Pihtiputaalla vaikuttava Petra Kivimaa nosti nimensä otsikoihin viime kaudella Sunrise Frian menestyksen myötä. Kauden tähtihetki osui joulukuun Oulun 75-kierrokselle, kun tamma voitti Ponsse-cupin finaalin Hannu Torvisen ohjastamana. Ykköspalkinto lähdössä oli 12 000 euroa.”Onhan se kova juttu, että tällainen harrastaja voittaa tuollaisen lähdön. En ole vieläkään aivan sisäistänyt ja ymmärtänyt, kuinka iso voitto se todellisuudessaan oli”, Kivimaa juttelee.”Ponsse-cup on urani suurin saavutus tietenkin, mutta jos ajatellaan asiaa syvällisemmin, kyllä suurin saavutus minulle on koko matka ihan alusta asti tähän pisteeseen. Olen ihan nollasta lähtenyt raviurheilun parissa liikkeelle, ja kuitenkin pystynyt luovimaan läpi. Olen osoittanut itselleni, että tällainen tavallinenkin harrastaja voi saavuttaa isojakin asioita, kun on valmis tekemään töitä sen eteen.”Ponsse-cupin voiton myötä Kivimaa sai paljon viestejä ja onnitteluja tuntemattomilta ihmisiltä ja harrastelijoilta. Hän luo uskoa muille harrastajille lähteä tavoittelemaan haaveitaan rohkeasti lajin parissa ja tekemään töitä niiden eteen.Raviurheilussa Kivimaa on asettanut itselleen tavoitteita, minkä eteen hän työskentelee, eikä hän ymmärrä, miksi tehdä asioita ilman päämäärää.”Minulle ei riitä, että minulla on hevonen, jonka kanssa käydään raveissa ja on ihan sama, miten siellä menee. Minulla on tavoitteita, ja haluan saavuttaa jotain puolivakavissani”, Kivimaa kertoo.”Joskus olen saattanut sanoa tallikommenteissa, että viimeiset rahat ovat tavoitteena, mutta silloin olen ollut epävarma, miten hevonen suorittaa lähdössä. Yleensä kuitenkin raveihin lähdetään tavoittelemaan korkeampaa sijaa ja pärjäämään tosissaan. Kyseessä on kuitenkin tosi kallis harrastus, minkä takia pelkällä pelleilyllä ei saavuteta tuloksia.”.Petra Kivimaa38-vuotias harrastajavalmentaja, valmennuslistalla 3 hevostaKotoisin Espoosta, asuu PihtiputaallaOma yritys, jossa paikkamaalaa autojaHarrastaa joogaa.Petra Kivimaa kuvailee itseään kilpailuhenkiseksi ja toimeliaaksi ihmiseksi, joka haluaa koko ajan kehittää itseään.”Jos jotakin asiaa en ole tiennyt tai jokin asia on askarruttanut minua, olen voinut ottaa puhelimen käteeni, soittaa jollekin asiasta tietävälle ja kysyä asiasta. Minulla ei ole sellaista ihmistä, kenelle en voisi soittaa. Kun olen kiinnostunut asioista, haluan saada niihin myös vastauksen”, Kivimaa puhelee.”Olen aina sanonut kuskeille, että pitää sanoa suoraan, jos jokin asia on pielessä startissa. Arvostan suoraa palautetta, ja sitä kautta voin myös oppia ja kehittyä itsekin. Koskaan ei saa kuvitella tietävänsä kaikkea, sillä tässä lajissa ei ole ikinä valmis. Jos hevonen on huono startissa, haluan kuulla sen suoraan.”Fokus on koko ajan eteenpäin, ja raviurheilu tarjoaa Kivimaalle myös mahdollisuuden haastaa itseään. Hän haluaa määrätietoisesti mennä kohti tulevaa.”Kun olen ottanut jonkin tavoitteen, esimerkiksi jonkin tietyn lähdön, työskentelen sillä