Janne Jääskeläisellä riittää kiireitä, kun auton keula kääntyy kotoaan Hankasalmelta milloin minnekin suuntaan. Hän toimii Kaustisen raviradan toiminnanjohtajana sekä kilpailusihteerinä Killerillä ja Ylivieskassa. Usein auto suuntaa myös illaksi raveihin eri puolille Suomea. Tänä vuonna Jääskeläiselle kertyy ravipäiviä yhteensä noin sata erilaisissa rooleissa. Janne Jääskeläinen innostui raviurheilusta aikoinaan pelaamisen kautta, ja sen myötä hänestä tuli myös hevosenomistaja. Tuomaritoiminta tuli myös heti mukaan kuvioihin, ja Jääskeläinen onkin toiminut ravikilpailutuomarina yli 20 vuotta.”Kiinnostuin tuomaritoiminnasta sen takia, että mielestäni siinä oli silloin puutteita, ja lisäksi koin, että minulla voisi olla siihen jotakin annettavaa. Samalla tiellä tässä ollaan vieläkin”, Jääskeläinen kertoo.Jääskeläinen on ollut varsinkin aikaisemmin hyvin aktiivinen kiertämään tuomaroimassa eri radoilla. Parhaimmillaan ravipäiviä tuomarina kertyi vuodessa noin 120, ja pisimmillään peräkkäisiä päiviä on ollut yhdeksän. Päiviin kuului muun muassa Tornio ja Joensuu, milloin myös raviratojen välillä on saanut tosissaan reissata. ”Onhan se ollut kovaa aikaa silloin kiertää niin paljon raveissa, ettei tänä päivänä ihan samalla tavalla jaksaisi eikä kyllä kerkeäisikään. Arki-iltojen maakuntaravit ovat jääneet vähemmälle, nykyään tulee oltua enemmän isommissa raveissa ja pienemmissä kesä- ja paikallisraveissa”, Jääskeläinen kertoo..Janne Jääskeläinen44-vuotiasKotoisin Siilinjärveltä, asuu HankasalmellaKaustisen toiminnanjohtaja, Killerin ja Ylivieskan kilpailusihteeriToiminut ravikilpailutuomarina yli 20 vuotta.Tällä hetkellä Jääskeläinen käy vaikituisemmin tuomaroimassa Mikkelissä ja Tampereen Teivossa. Jääskeläisen mukaan ravituomareilla olisi hyvä olla vakituisia paikkoja tuomaroida, jotta tuomarit saisivat riittävästi vuoroja ja samalla rutiini säilyisi. ”Kyllä aikataulut ovat tällä hetkellä suurin ongelma saada tehtyä riittävästi vuoroja, ja välillä rajoitteita aiheuttaa myös kulkeminen.” Ravituomarina toimimisessa keskeistä on, että tuomarointeja pitää tehdä säännöllisesti ja riittävästi, jotta päätökset syntyvät rutiinilla. Tuomarin on osattava tunnistaa, miten tilanteet aiheutuvat, onko syy hevosen, kuskin vai jonkun muu, ja aiheutuuko siitä rangaistuksia. ”Tuomarina toimimisen helppous tulee rutiinin kautta, jos näin voidaan sanoa. Koko ajan pitää tietää, mitä on tekemässä, ja osata seurata esimerkiksi laukkoja. Lisäksi sääolosuhteet, auringonpaiste, pimeys, lumi- tai vesisade ja sumu sekä muut tekniset ongelmat aiheuttavat lisähaasteita, mutta tilanteisiin pitää kuitenkin pystyä reagoimaan ja tehdä päätökset nopeastikin”, Jääskeläinen toteaa.Jääskeläisen mukaan ravikilpailutuomaroinnissa Suomessa olisi myös parannuksen varaa. Haasteena on, että tuomareita olisi ylipäätään riittävästi. Ravituomarien määrä on pudonnut noin puoleen aikaisemmasta ravipäivien vähenemisen myötä. Tuomaritoiminta voi olla hankalaa, kun rutiinia ei pääse kertymään. Tuomarit käyvät yleensä tuomaroimassa lähialueen radoilla, sillä tuomaritoiminta pyörii harrastuspohjalta. Jos rahaa olisi enemmän käytössä, tuomareitakin pystyisi kierrättämään enemmän ratojen välillä, ja sitä voisi tehdä ammattimaisemmin. Hyvä asia toiminnan kannalta taas on kerran vuodessa järjestettävät tuomarivalvojapäivät, jossa on mahdollista saada