa muussa lajissa ollaan vastuussa vain omasta suorituksesta, mutta raviurheilussa tilanne on ihan erilainen. Jos ajat huonosti ravilähdön, olet vastuussa hevoselle, valmentajalle, omistajalle ja pelaajille, jotka ovat sinua pelanneet. Monesta suunnasta tulee painetta kun ajat rahasta kilpaa, vaikka toimitkin vain harrastajana.”.Vaittinen ei silti vaihtaisi kuin korkeintaan muutaman päivän pois. Kiinnostus hevoseen ja niiden sielunelämään on pohjaton, ja uudet haasteet pitävät energiapommin tikittämässä.”Voisin ulkopuoliselle kuvailla alaa niin, että työni ja harrastukseni ovat tietyllä tavalla samankaltaisia. Kun vastaanotolle tulee uusi ihminen, ihan ensimmäisten minuuttien aikana on pyrittävä luomaan hänestä jonkinlainen käsitys, kuinka päästä yhteistyöhön ja saavuttaa paras mahdollinen tulos. Hevosen kanssa ei voi keskustella, mutta sama arvio pitää tehdä sen eleitä ja ohjastuntumaa arvioiden, sekä valmentajaa haastatellen. Hevoset ovat yksilöitä siinä missä ihmisetkin”, Vaittinen muistuttaa.Päässä raksuttaa kaiken aikaa, mutta Vaittinen ei ole koskaan ajatellut raviurheilua leipätyönä. Hänelle se on rakas harrastus, jollaisena hän aikoo se myös pitää. Tavoitteena on menestyä mahdollisimman hyvin aina seuraavassa ohjastustehtävässä. Jos menestystä ei tule, fysioteraupeutin työ tuo ansioita, joiden avulla pääsee hetken päästä yrittämään uudelleen.”Hattua pitää nostaa niille, jotka tätä ammatikseen tekee. Minusta tuskin olisi siihen. Saan paljon siitä, että varikolla on aina kiva porukka koolla, ja ihmiset ovat iloisia. On ollut myös älyttömän hienoa huomata, että nuoriin on viime aikoina panostettu enemmän, mikä on tosi tärkeä juttu lajin tulevaisuuden kannalta. Siitä on pidettävä kiinni.” Vaittinen pystyy antamaan varmasti myös kohtalotovereille paljon, sillä häneltä löytyy huumorintajua, ja Vaittisella on harvinainen kyky vitsailla myös itsestään. Tahatonta viihdettä on siis luvassa jatkossakin.”Tähän saakka näillä keinoilla on päästy”, Vaittinen nauraa..Monté-kurssit ovat tärkeää lajimarkkinointiaSuvi Vaittinen muistuttaa, että monté tarvitsee lajivalmentajia, jotka osaavat ja haluavat jakaa oppimaansa tietoa eteenpäin.Jalkapallossa ja jääkiekossa on tarjolla laadukasta valmennusta ihan ensimmäisistä juniorivuosista lähtien. Raviurheilussa oppi kulkee pääosin vanhempien tai tuttavien kautta. Montéssa vain harva pystyy saamaan omilta vanhemmillaan apua harjoitteluun.Muutaman viime vuoden aikana tilanne on muuttunut montén lajivalmennuksen osalta merkittävästi, sillä esimerkiksi Sanna Riikonen, Nelly Korpikoski ja muutkin lajin pioneereista ovat järjestäneet monté-kursseja.”Tiedon jakaminen on todella tärkeää”, Suvi Vaittinen painottaa. ”On enemminkin ihme, ettei vastaavia kursseja ole aikaisemmin ollut juurikaan tarjolla. Ne sopivat kaikille vasta-alkajasta ihan kokeneeseen harrastajaan. Vasta olin Sanna Riikosen järjestämällä kurssilla Kouvolassa mukana, ja sain paljon teknisiä apuja omaan tekemiseeni. Kun viereisestä autosta seurataan jokaista sekuntia kun olet hevosen kyydissä ja pyydetään korjaamaan asentoa, kyllä siinä väkisinkin oppii”, Vaittinen nauraa. Vaittinen kokee, että monté-kurssit ovat tärkeä väylä saada lajin pariin uusia harrastajia. Samalla lisääntyvä tiedonvälitys parantaa harrastajien mahdollisuuksia kehittyä ja pitää ammattitaitoaan yllä. ”Nytkin mukana oli myös kurssilaisia, joilla ei ollut oikeastaan minkäänlaista kokemusta raviurheilusta. Heistä osalla oli ratsastustaustaa, ja raviurheilu on alkanut montén myötä kiinnostamaan. Radalla olemme kilpailijoita keskenämme, mutta koko lajiyhteisö hyötyy siitä, että lähtöjen ulkopuolella autamme toisiamme.”Samaan aikaan raviradat ovat heränneet pitämään erilaisia teemapäiviä, joissa montélla on ollut merkittävä rooli. Teivon tai Vermon ravikoulut tarjoavat mahdollisuuden yksittäisiin monté-tunteihin ammattitaitoisen opettajan ohjaamana. Kpedu Kaustisella voi jopa opiskella monté-koulussa.”Tulee hyvä fiilis, että pieni laji haluaa kehittää itseään. Itsellä on käynyt sinnikkyyden lisäksi hirveä tuuri, että olen päässyt tähän pisteeseen, mihin olen päässyt”, Vaittinen päättää.