Riikka Lehto on kulkenut hevosenhoitajana pitkän matkan, kunnes tie vei Kangasalalalle Sulinien perheen palvelukseen. Ennen Sulineille siirtymistä Lehto työskenteli 7,5 vuoden ajan Markku Niemisellä.”Olen semmoinen, että juurrun aina johonkin tiettyyn paikkaan ja työskentelen sitten siellä pitkään”, Lehto toteaa.Ajan Niemisellä Lehto muistaa lämpimänä, mutta vaihdos Sulinien alaisuuteen tapahtui viime syksynä, ja tuohon päätökseen Lehto onkin ollut tosi tyytyväinen.”Markulta poislähtö oli vain yhden aikakautensa päätös. Omia hevosia oli kertynyt paljon, joten Markulla oleminen ei ollut enää taloudellisesti mahdollista, kun kaikki hevoseni olivat täyshoidossa vierailla talleilla”, Lehto taustoittaa.Nykyään Lehdon omat hevoset asuvat samassa tallissa Sulinien hevosten kanssa, joten iltaisin töiden jälkeen ei tarvitse enää lähteä muille talleille hoitamaan omia hevosia.”Mutta ei ne täälläkään tietenkään ilmaiseksi asu”, Lehto muistuttaa.Lehdon hevoskipinä sai aikanaan alkunsa Ylöjärveltä Martti Keskisen tallilta. Nuorelle naiselle syntyi nopeasti käsitys, että tulevaisuudessa olisi myös hienoa työskennellä hevosten parissa ammatikseen.”Vuonna -89 menin Martin tallille”, nyt 45-vuotias Lehto kertoo. ”Bobbysoxer on jäänyt sieltä hyvin alkuvuosilta mieleen, sillä se oli ensimmäinen hevonen, jonka kanssa sain käydä yksin raveissa. Kova juttu siihen aikaan sen ikäiselle tytölle.”Lehto opiskeli lukiossa, kunnes ylioppilaaksi lukeminen jäi kesken ja hän lähti työskentelemään hetkeksi aikaa huoltoasemalle, mutta veri veti nopeasti takaisin hevoshommiin.Sittemmin tie hevosenhoitajana on vienyt myös ulkomaille Saksaan ja Ruotsiin.Saksaan Lehto päätyi samaan aikaan aikansa menestysravurin Silver Legacyn kanssa. 1995 syntynyt ori valmentautui Martti Keskisen tallissa, kunnes siirtyi kilpailemaan Saksaan nelivuotiskauden lopulla. Lehto päätti lähteä hevosen mukaan aikomuksenaan nähdä vähän maailmaa.”Aikaa Saksassa piti mennä puoli vuotta, mutta se venähtikin 7,5 vuodeksi. Ensimmäiset viisi vuotta työskentelin Silver Legacyn ostaneen omistajan luona ja loput Saksan-reissusta työskentelin parilla muulla saksalaisella valmentajalla”, Lehto kertaa.Saksan-reissua hän muistaa lämmöllä, mutta mainitsee luonteeseensa kuuluvasta juurtumisesta, josta jo jutun alussa mainittiin.”Olisin voinut noina vuosina kiertää enemmänkin erilaisia paikkoja. Esimerkiksi Ranskassa olisi näin jälkikäteen ollut hienoa käydä töissä. Sinne olisi ollut vielä helppo lähteäkin, kun olin jo valmiiksi Keski-Euroopassa”, Lehto miettii.Saksan raviurheilun laskukausi oli jo tuolloin käynnissä ja 2000-luvun alussa saksalainen raviurheilu oli jo selvästi ohittanut huippuvuotensa. Moni suomalainen lähti tuohon aikaan Saksasta yksi toisensa perään pois ja tämän ajan myös Lehto muistaa.Kun Lehdon aika Saksassa oli ohi, hän suuntasi kolmen vuoden ajaksi Ruotsiin työskentelemään Kari Lähdekorven tallille.”Karilta muistaa heti sen, että todella paljon käytiin raveissa ja kivaa oli”, Lehto sanoo.Hän myös kiittää ja jakaa arvostusta Lähdekorvelle siitä, kuinka tallin toiminta oli organisoitu. Tuohon aikaan Lähdekorvella oli valmennuksessa parhaimmillaan 180 hevosta.”Jokaisella