tavalla, että menen sitä kohti. Kaudella 2024 saavutin tavoitteeni, jotka olin itselleni asettanut, ja loppukausi vetää ihan sanattomaksi.”Kauteen mahtui kuitenkin myös iso pettymys, kun Sunrise Fria epäonnistui Mikkeli-cupin finaalissa.”Sen startin jälkeen vajosin maan alle, mutta samalla hetkellä seuraavaksi tavoitteeksi asetettiin Ponsse-cup. Epäonnistumisiin ei saa jäädä kiinni, ne pitää käsitellä ja jatkaa sitten eteenpäin. Kuinka paljon tällaiset asiat ovat opettaneetkaan omassa elämässä, sosiaalisissa suhteissa ja tunne-elämässä, ja antaneet valtavasti työkaluja käsitellä raviurheilun ulkopuolisen elämän tilanteitakin”, Kivimaa kertoo.Kivimaalla on tällä hetkellä kuusi hevosta pihassaan, joista viisi on lämminverisiä ja yksi islanninhevonen. Sunrise Frian lisäksi ajohevosia on 4-vuotias Just Like Fire ja maankuulu 3-vuotias Ready Freddie, ”Silakka”, jonka sukupuolta ei ole vielä varmaksi pystytty määrittelemään.”Nuoret vaikuttavat lupaavilta, ja niiden on tarkoitus tulla radoille tässä pikkuhiljaa, kun ne tuntuvat siltä. Olen itse ajatellut aina, että lämminveritammat ovat oma juttuni, ja olen ainakin itse profiloinut itseni nimenomaan niihin. Lämminveritammojen kanssa elämä ei ole koskaan tylsää, vaikka ovat ruunatkin ihan kivoja”, Kivimaa toteaa iloisesti.Kivimaalla on lisäksi minipossu, muutama kissa ja muutama koira. Aikaisemmin hän kiersi ahkerasti koiranäyttelyissä, mutta ne ovat jääneet jäähylle raviurheilun takia. Kivimaa kuvailee itseään hyvin eläinrakkaaksi, ja raviurheilun ulkopuolisia kiinnostuksenkohteita ovat nimenomaan eläimet.”Eläimet ovat hyviä opettajia”, Kivimaa muistuttaa..Tärkein kysymys on, miten soveltaa ja käsittelee toisilta saatua tietoa.Petra Kivimaa korostaa huomioimaan, keneltä ottaa tietoa vastaan tai mistä tieto on peräisin.Omassa tekemisessään Kivimaa painottaa sitä, että jokainen valmentaja treenaa hevosiaan eri tavoilla, ja jokaisella on erilaiset valmennusympäristöt. Sen takia eri treenisysteemeitä ei voi vain suoraan kopioida toiselta, mutta niistä voi ottaa vaikutteita ja soveltaa omaan tekemiseensä.”Esimerkiksi kouluissa opetetaan eri asioita teoriassa, mutta työelämässä asioita on osattava soveltaa, ja sama pätee raviurheiluunkin. Tärkein kysymys on, miten soveltaa ja käsittelee toisilta saatua tietoa. Siinä pitää kuitenkin ottaa huomioon myös, keneltä tietoa ottaa vastaan tai mistä tieto ylipäätään on peräisin.”Yleisesti Kivimaa valmentaa hevosiaan hyvin hevoskohtaisesti. Valmennuksen kulmakivenä on pitkät lämmitykset, vähintään noin kuusi kilometriä, ja treenit hevoset menevät pääasiassa intervalleina mäkeen tai vastuskärryillä tasaisella. Intervallit ovat pituudeltaan 700 metriä, ja hevoset menevät niitä 4–6 riippuen tilanteesta ja fiiliksestä.Kivimaa ajaa hevosiaan vaihtelevissa maastoissa, mutta ei koskaan radalla tai hiittiä.”Kun minulla on 150 senttiä korkea Sunrise Fria ja 170 senttinen Just Like Fire, niin ei niitä pysty oikein valmentamaan