palautetta, keskustella kollegojen kanssa ja käydä läpi vuoden aikaisia tapahtumia. ”Suurin haaste tuomaritoiminnassa on saada pidettyä yhtenäinen linja. Virheet pitää myös hyväksyä, niihin pitää osata reagoida ja niiden myötä osata myös kehittyä sekä tornissa että radankin puolella. Maalaisjärjen käyttö on sallittua, koska lajissa mukana on myös elävä eläin, eikä sen takia kaikkea voi tulkita pelkästään sääntökirjan perusteella”, Jääskeläinen muistuttaa..Tuomariston lisäksi tornissa työskentelevät maalikameran käyttäjä, tuomariston sihteeri ja selostaja sekä mahdollisesti myös kuuluttaja. Etenkin maalikameran käyttäminen on hyvin tarkkaa työtä, sillä esimerkiksi laitteistot uudistuvat koko ajan ja vaativat käyttäjältään paljon. Lisäksi, jos maalikameran kanssa on ongelmia, ne kasaantuvat tulosten syöttämiseen, mikä puolestaan on raskasta tuomaristolle. ”Jokaisen täytyy pystyä täyttämään oma tonttinsa tornissa, jotta koko systeemi ja ravit pyörivät normaalisti ja hyvin”, Jääskeläinen korostaa.Maalikameran käyttäminen kuuluu usein myös Jääskeläisen työnkuvaan raveissa. Esimerkiksi Killerillä Jääskeläinen ei voi toimia tuomariston jäsenenä kilpailusihteeritöiden takia, mutta on sen sijaan hoitanut maalikameraa ravien aikana.Useilla radoilla maalikameraa käyttävät nuoriso-opiskelijat, mutta Killerillä Jääskeläinen on halunnut hoitaa homman itse. Jääskeläinen pitää maalikameran käyttämistä kaikista vaativimpana työnä tornissa. Hän on myös kouluttanut useita henkilöitä maalikameran käyttöön. Käyttäjien määrä vaihtelee hyvin alueellisesti, ja toisessa paikassa heitä on enemmän ja toisessa heistä on vastaavasti taas pulaa. ”Jos maalikamera ei toimi, silloin tornissa ei toimi mikään muukaan. Siihen hommaan on keskityttävä erityisen tarkasti”, Jääskeläinen painottaa.Maalikamera ei kuulu raviratojen kiinteisiin vakiokalusteisiin vaan se kiertää radalta toiselle. Sen takia laitteisto ei aiheuta eroavaisuuksia ratojen välille. Sen sijaan ratakohtaiset erot aiheutuvat rataprofiilista, radan muodosta ja siitä, miten torni sijaitsee suhteessa rataan. Myös sääolosuhteet, kuten esimerkiksi miten aurinko paistaa suhteessa torniin, vaikuttavat kuvan laatuun. ”Tornin näkökulmasta sekä tuomarien että maalikameran puolesta Mikkeli on kaikista helpoin rata toimia, koska rata on pyöreä ja torni sijaitsee keskellä maalisuoraa.”.Jääskeläisen työviikkojen ohjelma vaihtelee viikoittain, mutta usein hän on Kaustisella 2–3 päivää keskellä viikkoa sekä ravipäivät päälle. Kaustisella Jääskeläinen tekee pitkää päivää toimistossa silloin, kun hän on siellä paikan päällä. Työnkuvaan kuuluu myös esimerkiksi henkilökunnan hoitaminen ravintoloihin, ja työtä olisi enemmänkin kuin mihin sovittu työaika tällä hetkellä riittää. ”Kaustisella on tosi mukava ilmapiiri, viihdyn siellä hyvin ja siellä on aina mukava käydä. Lisäksi Kaustisella on muun muassa todella pätevä henkilökunta ravintolan puolella, ja ravintola on saanut paljon kehuja. Sama porukka oli hoitamassa ravintolamyyntiä myös Killerin Kuninkuusraveissa”, Jääskeläinen kehuu.Killerillä Jääskeläinen on paikan päällä ravipäivinä, mutta tekee sarjat ja hoitaa ilmoittautumiset etänä. Ylivieskassa Jääskeläinen on ollut paikan päällä vain ruunakunkkareissa, ja hoitanut muut työt etänä. ”Killerillä ja Ylivieskassa ei ole ollut samanlaista tarvetta olla paikan päällä kuin Kaustisella. Puhun paljon puhelimessa eri henkilöiden kanssa, ja asioita hoidetaan paljon sitä kautta”, Jääskeläinen kertoo.”Tällä tavoin olen pystynyt hoitamaan työni hyvin, mutta muista asioista olen sen sijaan joutunut karsimaan.”