työntekijällä oli seitsemän passia ja työt tehtiin niiden kanssa. Tallilla hommat toimivat tosi sujuvasti, vaikka toiminta oli isoa”, Lehto toteaa.Vaikka Lehto viihtyi Ruotsissa hyvin, hänestä alkoi tuntua, että hänen aikansa ulkomailla työskentelyssä on täynnä ja nyt olisi aika palata Suomeen.”Tulin Suomeen ajatuksella, että nyt lopetan hevoshommat. Kai se oli joku kolmenkympin kriisi”, Lehto nauraa.Ulkomaan vuosilta Lehto sai kuitenkin mukaansa paljon arvokasta elämänkokemusta ja hän oppi puhumaan saksan ja ruotsin kieltä. Lisäksi hän sai myös toki laajan tuttavapiirin.Suomeen palattuaan Lehto työskenteli aluksi torimyyjänä ja ravintola-alalla. Pari vuotta myös kului työskennellessä Nokian renkailla, ennen kuin työt siellä loppuivat. Sen jälkeen edessä oli jotain aivan uutta.”Ajoin yhdistelmärekkakortin, mutta ei minusta koskaan rekkakuskia tullut. Itse asiassa rekkaa en ole ajanut lainkaan koulutukseni päättymisen jälkeen”, Lehto hymähtää. ”Olen aina tykännyt ajaa hevosautoa ja jostain sieltä keksin idean kouluttautua tälle alalle.”Kokeiltuaan jälleen muutaman vuoden muiden alojen töitä Lehto huomasi, kuinka veri vetää takaisin hevoshommiin.Töihin hän meni menestysvalmentaja Markku Niemiselle, jossa Lehdolla oli eritoten viimeisinä vuosinaan vastuu varsojen opettamisesta Niemisen tallin Teivon-yksikössä.”Markulla oli mukavaa olla töissä ja varsojen kanssa työskentely oli mieluisaa hommaa”, Lehto kertaa.Niemisen tallilta myös löytyi Lehdolle itselleen merkityksellinen hevonen. Lady Redcap oli hänen ensimmäinen passihevosensa ja nykyään Lehto on tamman osaomistaja. 12-aikaisen tamman viimeisin varsa Senorita (Seven And Seven) syntyi huhtikuun puolivälissä.”Se muuten olisi myynnissä sille, joka laittaa ostohousut jalkaan”, Lehto vinkkaa. ”Ei näitä kaikkia voi itsellään pitää.”Isäori Seven And Seven on varsin tuore nimi Suomessa ja Lehdolla onkin hauska tarina, miten ori päätyi isäorivalinnaksi.”Meillä oli tarkoitus jättää tamma viime vuonna tyhjäksi, mutta sain Mäkisen Matilta kirkkaanpunaisen lippalakin, missä luki Seven And Seven. Silloin päässä välähti, näin edessäni red capin missä luki Seven And Seven, joten päätin, että tätä me kokeillaan”, Lehto nauraa.Lady Redcapin viidestä varsasta Lehdolle on jäänyt nyt kolmevuotias Madrero (Maharajah) ja vuodenikäinen tamma Orquidea (Orlando Vici). Lehto on myös molempien hevosten omistajakimpoissa mukana.”Orquidea on viettänyt talven pihatossa. Se on luonteeltaan aika häijy tyttö. Perinyt ilmeisesti aika paljon emänsä luonnetta. Lady Redcapkin oli alkuun tosi ärsyttävä ja kuuma tamma. Näin siinä kuitenkin vähän itseäni ja meillä alkoi synkata, jonka jälkeen tammasta kuoriutui mukava hevonen”, Lehto kertaa.Lady Redcapin muut varsat ovat nelivuotias Valerosa (Villiam), jonka omistaa nykyään ravien mediapersoona Toni Sarkama. Toinen maailmalle lähtenyt varsa on kaksivuotias Lucero (Love You), joka valmentantautuu Torniossa Ari Aatsingin tallilla.”Tyytyväisiä ovat olleet varsaan sen perusteella mitä minä olen kuullut. Mielenkiintoista nähdä, mitä se sitten esittää radoilla”, Lehto mietti.Viime syksynä Lehto kuitenkin kuuli Sulinien hakevan töihin hevosenhoitajaa ja hetken mietittyään hän