täysin samoilla systeemeillä. Viikko-ohjelma vaihtelee muutenkin aika paljon riippuen, onko hevosella menossa treeni- vai kilpailukausi, ja miten startit asettuvat kalenteriin”, Kivimaa kertoo.”Pyrin aina ajamaan hevosillani niin, että ne menisivät omasta halustaan eikä minun tarvitsisi pyytää niitä. Samalla ne eivät myöskään paina ohjalle, ja menevät rauhassa, jolloin ne ottavat myös treeniä vastaan. Treeneissä en myöskään aja koskaan kovaa.”Kivimaa myös kengittää ja hieroo itse omat hevosensa. Pihtipudas mielletään hevosrikkaaksi alueeksi, mutta kengittäjistä siellä on pulaa.”Minun oli vähän pakko opetella kengittämään, mutta olen myös sitä mieltä, että valmentajan tulee osata myös itse edes jonkin verran kengittää ja ainakin pystyä lyömään irtokengät paikalleen. Olen itseoppinut hieromaan, mutta siinä hevonen itsessään on ollut hyvä opettaja. Koen, että siitä on ollut valtava hyöty, ja katson aina hevosta ja teen sen mukaan.”Kivimaalla on vahva ratsutausta, ja hän aloitti 1990-luvulla kenttäratsastustallilla. Hevoset jäivät kuitenkin jossain vaiheessa hetkeksi, mutta Kivimaa päätyi entisen puolisonsa kautta Pihtiputaalle. Silloin kuvioihin tulivat islanninhevoset, mutta Pihtiputaan ympäristö ja ystäväpiiri olivat hyvin ravipainotteisia. Sitä kautta Kivimaa ajautui käymään Antti Ojanperän ja Jutta Ihalaisen tallilla vuonna 2016. Sieltä raviurheilu lähti tosissaan käyntiin.”Minulla on ympärilläni todella ammattitaitoinen ystäväporukka, jolta olen ottanut vaikutteita omaan tekemiseen. Oikeastaan kaikki lähimmät ystävät ovat löytyneet raviurheilun kautta, ja olen saanut oikeita, aitoja ystäviä. Raviurheilu on senkin puoleen antanut minulle niin paljon, että olen saanut kaikki nämä mahtavat ihmiset elämääni”, Kivimaa kiittelee..Parasta raviurheilussa Kivimaan mukaan on se, kun harrastajat ja ammattilaiset ovat kaikki samalla viivalla, koska hevonen on ykkönen ja pääosan esittäjä.”Raviurheilussa fokus on hevosessa, ja lajissa on mukana hyvin värikästä porukkaa miljonääreistä duunareihin. Minulle on esimerkiksi ihan sama, millaisia julkisuudesta tuttuja henkilöitä on mukana, koska lajin parissa toimiessaan kaikki ovat vain ihmisiä, keitä rakkaus hevosiin yhdistää”, Kivimaa toteaa.”Minun mielestäni raviurheilussa on ratsastukseen ja islanninhevosten askellajiratsastukseen verrattuna aidoimmat ihmiset, koska raviurheilussa on mukana niin monenlaisia erilaisia ihmisiä, ja jokaiselle on oma paikkansa ja omanlaisensa rooli olla mukana lajin parissa.”Isoimmaksi eroksi ratsastuksen ja raviurheilun välillä Kivimaa näkee, että ravipuolen ihmiset ovat käytännönläheisempiä, syventyvät enemmän itse ongelmiin ja multitaskaavat asioita.”Mielestäni raviurheilussa ihmiset tekevät hevosten hyvinvointiin liittyviä asioita kokonaisvaltaisemmin itse, ja ravipuolella käytännönläheisyys konkretisoituu. Ratsastusta ja raviurheilua kuitenkin yhdistää hevonen ja hevosen kanssa tekeminen”, Kivimaa näkee.Kivimaa ei osaa