.Raviratojen kiristyneen taloustilanteen myötä ovat ne joutuneet miettimään myös muuta toimintaa radalla järjestettäväksi. Kaustisella järjestetään suosittuja bingoiltoja keskiviikkoisin, ja vuoden aikana on tarkoitus järjestää muutama muu isompi tapahtuma. Tänä vuonna esimerkiksi pikkujouluja on markkinoitu ”Kaikkien aikojen pikkujoulut” -teemalla, sillä siellä esiintyy Klamydia. Viime vuonna pikkujoulut olivat jo menestys, siellä esiintyi Vesterinen, ja tapahtuma oli loppuunmyyty. ”Kaustisella tilat ovat 1980-luvulta, ja niitä on tarkoitus ruveta remontoimaan. Koitamme uudistaa tiloja ja ravirata-aluetta, jotta siellä voitaisiin järjestää myös muita tapahtumia. Kaustisen suunnalla on havaittavissa yrityskasvua, ja koitetaan saada hyödynnettyä sitä myös raviradan toiminnassa ja yhteistyökuvioissa”, Jääskeläinen kertoo..Sarjojen suunnittelun mahdollisuudet ja uhatJanne Jääskeläisen käsissä sarjat syntyvät pitkän kokemuksen tuomalla rutiinilla.Janne Jääskeläisen työnkuvaan kuuluvat Killerin, Kaustisen ja Ylivieskan sekä lisäksi lähialueiden kesä- ja paikallisravien sarjat. Jääskeläisen mukaan sarjoja laatiessa tulee ottaa huomioon, miten paljon ravipäiviä lähiradoilla on, ja miten ne on sijoitettu ravikilpailukalenteriin. Jos lähiradoilla on peräkkäisiä kilpailupäiviä, on ne usein sarjojen kannalta hankala toteuttaa järkevästi, varsinkin, kun radoilla usein kilpailevat samat hevoset. Myös erikoissarjat, kuten esimerkiksi amatöörilähdöt, ja kuskisarjat, voivat hankaloittaa sarjojen laatimista. Sen sijaan jaettavat sarjat yleensä toimivat hyvin, ja tilanteen vaatiessa niitä on helppo hyödyntää. ”Nykyään niin sanottuja erikoisempia lähtöjä on jo aika paljon, ja ne vaikeuttavat työn kuvaa merkittävästi. Nuorten sarjoja ja aloittelevien hevosten lähtöjä tarjotaan puolestaan koelähtöjen perusteella, ja esimerkiksi keväisin niille voi olla erityisen paljon kysyntää. Sarjoja pyritään tekemään muutenkin kysynnän mukaan, jotta ne palvelisivat hevosten taustavoimia mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti.”Varsinkin isommille päiville divisioonasarjat ovat valmiiksi olemassa, mutta muuten Jääskeläinen voi laatia sarjoja melko vapaasti. Sarjojen laatimisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös pelillinen mielekkyys sekä se, että lähtöihin tulee riittävästi hevosia. ”Sen takia yksissä raveissa ei voi tarjota kovin montaa alasarjaa, ja yleensä matalat suomenhevossarjat ovat kaikista haastavimpia saada kasaan. On koko ajan oppimista ja tilanteeseen reagointia löytää sopivia sarjoja kullekin alueelle.”Eri ratojen kesken järjestetään sarjapalavereita, joissa tarkastellaan päällekkäisyyksiä ja muita ajankohtaisia asioita. Osalla radoista sarjat laatii valiokunta, mutta Jääskeläinen on tehnyt omilla radoillaan sarjat itse. ”Se on yksi hyvä malli, että yksi ihminen tekee usealle radalle sarjat, mutta myös muita vaihtoehtoja on olemassa. Ratojen pitää miettiä heidän tarpeisiinsa sopiva konsepti. Minun vahvuuksiani sarjojen tekemisessä on ollut se, ettei minulla ole sidoksia mihinkään suuntaan, joten voin toimia täysin puolueettomasti”, Jääskeläinen pohtii.