päätti hakea pestiä. Nyt töitä Kangasalalla on takana reilusti yli puoli vuotta, eikä päätöstä ole tarvinnut katua.”Olen tykännyt täällä työskentelystä tosi paljon. Työnkuvani täällä on aika erilainen. Lähinnä siis hoidan tallia ja ruokin hevosia, mutta isäntäväki liikuttaa sitten omat hevoset. Käytännössä ajan vain omalla hevosellani”, Lehto sanoo.Tallin hevosista valtaosa kilpailee Tero Sulinin tyttären Anna Torvisen valmennuslistoilta. Lehto vastaa näiden hevosten hoidosta ja hän asuu aivan tallin vieressä, mistä aamulla töihin lähtö käy näppärästi.”Aamulla ruokin hevoset ja laitan ne pihalle. Sitten siivoilen karsinoita ja vien vettä ja heiniä pihalle. Nopeallakin aikataululla hommat saa hoidettua, mutta kun yksin tässä työskentelen enkä ole mikään aamuihminen, painotan hommia aikataulullisesti iltapäivän puolelle.”Oman valmennustallin pitoa Lehto ei tulevaisuudessa näe todennäköisenä.”Jos oman tallin pistäisin pystyyn, se keskittyisi siitostammojen ja varsojen pitoon. Sekään ei kuitenkaan nyt ole ajankohtaista”, Lehto toteaa. ”Oma valmennustoiminta vaatisi kuitenkin treeniin hyviä hevosia, eikä minua kiinnosta pyöriä jatkuvasti iltaraveissa. Olen aika kunnianhimoinen ja tuntemattomana nimenä en saisi hyviä hevosia treeniin.”Kunnianhimon Lehto kertoo kumpuavan jo ajoiltaan Martti Keskisellä.”Siellä sai toimia hyvien hevosten kanssa ja vähän tottui, että raveissa käydään pääsääntöisesti aina lauantaisin.”Tulevaisuudesta Lehto ei ota sen suurempia paineita. Elämä tuntuu juuri nyt hyvältä Sulinien leivissä.”Tiedä vaikka tämä on minun eläkevirka”, Lehto nauraa.
Riikka Lehto on kulkenut hevosenhoitajana pitkän matkan, kunnes tie vei Kangasalalalle Sulinien perheen palvelukseen. Ennen Sulineille siirtymistä Lehto työskenteli 7,5 vuoden ajan Markku Niemisellä.”Olen semmoinen, että juurrun aina johonkin tiettyyn paikkaan ja työskentelen sitten siellä pitkään”, Lehto toteaa.Ajan Niemisellä Lehto muistaa lämpimänä, mutta vaihdos Sulinien alaisuuteen tapahtui viime syksynä, ja tuohon päätökseen Lehto onkin ollut tosi tyytyväinen.”Markulta poislähtö oli vain yhden aikakautensa päätös. Omia hevosia oli kertynyt paljon, joten Markulla oleminen ei ollut enää taloudellisesti mahdollista, kun kaikki hevoseni olivat täyshoidossa vierailla talleilla”, Lehto taustoittaa.Nykyään Lehdon omat hevoset asuvat samassa tallissa Sulinien hevosten kanssa, joten iltaisin töiden jälkeen ei tarvitse enää lähteä muille talleille hoitamaan omia hevosia.”Mutta ei ne täälläkään tietenkään ilmaiseksi asu”, Lehto muistuttaa.Lehdon hevoskipinä sai aikanaan alkunsa Ylöjärveltä Martti Keskisen tallilta. Nuorelle naiselle syntyi nopeasti käsitys, että tulevaisuudessa olisi myös hienoa työskennellä hevosten parissa ammatikseen.”Vuonna -89 menin Martin tallille”, nyt 45-vuotias Lehto kertoo. ”Bobbysoxer on jäänyt sieltä hyvin alkuvuosilta mieleen, sillä se oli ensimmäinen hevonen, jonka kanssa sain käydä yksin raveissa. Kova juttu siihen aikaan sen ikäiselle tytölle.”Lehto opiskeli lukiossa, kunnes ylioppilaaksi lukeminen jäi kesken ja hän lähti työskentelemään hetkeksi aikaa huoltoasemalle, mutta veri veti nopeasti takaisin hevoshommiin.Sittemmin tie hevosenhoitajana on vienyt myös ulkomaille Saksaan ja Ruotsiin.Saksaan Lehto päätyi samaan aikaan aikansa menestysravurin Silver Legacyn kanssa. 