sanoa, mistä innostus hevosia kohtaan on lähtöisin, koska hänen perheellään ei ollut kosketusta hevosiin. Kotoa löytyy kuitenkin valokuva Kivimaan isästä 1970-luvulla Vermossa. Kivimaan isä toimi bisnesmiehenä, ja hän oli silloin voittajakehässä palkitsemassa lähdön voittajaa. Kuvasta löytyy myös lähdön voittanut Pekka Korpi.”En tiedä, onko kuvalla ollut jollain tavalla vaikutusta, että innostuin hevosista silloin pienenä. Joskus lapsena innostuu asioista, joilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset, ja tässä sitä nyt ollaan”, Kivimaa pohtii..Rehellinen ja yritteliäsPetra Kivimaalla on syvä yhteys Sunrise Frian kanssa. Siitä voi olla tulossa hänen elämänsä hevonen.Tällä hetkellä Sunrise Fria on pienellä tauolla ja tähtää kilpailuissaan loppukevääseen.”Se on antanut minulle jo niin paljon, ja olemme saaneet kokea hienoja ja merkityksellisiä hetkiä yhdessä. Olemme molemmat ansainneet pienen tauon. Samalla nälkä kasvaa syödessä, ja seuraavat kilpailulliset tavoitteet on jo asetettu, mitä kohti alamme työskentelemään”, Kivimaa kertoo.Sunrise Fria päätyi Kivimaan talliin kaksi vuotta sitten. Kivimaa oli ollut Killerin raveissa senhetkisen valmennettavansa kanssa, mutta sillä reissulla he totesivat, ettei kyseinen hevonen ole sopiva ravikilpailukäyttöön. Kotimatkalla Kivimaa selasi ilmoituksia hevosista, ja Sunrise Fria löytyi niiden joukosta.”Soitin tammasta ilmoituksen jättäneelle Tuulia Parkkoselle, ja kaikki kuulosti puhelimessa hyvältä. Tuulia kuitenkin sanoi, että yksi vika siinä on, että se on todella pieni. Minulle se tieto oli vain positiivinen asia, ja siinä hetkessä päätin ottaa sen. Siitä ei kulunut viikkoakaan, kun tamma seisoi jo tässä kotipihassa.”.Alku Sunrise Frian kanssa ei ollut Kivimaalle helppoa, ja hän joutui muuttamaan toimintatapojaan ja omien sanojensa mukaan menemään itseensä.”Sunrise Fria osaa olla hyvin luonteikas. Varsinkin silloin kun se tuli, asioita piti tehdä eri tavalla kuin mihin olin tottunut”, Kivimaa kertoo.”Alkuun mietin myös, miten minä pärjään tämän hevosen kanssa, sillä varsinkin kengittäminen oli hankalaa. Tein hyvin paljon töitä se luottamuksen kanssa, ja nykyään tamma toimii kuin ajatus. Tamma on jo täyttänyt kaikki siihen kohdistuneet odotukset, mitä siltä osasi odottaa.”Kivimaa kuvailee Sunrise Friaa maailman kilteimmäksi hevoseksi. Tammalla on kuitenkin huumorintajua, ja se keksiikin aina kaikkea tekemistä.”Se on sellainen keppostelija, ja keksii aina kaikkea hauskaa. Sillä on iso persoona, mutta se on tosi kiltti ja nöyrä myös ajaa. Kuskit ovat aina kehuneet sitä, miten rehellinen ja yritteliäs tamma on, ja se antaa aina itsestään 120 prosenttia.”Sunrise Fria tuli raviurheilevalle Suomelle tutuksi, kun Iivo Niskanen otti ohjastajauransa avausvoiton Kuopiossa lokakuussa tamman kanssa. Joulukuussa tamma voitti vielä Ponsse-cupin finaalin.”Sunrise Fria, Iivo ja Ponsse-cup ovat asioita, jotka tullaan aina yhdistämään toisiinsa”, Kivimaa päättää.