Janne Jääskeläisellä riittää kiireitä, kun auton keula kääntyy kotoaan Hankasalmelta milloin minnekin suuntaan. Hän toimii Kaustisen raviradan toiminnanjohtajana sekä kilpailusihteerinä Killerillä ja Ylivieskassa. Usein auto suuntaa myös illaksi raveihin eri puolille Suomea. Tänä vuonna Jääskeläiselle kertyy ravipäiviä yhteensä noin sata erilaisissa rooleissa. Janne Jääskeläinen innostui raviurheilusta aikoinaan pelaamisen kautta, ja sen myötä hänestä tuli myös hevosenomistaja. Tuomaritoiminta tuli myös heti mukaan kuvioihin, ja Jääskeläinen onkin toiminut ravikilpailutuomarina yli 20 vuotta.”Kiinnostuin tuomaritoiminnasta sen takia, että mielestäni siinä oli silloin puutteita, ja lisäksi koin, että minulla voisi olla siihen jotakin annettavaa. Samalla tiellä tässä ollaan vieläkin”, Jääskeläinen kertoo.Jääskeläinen on ollut varsinkin aikaisemmin hyvin aktiivinen kiertämään tuomaroimassa eri radoilla. Parhaimmillaan ravipäiviä tuomarina kertyi vuodessa noin 120, ja pisimmillään peräkkäisiä päiviä on ollut yhdeksän. Päiviin kuului muun muassa Tornio ja Joensuu, milloin myös raviratojen välillä on saanut tosissaan reissata. ”Onhan se ollut kovaa aikaa silloin kiertää niin paljon raveissa, ettei tänä päivänä ihan samalla tavalla jaksaisi eikä kyllä kerkeäisikään. Arki-iltojen maakuntaravit ovat jääneet vähemmälle, nykyään tulee oltua enemmän isommissa raveissa ja pienemmissä kesä- ja paikallisraveissa”, Jääskeläinen kertoo..Janne Jääskeläinen44-vuotiasKotoisin Siilinjärveltä, asuu HankasalmellaKaustisen toiminnanjohtaja, Killerin ja Ylivieskan kilpailusihteeriToiminut ravikilpailutuomarina yli 20 vuotta.Tällä hetkellä Jääskeläinen käy vaikituisemmin tuomaroimassa Mikkelissä ja Tampereen Teivossa. Jääskeläisen mukaan ravituomareilla olisi hyvä olla vakituisia paikkoja tuomaroida, jotta tuomarit saisivat riittävästi vuoroja ja samalla rutiini säilyisi. ”Kyllä aikataulut ovat tällä hetkellä suurin ongelma saada tehtyä riittävästi vuoroja, ja välillä rajoitteita aiheuttaa myös kulkeminen.” Ravituomarina toimimisessa keskeistä on, että tuomarointeja pitää tehdä säännöllisesti ja riittävästi, jotta päätökset syntyvät rutiinilla. Tuomarin on osattava tunnistaa, miten tilanteet aiheutuvat, onko syy hevosen, kuskin vai jonkun muu, ja aiheutuuko siitä rangaistuksia. ”Tuomarina toimimisen helppous tulee rutiinin kautta, jos näin voidaan sanoa. Koko ajan pitää tietää, mitä on tekemässä, ja osata seurata esimerkiksi laukkoja. Lisäksi sääolosuhteet, auringonpaiste, pimeys, lumi- tai vesisade ja sumu sekä muut tekniset ongelmat aiheuttavat lisähaasteita, mutta tilanteisiin pitää kuitenkin pystyä reagoimaan ja tehdä päätökset nopeastikin”, Jääskeläinen toteaa.Jääskeläisen mukaan ravikilpailutuomaroinnissa Suomessa olisi myös parannuksen varaa. Haasteena on, että tuomareita olisi ylipäätään riittävästi. Ravituomarien määrä on pudonnut noin puoleen aikaisemmasta ravipäivien vähenemisen myötä. Tuomaritoiminta voi olla hankalaa, kun rutiinia ei pääse kertymään. Tuomarit käyvät yleensä tuomaroimassa lähialueen radoilla, sillä tuomaritoiminta pyörii harrastuspohjalta. Jos rahaa olisi enemmän käytössä, tuomareitakin pystyisi kierrättämään enemmän ratojen välillä, ja sitä voisi tehdä ammattimaisemmin. Hyvä asia toiminnan kannalta taas on kerran vuodessa järjestettävät tuomarivalvojapäivät, jossa on mahdollista saada