Kun Olli Sippola heinäkuussa 2023 luki Hevosurheilusta Susanna Rautasaaren haastattelun, hän sai idean.Lehtijutussa puutaitelija Susanna Rautasaarelta kysyttiin, että osaisiko tämä veistää vaikka Evartin.”Varmasti tekisin, sillä haasteita pitää olla”, vastasi Rautasaari, joka on tehnyt näköispatsaita sekä hevosista että koirista.Kun kolminkertaisen ravikuninkaan Evartin kasvattaja Olli Sippola sitten soitti ja kysyi patsasta, ei Rautasaaren auttanut kuin myöntyä ja käydä työhön.Rautasaari työskentelee yleensä moottorisahalla, mutta nyt piti ottaa käyttöön pienemmät välineet. Noin 40 senttiä korkea Evartti syntyi yhdestä kuusipuisesta palasta.Evartti saapui Kuortaneelle Ruonan kylälle itsenäisyyspäivän jälkeen.”Aivan hyvä on kyllä. Hyvin tehty. Otsatukka olisi voinut olla vähän sivussa, että valkoinen pilkku olisi näkynyt, mutta eihän se häävinen pilkku ole. Ei siinä moittimista ole, tämä on minun puoleltani hiusten halkomista”, Sippola kuvaa patsasta.Hän kehuu, kuinka hyvät kädentaidot ja taiteellinen silmä puisen Evartin tekijällä on täytynyt olla.”Eivät kaikki näin hyviä osaa. Hyvin tyytyväisiä ollaan”, hän sanoo.Sippola kertoo, että kun ihminen on saanut elämäänsä sellaisen hevosen kuin Evartti, siitä pitää jäädä jotain jälkeenkin.”Kun ei sellaisia hevosia tule koko Suomeenkaan aivan yhtäkkiä”, hän sanoo.Yksi harrastemaalarin tekemä taulu Evartista on jo seinällä, ja nyt on patsaskin talossa. Se on sijoitettuna vanhan arkun päälle.”Tupahan kun tulee, niin ihminen näkee sen ensimmäisenä. Pitäähän sen sellaisessa paikassa ollakin, ei sitä mihinkään piilopaikkaan saa laittaa”, hän sanoo.Itse Evartin kohdalla hän odottelee vielä sitä, onko se periyttäjä. Sitä ei hevosesta koskaan etukäteen tiedä.”Ja hyvä kun ei tiedäkään”, Sippola lisää.Susanna Rautasaari kertoo, että Evartissa oli aika tekeminen.Sippolalla oli oriista vain varsa-aikaisia kuvia, joten esimerkkiä piti etsiä netin kuvavalikoimasta. Rautasaari halusi löytää ne piirteet, jotka ovat nimenomaan Evarttia..”Että mistä sen tunnistaisi. Sehän on perussuomenhevonen, eikä sillä ole isoja tunnisteita, kuten isoja merkkejä. Yritin tuoda sen rakenteen, että se on ravihevonen, eikä työhevonen, mutta sillä on kasvojen luissa tietty raskaus, joka minun mielestäni tekee Evartista Evartin”, Rautasaari miettii.Hän paljastaa, että ihan ensimmäinen yritelmä meni polttopuuksi. Kuusi on pehmeä materiaali, johon on vaikea työstää yksityiskohtia, koska se ei lohkeile niin kauniisti.Yhdestä puusta veistetty patsas on hieno, mutta Evarttia tehdessä puun liimaaminen ehti tulla mieleen, kuten myös koivupuun käyttäminen.”Mutta kuusessa näkyvät kauniisti puun syyt, eikä tuollaisen patsaan tarvi kestää rajua paiskomista”, Rautasaari sanoo.Kun Sippola soitteli ja kyseli, joko patsas on kohta valmistumassa, Rautasaari ei kehdannut sanoa, että ensimmäinen meni ihan pieleen.”Sanoin vain, että ihan hyvin menee”, Rautasaari jo hymyilee.Koska patsas oli pieni, Rautasaari otti sen sisään ja vertaili sitä Evartin kuviin netissä. Isommat patsaat jäävät verstaalle, joten niitä ei tule niin paljoa miettineeksi.”Mutta tämä paineisti minua siinä pöydällä koko ajan mikrovirheillään”, perfektionistiksi itseään kuvaava Rautasaari paljastaa.Teki mieli hioa ja hioa, ja vielä viimeisessä vaiheessa hän maalasi patsaan moneen kertaan.Hän kertoo, että aihe toi kyllä lisäpaineita, mutta on hänen aina vaikea päättää teostensa kanssa, että nyt tämä on valmis. Hän ajattelee, että kun tekee, pitää yrittää tehdä niin hyvin kuin pystyy.”Onhan jokainen eläin omistajalleen yhtä tärkeä kuin Evartti on koko Suomen kansalle”, Rautasaari sanoo.