Pihtiputaalla vaikuttava Petra Kivimaa nosti nimensä otsikoihin viime kaudella Sunrise Frian menestyksen myötä. Kauden tähtihetki osui joulukuun Oulun 75-kierrokselle, kun tamma voitti Ponsse-cupin finaalin Hannu Torvisen ohjastamana. Ykköspalkinto lähdössä oli 12 000 euroa.”Onhan se kova juttu, että tällainen harrastaja voittaa tuollaisen lähdön. En ole vieläkään aivan sisäistänyt ja ymmärtänyt, kuinka iso voitto se todellisuudessaan oli”, Kivimaa juttelee.”Ponsse-cup on urani suurin saavutus tietenkin, mutta jos ajatellaan asiaa syvällisemmin, kyllä suurin saavutus minulle on koko matka ihan alusta asti tähän pisteeseen. Olen ihan nollasta lähtenyt raviurheilun parissa liikkeelle, ja kuitenkin pystynyt luovimaan läpi. Olen osoittanut itselleni, että tällainen tavallinenkin harrastaja voi saavuttaa isojakin asioita, kun on valmis tekemään töitä sen eteen.”Ponsse-cupin voiton myötä Kivimaa sai paljon viestejä ja onnitteluja tuntemattomilta ihmisiltä ja harrastelijoilta. Hän luo uskoa muille harrastajille lähteä tavoittelemaan haaveitaan rohkeasti lajin parissa ja tekemään töitä niiden eteen.Raviurheilussa Kivimaa on asettanut itselleen tavoitteita, minkä eteen hän työskentelee, eikä hän ymmärrä, miksi tehdä asioita ilman päämäärää.”Minulle ei riitä, että minulla on hevonen, jonka kanssa käydään raveissa ja on ihan sama, miten siellä menee. Minulla on tavoitteita, ja haluan saavuttaa jotain puolivakavissani”, Kivimaa kertoo.”Joskus olen saattanut sanoa tallikommenteissa, että viimeiset rahat ovat tavoitteena, mutta silloin olen ollut epävarma, miten hevonen suorittaa lähdössä. Yleensä kuitenkin raveihin lähdetään tavoittelemaan korkeampaa sijaa ja pärjäämään tosissaan. Kyseessä on kuitenkin tosi kallis harrastus, minkä takia pelkällä pelleilyllä ei saavuteta tuloksia.”.Petra Kivimaa38-vuotias harrastajavalmentaja, valmennuslistalla 3 hevostaKotoisin Espoosta, asuu PihtiputaallaOma yritys, jossa paikkamaalaa autojaHarrastaa joogaa.Petra Kivimaa kuvailee itseään kilpailuhenkiseksi ja toimeliaaksi ihmiseksi, joka haluaa koko ajan kehittää itseään.”Jos jotakin asiaa en ole tiennyt tai jokin asia on askarruttanut minua, olen voinut ottaa puhelimen käteeni, soittaa jollekin asiasta tietävälle ja kysyä asiasta. Minulla ei ole sellaista ihmistä, kenelle en voisi soittaa. Kun olen kiinnostunut asioista, haluan saada niihin myös vastauksen”, Kivimaa puhelee.”Olen aina sanonut kuskeille, että pitää sanoa suoraan, jos jokin asia on pielessä startissa. Arvostan suoraa palautetta, ja sitä kautta voin myös oppia ja kehittyä itsekin. Koskaan ei saa kuvitella tietävänsä kaikkea, sillä tässä lajissa ei ole ikinä valmis. Jos hevonen on huono startissa, haluan kuulla sen suoraan.”Fokus on koko ajan eteenpäin, ja raviurheilu tarjoaa Kivimaalle myös mahdollisuuden haastaa itseään. Hän haluaa määrätietoisesti mennä kohti tulevaa.”Kun olen ottanut jonkin tavoitteen, esimerkiksi jonkin tietyn lähdön, työskentelen sillä