palautetta, keskustella kollegojen kanssa ja käydä läpi vuoden aikaisia tapahtumia. ”Suurin haaste tuomaritoiminnassa on saada pidettyä yhtenäinen linja. Virheet pitää myös hyväksyä, niihin pitää osata reagoida ja niiden myötä osata myös kehittyä sekä tornissa että radankin puolella. Maalaisjärjen käyttö on sallittua, koska lajissa mukana on myös elävä eläin, eikä sen takia kaikkea voi tulkita pelkästään sääntökirjan perusteella”, Jääskeläinen muistuttaa..Tuomariston lisäksi tornissa työskentelevät maalikameran käyttäjä, tuomariston sihteeri ja selostaja sekä mahdollisesti myös kuuluttaja. Etenkin maalikameran käyttäminen on hyvin tarkkaa työtä, sillä esimerkiksi laitteistot uudistuvat koko ajan ja vaativat käyttäjältään paljon. Lisäksi, jos maalikameran kanssa on ongelmia, ne kasaantuvat tulosten syöttämiseen, mikä puolestaan on raskasta tuomaristolle. ”Jokaisen täytyy pystyä täyttämään oma tonttinsa tornissa, jotta koko systeemi ja ravit pyörivät normaalisti ja hyvin”, Jääskeläinen korostaa.Maalikameran käyttäminen kuuluu usein myös Jääskeläisen työnkuvaan raveissa. Esimerkiksi Killerillä Jääskeläinen ei voi toimia tuomariston jäsenenä kilpailusihteeritöiden takia, mutta on sen sijaan hoitanut maalikameraa ravien aikana.Useilla radoilla maalikameraa käyttävät nuoriso-opiskelijat, mutta Killerillä Jääskeläinen on halunnut hoitaa homman itse. Jääskeläinen pitää maalikameran käyttämistä kaikista vaativimpana työnä tornissa. Hän on myös kouluttanut useita henkilöitä maalikameran käyttöön. Käyttäjien määrä vaihtelee hyvin alueellisesti, ja toisessa paikassa heitä on enemmän ja toisessa heistä on vastaavasti taas pulaa. ”Jos maalikamera ei toimi, silloin tornissa ei toimi mikään muukaan. Siihen hommaan on keskityttävä erityisen tarkasti”, Jääskeläinen painottaa.Maalikamera ei kuulu raviratojen kiinteisiin vakiokalusteisiin vaan se kiertää radalta toiselle. Sen takia laitteisto ei aiheuta eroavaisuuksia ratojen välille. Sen sijaan ratakohtaiset erot aiheutuvat rataprofiilista, radan muodosta ja siitä, miten torni sijaitsee suhteessa rataan. Myös sääolosuhteet, kuten esimerkiksi miten aurinko paistaa suhteessa torniin, vaikuttavat kuvan laatuun. ”Tornin näkökulmasta sekä tuomarien että maalikameran puolesta Mikkeli on kaikista helpoin rata toimia, koska rata on pyöreä ja torni sijaitsee keskellä maalisuoraa.”.Jääskeläisen työviikkojen ohjelma vaihtelee viikoittain, mutta usein hän on Kaustisella 2–3 päivää keskellä viikkoa sekä ravipäivät päälle. Kaustisella Jääskeläinen tekee pitkää päivää toimistossa silloin, kun hän on siellä paikan päällä. Työnkuvaan kuuluu myös esimerkiksi henkilökunnan hoitaminen ravintoloihin, ja työtä olisi enemmänkin kuin mihin sovittu työaika tällä hetkellä riittää. ”Kaustisella on tosi mukava ilmapiiri, viihdyn siellä hyvin ja siellä on aina mukava käydä. Lisäksi Kaustisella on muun muassa todella pätevä henkilökunta ravintolan puolella, ja ravintola on saanut paljon kehuja. Sama porukka oli hoitamassa ravintolamyyntiä myös Killerin Kuninkuusraveissa”, Jääskeläinen kehuu.Killerillä Jääskeläinen on paikan päällä ravipäivinä, mutta tekee sarjat ja hoitaa ilmoittautumiset etänä. Ylivieskassa Jääskeläinen on ollut paikan päällä vain ruunakunkkareissa, ja hoitanut muut työt etänä. ”Killerillä ja Ylivieskassa ei ole ollut samanlaista tarvetta olla paikan päällä kuin Kaustisella. Puhun paljon puhelimessa eri henkilöiden kanssa, ja asioita hoidetaan paljon sitä kautta”, Jääskeläinen kertoo.”Tällä tavoin olen pystynyt hoitamaan työni hyvin, mutta muista asioista olen sen sijaan joutunut karsimaan.”