1995 syntynyt ori valmentautui Martti Keskisen tallissa, kunnes siirtyi kilpailemaan Saksaan nelivuotiskauden lopulla. Lehto päätti lähteä hevosen mukaan aikomuksenaan nähdä vähän maailmaa.”Aikaa Saksassa piti mennä puoli vuotta, mutta se venähtikin 7,5 vuodeksi. Ensimmäiset viisi vuotta työskentelin Silver Legacyn ostaneen omistajan luona ja loput Saksan-reissusta työskentelin parilla muulla saksalaisella valmentajalla”, Lehto kertaa.Saksan-reissua hän muistaa lämmöllä, mutta mainitsee luonteeseensa kuuluvasta juurtumisesta, josta jo jutun alussa mainittiin.”Olisin voinut noina vuosina kiertää enemmänkin erilaisia paikkoja. Esimerkiksi Ranskassa olisi näin jälkikäteen ollut hienoa käydä töissä. Sinne olisi ollut vielä helppo lähteäkin, kun olin jo valmiiksi Keski-Euroopassa”, Lehto miettii.Saksan raviurheilun laskukausi oli jo tuolloin käynnissä ja 2000-luvun alussa saksalainen raviurheilu oli jo selvästi ohittanut huippuvuotensa. Moni suomalainen lähti tuohon aikaan Saksasta yksi toisensa perään pois ja tämän ajan myös Lehto muistaa.Kun Lehdon aika Saksassa oli ohi, hän suuntasi kolmen vuoden ajaksi Ruotsiin työskentelemään Kari Lähdekorven tallille.”Karilta muistaa heti sen, että todella paljon käytiin raveissa ja kivaa oli”, Lehto sanoo.Hän myös kiittää ja jakaa arvostusta Lähdekorvelle siitä, kuinka tallin toiminta oli organisoitu. Tuohon aikaan Lähdekorvella oli valmennuksessa parhaimmillaan 180 hevosta.”Jokaisella työntekijällä oli seitsemän passia ja työt tehtiin niiden kanssa. Tallilla hommat toimivat tosi sujuvasti, vaikka toiminta oli isoa”, Lehto toteaa.Vaikka Lehto viihtyi Ruotsissa hyvin, hänestä alkoi tuntua, että hänen aikansa ulkomailla työskentelyssä on täynnä ja nyt olisi aika palata Suomeen.”Tulin Suomeen ajatuksella, että nyt lopetan hevoshommat. Kai se oli joku kolmenkympin kriisi”, Lehto nauraa.Ulkomaan vuosilta Lehto sai kuitenkin mukaansa paljon arvokasta elämänkokemusta ja hän oppi puhumaan saksan ja ruotsin kieltä. Lisäksi hän sai myös toki laajan tuttavapiirin.Suomeen palattuaan Lehto työskenteli aluksi torimyyjänä ja ravintola-alalla. Pari vuotta myös kului työskennellessä Nokian renkailla, ennen kuin työt siellä loppuivat. Sen jälkeen edessä oli jotain aivan uutta.”Ajoin yhdistelmärekkakortin, mutta ei minusta koskaan rekkakuskia tullut. Itse asiassa rekkaa en ole ajanut lainkaan koulutukseni päättymisen jälkeen”, Lehto hymähtää. ”Olen aina tykännyt ajaa hevosautoa ja jostain sieltä keksin idean kouluttautua tälle alalle.”Kokeiltuaan jälleen muutaman vuoden muiden alojen töitä Lehto huomasi, kuinka veri vetää takaisin hevoshommiin.Töihin hän meni menestysvalmentaja Markku Niemiselle, jossa Lehdolla oli eritoten viimeisinä vuosinaan vastuu varsojen opettamisesta Niemisen tallin Teivon-yksikössä.”Markulla oli mukavaa olla töissä ja varsojen kanssa työskentely oli mieluisaa hommaa”, Lehto kertaa.Niemisen tallilta myös löytyi Lehdolle itselleen merkityksellinen hevonen. Lady Redcap oli hänen ensimmäinen passihevosensa ja nykyään Lehto on tamman osaomistaja. 