tavalla, että menen sitä kohti. Kaudella 2024 saavutin tavoitteeni, jotka olin itselleni asettanut, ja loppukausi vetää ihan sanattomaksi.”Kauteen mahtui kuitenkin myös iso pettymys, kun Sunrise Fria epäonnistui Mikkeli-cupin finaalissa.”Sen startin jälkeen vajosin maan alle, mutta samalla hetkellä seuraavaksi tavoitteeksi asetettiin Ponsse-cup. Epäonnistumisiin ei saa jäädä kiinni, ne pitää käsitellä ja jatkaa sitten eteenpäin. Kuinka paljon tällaiset asiat ovat opettaneetkaan omassa elämässä, sosiaalisissa suhteissa ja tunne-elämässä, ja antaneet valtavasti työkaluja käsitellä raviurheilun ulkopuolisen elämän tilanteitakin”, Kivimaa kertoo.Kivimaalla on tällä hetkellä kuusi hevosta pihassaan, joista viisi on lämminverisiä ja yksi islanninhevonen. Sunrise Frian lisäksi ajohevosia on 4-vuotias Just Like Fire ja maankuulu 3-vuotias Ready Freddie, ”Silakka”, jonka sukupuolta ei ole vielä varmaksi pystytty määrittelemään.”Nuoret vaikuttavat lupaavilta, ja niiden on tarkoitus tulla radoille tässä pikkuhiljaa, kun ne tuntuvat siltä. Olen itse ajatellut aina, että lämminveritammat ovat oma juttuni, ja olen ainakin itse profiloinut itseni nimenomaan niihin. Lämminveritammojen kanssa elämä ei ole koskaan tylsää, vaikka ovat ruunatkin ihan kivoja”, Kivimaa toteaa iloisesti.Kivimaalla on lisäksi minipossu, muutama kissa ja muutama koira. Aikaisemmin hän kiersi ahkerasti koiranäyttelyissä, mutta ne ovat jääneet jäähylle raviurheilun takia. Kivimaa kuvailee itseään hyvin eläinrakkaaksi, ja raviurheilun ulkopuolisia kiinnostuksenkohteita ovat nimenomaan eläimet.”Eläimet ovat hyviä opettajia”, Kivimaa muistuttaa..Tärkein kysymys on, miten soveltaa ja käsittelee toisilta saatua tietoa.Petra Kivimaa korostaa huomioimaan, keneltä ottaa tietoa vastaan tai mistä tieto on peräisin.Omassa tekemisessään Kivimaa painottaa sitä, että jokainen valmentaja treenaa hevosiaan eri tavoilla, ja jokaisella on erilaiset valmennusympäristöt. Sen takia eri treenisysteemeitä ei voi vain suoraan kopioida toiselta, mutta niistä voi ottaa vaikutteita ja soveltaa omaan tekemiseensä.”Esimerkiksi kouluissa opetetaan eri asioita teoriassa, mutta työelämässä asioita on osattava soveltaa, ja sama pätee raviurheiluunkin. Tärkein kysymys on, miten soveltaa ja käsittelee toisilta saatua tietoa. Siinä pitää kuitenkin ottaa huomioon myös, keneltä tietoa ottaa vastaan tai mistä tieto ylipäätään on peräisin.”Yleisesti Kivimaa valmentaa hevosiaan hyvin hevoskohtaisesti. Valmennuksen kulmakivenä on pitkät lämmitykset, vähintään noin kuusi kilometriä, ja treenit hevoset menevät pääasiassa intervalleina mäkeen tai vastuskärryillä tasaisella. Intervallit ovat pituudeltaan 700 metriä, ja hevoset menevät niitä 4–6 riippuen tilanteesta ja fiiliksestä.Kivimaa ajaa hevosiaan vaihtelevissa maastoissa, mutta ei koskaan radalla tai hiittiä.”Kun minulla on 150 senttiä korkea Sunrise Fria ja 170 senttinen Just Like Fire, niin ei niitä pysty oikein valmentamaan