.Raviratojen kiristyneen taloustilanteen myötä ovat ne joutuneet miettimään myös muuta toimintaa radalla järjestettäväksi. Kaustisella järjestetään suosittuja bingoiltoja keskiviikkoisin, ja vuoden aikana on tarkoitus järjestää muutama muu isompi tapahtuma. Tänä vuonna esimerkiksi pikkujouluja on markkinoitu ”Kaikkien aikojen pikkujoulut” -teemalla, sillä siellä esiintyy Klamydia. Viime vuonna pikkujoulut olivat jo menestys, siellä esiintyi Vesterinen, ja tapahtuma oli loppuunmyyty. ”Kaustisella tilat ovat 1980-luvulta, ja niitä on tarkoitus ruveta remontoimaan. Koitamme uudistaa tiloja ja ravirata-aluetta, jotta siellä voitaisiin järjestää myös muita tapahtumia. Kaustisen suunnalla on havaittavissa yrityskasvua, ja koitetaan saada hyödynnettyä sitä myös raviradan toiminnassa ja yhteistyökuvioissa”, Jääskeläinen kertoo..Sarjojen suunnittelun mahdollisuudet ja uhatJanne Jääskeläisen käsissä sarjat syntyvät pitkän kokemuksen tuomalla rutiinilla.Janne Jääskeläisen työnkuvaan kuuluvat Killerin, Kaustisen ja Ylivieskan sekä lisäksi lähialueiden kesä- ja paikallisravien sarjat. Jääskeläisen mukaan sarjoja laatiessa tulee ottaa huomioon, miten paljon ravipäiviä lähiradoilla on, ja miten ne on sijoitettu ravikilpailukalenteriin. Jos lähiradoilla on peräkkäisiä kilpailupäiviä, on ne usein sarjojen kannalta hankala toteuttaa järkevästi, varsinkin, kun radoilla usein kilpailevat samat hevoset. Myös erikoissarjat, kuten esimerkiksi amatöörilähdöt, ja kuskisarjat, voivat hankaloittaa sarjojen laatimista. Sen sijaan jaettavat sarjat yleensä toimivat hyvin, ja tilanteen vaatiessa niitä on helppo hyödyntää. ”Nykyään niin sanottuja erikoisempia lähtöjä on jo aika paljon, ja ne vaikeuttavat työn kuvaa merkittävästi. Nuorten sarjoja ja aloittelevien hevosten lähtöjä tarjotaan puolestaan koelähtöjen perusteella, ja esimerkiksi keväisin niille voi olla erityisen paljon kysyntää. Sarjoja pyritään tekemään muutenkin kysynnän mukaan, jotta ne palvelisivat hevosten taustavoimia mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti.”Varsinkin isommille päiville divisioonasarjat ovat valmiiksi olemassa, mutta muuten Jääskeläinen voi laatia sarjoja melko vapaasti. Sarjojen laatimisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös pelillinen mielekkyys sekä se, että lähtöihin tulee riittävästi hevosia. ”Sen takia yksissä raveissa ei voi tarjota kovin montaa alasarjaa, ja yleensä matalat suomenhevossarjat ovat kaikista haastavimpia saada kasaan. On koko ajan oppimista ja tilanteeseen reagointia löytää sopivia sarjoja kullekin alueelle.”Eri ratojen kesken järjestetään sarjapalavereita, joissa tarkastellaan päällekkäisyyksiä ja muita ajankohtaisia asioita. Osalla radoista sarjat laatii valiokunta, mutta Jääskeläinen on tehnyt omilla radoillaan sarjat itse. ”Se on yksi hyvä malli, että yksi ihminen tekee usealle radalle sarjat, mutta myös muita vaihtoehtoja on olemassa. Ratojen pitää miettiä heidän tarpeisiinsa sopiva konsepti. Minun vahvuuksiani sarjojen tekemisessä on ollut se, ettei minulla ole sidoksia mihinkään suuntaan, joten voin toimia täysin puolueettomasti”, Jääskeläinen pohtii.