Ikuinen hevostyttö Riitta Väisänen: Haaveena on, että pääsisi vielä joskus ratsastamaan, vaikka issikalla

Riitta Väisänen täytti 16. heinäkuuta 70 vuotta. On siis kulunut 48 vuotta siitä, kun Riitta valittiin ensin Miss Suomen ensimmäiseksi perintöprinsessaksi ja sitten Miss Euroopaksi. ”Hevostyttö” valjastettiin saman tien raviurheilun markkinointikasvoksi.

”Se oli kovaa aikaa. Radat soittivat ja pyysivät ajamaan raveihinsa. Jälkeenpäin Hippos sakotti, koska siihen aikaan ei minun kortillani olisi saanut ajaa kuin neljää tai viittä vierasta hevosta kuukaudessa”, Riitta muistaa hymy suupielessä.

Ajotehtävät veivät ravimissin jopa rapakon taakse. Hippos valitsi 1978 Riitan edustamaan Suomea Ladies Cupiin Amerikkaan.

”Olin ajanut ennen sitä vain suomenhevosia, ja ennen reissua kävin kerran kokeilemassa lämminverisen ajamista Korven Akulla Loviisassa. 17 osalähdöstä vain 1 oli ravilähtö, muut peitsarilähtöjä. Vauhti oli aika hurjaa.”

Riitta oli ensimmäisessä lähdössä kolmas ja voitti New Yorkissa, Buffalossa ja Washingtonissa.

”Kuinkahan moni suomalainen mieskuskikaan on voittanut Roosevelt Racewaylla”, Riitta pohtii.

Viimeiseen osalähtöön Hollywood Parkissa hän lähti kohtalaisista asemista, mutta…

”Mun hevonen näki vain yhdellä silmällä, toinen oli sokea, ja Italian tyttö ajoi vielä päälle. Kokemus oli kuitenkin hieno”, Riitta huokaa.

Hullummin ei mennyt kotimaassakaan. Riitta voitti kolmena peräkkäisenä vuonna Turun naisohjastajat vastaan ammattiohjastajat -ottelun ja Seinäjoen naisohjastajat vastaan poliisit -lähdön. Päinvastaisiakin muistoja toki jäi.

”Kokkolassa sain ajettavaksi toimimattoman hevosen, joka hyppi pystyyn niin, että takaraivo viisti maata. Kypärä oli tietysti päässä. Jälkeenpäin moni ihmetteli, miten sellainen hevonen annettiin niin kokemattomalle kuskille”, Riitta aloittaa.

”Kerran olisin päässyt lyhyellä varoitusajalla Seura-lehden kuvauksiin formulakisoihin jonnekin Eurooppaan, mutta olin lupautunut samaksi viikonlopuksi ohjastamaan montéa. Yritin siirtää ohjastusta, mutta se ei radalle käynyt. Menin sitten kiltisti raveihin. Satoi kaatamalla, satula pilasi valkoiset ratsastushousuni ja hevonenkin oli surkea.”

Hälinä syttyi kulkemaan

Raviurheilun mannekiiniksi Riitta Väisänen sopi mainiosti, sillä hänen hevosharrastuksessaan ei ollut mitään epäaitoa tai päälle maalattua. Hän oli ratsastanut 6-vuotiaasta lähtien ja saanut ensimmäisen oman hevosenkin jo teini-ikäisenä.

”Se oli venäläinen ravuri Muskat, joka ostettiin salaa vanhemmilta. Mentiin sitten isän kanssa mukamas katsomaan sitä, ja hän lupasi harkita asiaa. Minä sanoin, että itse asiassa se on jo vähän niin kuin sovittu”, Riitta naurahtaa.

”Hieno punarautias, joka juoksi kilpaakin. Opetin sen myös ratsuksi ja hypin sillä esteitäkin.”

Hevosia tuli lisää ostamalla ja itse kasvattamalla. Hevosnaistaitojaan Riitta pääsi näyttämään toden teolla ostettuaan Veijo Toivoselta starttaamattoman, jo kerran varsoneen kovasukuisen Hälinän kantavana Vekkulista.

”Rupesin ratsastelemaan sillä, ja se tuntui niin vauhdikkaalta, että aloin valmentaa sitä varsomisen jälkeen.”

Tulosta syntyi. Vuonna 1979 Hälinä voitti Riitalta 9 kertaa peräkkäin. Seuraavana vuonna hän ratsasti sillä montéakin, joka vasta haki tuohon aikaan jalansijaa Suomessa.

Oman tallin Riitta suunnitteli ja rakennutti Orimattilaan vuonna 1991. Siitä hän luopui pari vuotta sitten, hevosista jo joitain vuosia aikaisemmin. Terveys ei salli tällä hetkellä hevosten kanssa touhuamista.

”Syksyllä on edessä toisen lonkan leikkaus, ja polvetkin pitäisi uusia. Haaveena on, että pääsisi vielä joskus ratsastamaan, vaikka issikalla.”

Hevosurheilua hän seuraa lukemalla Hevosurheilu- ja Hippos-lehtiä ja katsomalla lauantairavit tv:ssä. Lisäksi hän kuljettaa aktiivisesti Sofia-tytärtään esteratsastusvalmennuksiin ja -kisoihin.

”Kaameaa vaan, että aika menee nykyään niin nopeasti ja itse hidastuu samaa tahtia.”