täysin samoilla systeemeillä. Viikko-ohjelma vaihtelee muutenkin aika paljon riippuen, onko hevosella menossa treeni- vai kilpailukausi, ja miten startit asettuvat kalenteriin”, Kivimaa kertoo.”Pyrin aina ajamaan hevosillani niin, että ne menisivät omasta halustaan eikä minun tarvitsisi pyytää niitä. Samalla ne eivät myöskään paina ohjalle, ja menevät rauhassa, jolloin ne ottavat myös treeniä vastaan. Treeneissä en myöskään aja koskaan kovaa.”Kivimaa myös kengittää ja hieroo itse omat hevosensa. Pihtipudas mielletään hevosrikkaaksi alueeksi, mutta kengittäjistä siellä on pulaa.”Minun oli vähän pakko opetella kengittämään, mutta olen myös sitä mieltä, että valmentajan tulee osata myös itse edes jonkin verran kengittää ja ainakin pystyä lyömään irtokengät paikalleen. Olen itseoppinut hieromaan, mutta siinä hevonen itsessään on ollut hyvä opettaja. Koen, että siitä on ollut valtava hyöty, ja katson aina hevosta ja teen sen mukaan.”Kivimaalla on vahva ratsutausta, ja hän aloitti 1990-luvulla kenttäratsastustallilla. Hevoset jäivät kuitenkin jossain vaiheessa hetkeksi, mutta Kivimaa päätyi entisen puolisonsa kautta Pihtiputaalle. Silloin kuvioihin tulivat islanninhevoset, mutta Pihtiputaan ympäristö ja ystäväpiiri olivat hyvin ravipainotteisia. Sitä kautta Kivimaa ajautui käymään Antti Ojanperän ja Jutta Ihalaisen tallilla vuonna 2016. Sieltä raviurheilu lähti tosissaan käyntiin.”Minulla on ympärilläni todella ammattitaitoinen ystäväporukka, jolta olen ottanut vaikutteita omaan tekemiseen. Oikeastaan kaikki lähimmät ystävät ovat löytyneet raviurheilun kautta, ja olen saanut oikeita, aitoja ystäviä. Raviurheilu on senkin puoleen antanut minulle niin paljon, että olen saanut kaikki nämä mahtavat ihmiset elämääni”, Kivimaa kiittelee..Parasta raviurheilussa Kivimaan mukaan on se, kun harrastajat ja ammattilaiset ovat kaikki samalla viivalla, koska hevonen on ykkönen ja pääosan esittäjä.”Raviurheilussa fokus on hevosessa, ja lajissa on mukana hyvin värikästä porukkaa miljonääreistä duunareihin. Minulle on esimerkiksi ihan sama, millaisia julkisuudesta tuttuja henkilöitä on mukana, koska lajin parissa toimiessaan kaikki ovat vain ihmisiä, keitä rakkaus hevosiin yhdistää”, Kivimaa toteaa.”Minun mielestäni raviurheilussa on ratsastukseen ja islanninhevosten askellajiratsastukseen verrattuna aidoimmat ihmiset, koska raviurheilussa on mukana niin monenlaisia erilaisia ihmisiä, ja jokaiselle on oma paikkansa ja omanlaisensa rooli olla mukana lajin parissa.”Isoimmaksi eroksi ratsastuksen ja raviurheilun välillä Kivimaa näkee, että ravipuolen ihmiset ovat käytännönläheisempiä, syventyvät enemmän itse ongelmiin ja multitaskaavat asioita.”Mielestäni raviurheilussa ihmiset tekevät hevosten hyvinvointiin liittyviä asioita kokonaisvaltaisemmin itse, ja ravipuolella käytännönläheisyys konkretisoituu. Ratsastusta ja raviurheilua kuitenkin yhdistää hevonen ja hevosen kanssa tekeminen”, Kivimaa näkee.Kivimaa ei osaa