12-aikaisen tamman viimeisin varsa Senorita (Seven And Seven) syntyi huhtikuun puolivälissä.”Se muuten olisi myynnissä sille, joka laittaa ostohousut jalkaan”, Lehto vinkkaa. ”Ei näitä kaikkia voi itsellään pitää.”Isäori Seven And Seven on varsin tuore nimi Suomessa ja Lehdolla onkin hauska tarina, miten ori päätyi isäorivalinnaksi.”Meillä oli tarkoitus jättää tamma viime vuonna tyhjäksi, mutta sain Mäkisen Matilta kirkkaanpunaisen lippalakin, missä luki Seven And Seven. Silloin päässä välähti, näin edessäni red capin missä luki Seven And Seven, joten päätin, että tätä me kokeillaan”, Lehto nauraa.Lady Redcapin viidestä varsasta Lehdolle on jäänyt nyt kolmevuotias Madrero (Maharajah) ja vuodenikäinen tamma Orquidea (Orlando Vici). Lehto on myös molempien hevosten omistajakimpoissa mukana.”Orquidea on viettänyt talven pihatossa. Se on luonteeltaan aika häijy tyttö. Perinyt ilmeisesti aika paljon emänsä luonnetta. Lady Redcapkin oli alkuun tosi ärsyttävä ja kuuma tamma. Näin siinä kuitenkin vähän itseäni ja meillä alkoi synkata, jonka jälkeen tammasta kuoriutui mukava hevonen”, Lehto kertaa.Lady Redcapin muut varsat ovat nelivuotias Valerosa (Villiam), jonka omistaa nykyään ravien mediapersoona Toni Sarkama. Toinen maailmalle lähtenyt varsa on kaksivuotias Lucero (Love You), joka valmentantautuu Torniossa Ari Aatsingin tallilla.”Tyytyväisiä ovat olleet varsaan sen perusteella mitä minä olen kuullut. Mielenkiintoista nähdä, mitä se sitten esittää radoilla”, Lehto mietti.Viime syksynä Lehto kuitenkin kuuli Sulinien hakevan töihin hevosenhoitajaa ja hetken mietittyään hän päätti hakea pestiä. Nyt töitä Kangasalalla on takana reilusti yli puoli vuotta, eikä päätöstä ole tarvinnut katua.”Olen tykännyt täällä työskentelystä tosi paljon. Työnkuvani täällä on aika erilainen. Lähinnä siis hoidan tallia ja ruokin hevosia, mutta isäntäväki liikuttaa sitten omat hevoset. Käytännössä ajan vain omalla hevosellani”, Lehto sanoo.Tallin hevosista valtaosa kilpailee Tero Sulinin tyttären Anna Torvisen valmennuslistoilta. Lehto vastaa näiden hevosten hoidosta ja hän asuu aivan tallin vieressä, mistä aamulla töihin lähtö käy näppärästi.”Aamulla ruokin hevoset ja laitan ne pihalle. Sitten siivoilen karsinoita ja vien vettä ja heiniä pihalle. Nopeallakin aikataululla hommat saa hoidettua, mutta kun yksin tässä työskentelen enkä ole mikään aamuihminen, painotan hommia aikataulullisesti iltapäivän puolelle.”Oman valmennustallin pitoa Lehto ei tulevaisuudessa näe todennäköisenä.”Jos oman tallin pistäisin pystyyn, se keskittyisi siitostammojen ja varsojen pitoon. Sekään ei kuitenkaan nyt ole ajankohtaista”, Lehto toteaa. ”Oma valmennustoiminta vaatisi kuitenkin treeniin hyviä hevosia, eikä minua kiinnosta pyöriä jatkuvasti iltaraveissa. Olen aika kunnianhimoinen ja tuntemattomana nimenä en saisi hyviä hevosia treeniin.”Kunnianhimon Lehto kertoo kumpuavan jo ajoiltaan Martti Keskisellä.”Siellä sai toimia hyvien hevosten kanssa ja vähän tottui, että raveissa käydään pääsääntöisesti aina lauantaisin.”Tulevaisuudesta Lehto ei ota sen suurempia paineita. Elämä tuntuu juuri nyt hyvältä Sulinien leivissä.”Tiedä vaikka tämä on minun eläkevirka”, Lehto nauraa.