Kun Olli Sippola heinäkuussa 2023 luki Hevosurheilusta Susanna Rautasaaren haastattelun, hän sai idean.Lehtijutussa puutaitelija Susanna Rautasaarelta kysyttiin, että osaisiko tämä veistää vaikka Evartin.”Varmasti tekisin, sillä haasteita pitää olla”, vastasi Rautasaari, joka on tehnyt näköispatsaita sekä hevosista että koirista.Kun kolminkertaisen ravikuninkaan Evartin kasvattaja Olli Sippola sitten soitti ja kysyi patsasta, ei Rautasaaren auttanut kuin myöntyä ja käydä työhön.Rautasaari työskentelee yleensä moottorisahalla, mutta nyt piti ottaa käyttöön pienemmät välineet. Noin 40 senttiä korkea Evartti syntyi yhdestä kuusipuisesta palasta.Evartti saapui Kuortaneelle Ruonan kylälle itsenäisyyspäivän jälkeen.”Aivan hyvä on kyllä. Hyvin tehty. Otsatukka olisi voinut olla vähän sivussa, että valkoinen pilkku olisi näkynyt, mutta eihän se häävinen pilkku ole. Ei siinä moittimista ole, tämä on minun puoleltani hiusten halkomista”, Sippola kuvaa patsasta.Hän kehuu, kuinka hyvät kädentaidot ja taiteellinen silmä puisen Evartin tekijällä on täytynyt olla.”Eivät kaikki näin hyviä osaa. Hyvin tyytyväisiä ollaan”, hän sanoo.Sippola kertoo, että kun ihminen on saanut elämäänsä sellaisen hevosen kuin Evartti, siitä pitää jäädä jotain jälkeenkin.”Kun ei sellaisia hevosia tule koko Suomeenkaan aivan yhtäkkiä”, hän sanoo.Yksi harrastemaalarin tekemä taulu Evartista on jo seinällä, ja nyt on patsaskin talossa. Se on sijoitettuna vanhan arkun päälle.”Tupahan kun tulee, niin ihminen näkee sen ensimmäisenä. Pitäähän sen sellaisessa paikassa ollakin, ei sitä mihinkään piilopaikkaan saa laittaa”, hän sanoo.Itse Evartin kohdalla hän odottelee vielä sitä, onko se periyttäjä. Sitä ei hevosesta koskaan etukäteen tiedä.”Ja hyvä kun ei tiedäkään”, Sippola lisää.Susanna Rautasaari kertoo, että Evartissa oli aika tekeminen.Sippolalla oli oriista vain varsa-aikaisia kuvia, joten esimerkkiä piti etsiä netin kuvavalikoimasta. Rautasaari halusi löytää ne piirteet, jotka ovat nimenomaan Evarttia..”Että mistä sen tunnistaisi. Sehän on perussuomenhevonen, eikä sillä ole isoja tunnisteita, kuten isoja merkkejä. Yritin tuoda sen rakenteen, että se on ravihevonen, eikä työhevonen, mutta sillä on kasvojen luissa tietty raskaus, joka minun mielestäni tekee Evartista Evartin”, Rautasaari miettii.Hän paljastaa, että ihan ensimmäinen yritelmä meni polttopuuksi. Kuusi on pehmeä materiaali, johon on vaikea työstää yksityiskohtia, koska se ei lohkeile niin kauniisti.Yhdestä puusta veistetty patsas on hieno, mutta Evarttia tehdessä puun liimaaminen ehti tulla mieleen, kuten myös koivupuun käyttäminen.”Mutta kuusessa näkyvät kauniisti puun syyt, eikä tuollaisen patsaan tarvi kestää rajua paiskomista”, Rautasaari sanoo.Kun Sippola soitteli ja kyseli, joko patsas on kohta valmistumassa, Rautasaari ei kehdannut sanoa, että ensimmäinen meni ihan pieleen.”Sanoin vain, että ihan hyvin menee”, Rautasaari jo hymyilee.Koska patsas oli pieni, Rautasaari otti sen sisään ja vertaili sitä Evartin kuviin netissä. Isommat patsaat jäävät verstaalle, joten niitä ei tule niin paljoa miettineeksi.”Mutta tämä paineisti minua siinä pöydällä koko ajan mikrovirheillään”, perfektionistiksi itseään kuvaava Rautasaari paljastaa.Teki mieli hioa ja hioa, ja vielä viimeisessä vaiheessa hän maalasi patsaan moneen kertaan.Hän kertoo, että aihe toi kyllä lisäpaineita, mutta on hänen aina vaikea päättää teostensa kanssa, että nyt tämä on valmis. Hän ajattelee, että kun tekee, pitää yrittää tehdä niin hyvin kuin pystyy.”Onhan jokainen eläin omistajalleen yhtä tärkeä kuin Evartti on koko Suomen kansalle”, Rautasaari sanoo.