sanoa, mistä innostus hevosia kohtaan on lähtöisin, koska hänen perheellään ei ollut kosketusta hevosiin. Kotoa löytyy kuitenkin valokuva Kivimaan isästä 1970-luvulla Vermossa. Kivimaan isä toimi bisnesmiehenä, ja hän oli silloin voittajakehässä palkitsemassa lähdön voittajaa. Kuvasta löytyy myös lähdön voittanut Pekka Korpi.”En tiedä, onko kuvalla ollut jollain tavalla vaikutusta, että innostuin hevosista silloin pienenä. Joskus lapsena innostuu asioista, joilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset, ja tässä sitä nyt ollaan”, Kivimaa pohtii..Rehellinen ja yritteliäsPetra Kivimaalla on syvä yhteys Sunrise Frian kanssa. Siitä voi olla tulossa hänen elämänsä hevonen.Tällä hetkellä Sunrise Fria on pienellä tauolla ja tähtää kilpailuissaan loppukevääseen.”Se on antanut minulle jo niin paljon, ja olemme saaneet kokea hienoja ja merkityksellisiä hetkiä yhdessä. Olemme molemmat ansainneet pienen tauon. Samalla nälkä kasvaa syödessä, ja seuraavat kilpailulliset tavoitteet on jo asetettu, mitä kohti alamme työskentelemään”, Kivimaa kertoo.Sunrise Fria päätyi Kivimaan talliin kaksi vuotta sitten. Kivimaa oli ollut Killerin raveissa senhetkisen valmennettavansa kanssa, mutta sillä reissulla he totesivat, ettei kyseinen hevonen ole sopiva ravikilpailukäyttöön. Kotimatkalla Kivimaa selasi ilmoituksia hevosista, ja Sunrise Fria löytyi niiden joukosta.”Soitin tammasta ilmoituksen jättäneelle Tuulia Parkkoselle, ja kaikki kuulosti puhelimessa hyvältä. Tuulia kuitenkin sanoi, että yksi vika siinä on, että se on todella pieni. Minulle se tieto oli vain positiivinen asia, ja siinä hetkessä päätin ottaa sen. Siitä ei kulunut viikkoakaan, kun tamma seisoi jo tässä kotipihassa.”.Alku Sunrise Frian kanssa ei ollut Kivimaalle helppoa, ja hän joutui muuttamaan toimintatapojaan ja omien sanojensa mukaan menemään itseensä.”Sunrise Fria osaa olla hyvin luonteikas. Varsinkin silloin kun se tuli, asioita piti tehdä eri tavalla kuin mihin olin tottunut”, Kivimaa kertoo.”Alkuun mietin myös, miten minä pärjään tämän hevosen kanssa, sillä varsinkin kengittäminen oli hankalaa. Tein hyvin paljon töitä se luottamuksen kanssa, ja nykyään tamma toimii kuin ajatus. Tamma on jo täyttänyt kaikki siihen kohdistuneet odotukset, mitä siltä osasi odottaa.”Kivimaa kuvailee Sunrise Friaa maailman kilteimmäksi hevoseksi. Tammalla on kuitenkin huumorintajua, ja se keksiikin aina kaikkea tekemistä.”Se on sellainen keppostelija, ja keksii aina kaikkea hauskaa. Sillä on iso persoona, mutta se on tosi kiltti ja nöyrä myös ajaa. Kuskit ovat aina kehuneet sitä, miten rehellinen ja yritteliäs tamma on, ja se antaa aina itsestään 120 prosenttia.”Sunrise Fria tuli raviurheilevalle Suomelle tutuksi, kun Iivo Niskanen otti ohjastajauransa avausvoiton Kuopiossa lokakuussa tamman kanssa. Joulukuussa tamma voitti vielä Ponsse-cupin finaalin.”Sunrise Fria, Iivo ja Ponsse-cup ovat asioita, jotka tullaan aina yhdistämään toisiinsa”, Kivimaa päättää.