Hanna Rexhammar on työteliäs perfektionisti – "Meillä hevosia ei tuoda starttiin ennen kuin ne varmasti ovat valmiita siihen"

Ruotsissa, lähellä Västeråsia, sijaitsee Armanbo. Se on kaunis ja maalaisromanttinen naapurusto, josta löytyy myös mahdollisuudet hevosten valmentamiseen. Armanbossa vastassa ovat Heinolasta kotoisin oleva Hanna Rexhammar (omaa sukuaan Nieminen) sekä hänen aviomiehensä Peter.Armanbosta löytyy useita tallirakennuksia, ja ensimmäisenä suuntaamme talliin, jossa Rexhammarin omat hevoset asuvat. Seinällä roikkuu voilokkeja. Tarkemmin tarkasteltuna voilokit ovat Rexhammarin hevosten voittoja, johon on painatettu hevosen nimi, rata ja päivämäärä. ”Voilokissa numero on hevosen numero lähdössä, ja voilokin väri on kyseisen päivän lähdön väri. Meille voitot ovat aina iso asia, ja niitä on sen takia haluttu tuoda esille tallissa”, Rexhammar kertoo..Hevoset ulkoilevat yhdessä isossa tarhassa. 4-vuotiaat Can Can Broline (Twister Bi) ja Money Matters (Explosive Matters) ovat Rexhammarin mukaan tavallista parempia kilpahevosia, vaikka eivät aivan ikäluokkahevosten tasolle olekaan yltäneet. ”Hevoset juoksevat vielä muutaman lähdön kilpaa, kunnes jäämme tauolle ja rupeamme valmistautumaan seuraavaan kauteen. Uskon, että ensi vuonna hevoset voivat vielä kehittyä merkittävästi. 5-vuotiaalla Best Yankee Facella (Djali Boko) puolestaan koitetaan ajaa kilpaa talvella”, Rexhammar toteaa toiveikkaana..Hanna Rexhammar kertoo hoitavansa ajopaikat itse kuntoon mieleisekseen. Armanbosta löytyy muun muassa rata ja suora, mutta Rexhammar valmentaa pääasiassa intervalleja metsässä kumpuilevalla ja mutkaisella reitillä. Rexhammar käyttää valmennuksessaan pulssimittaria, jonka mukaan hän valmentaa hevosia. ”Treenaan varmaan suhteessa pidemmän aikaa kuin muut, ja ajan aika kauan vain hidasta vauhtia pulssimittarin perusteella. En yleensä aja varsinaista hiittiä radalla, enkä aja kovaa ennen kuin tunnen, että hevoset varmasti jaksavat mennä”.Tällä kaudella Rexhammarin voittoprosentti on 37, mikä perustuu mietittyyn tekemiseen sekä valmennuksen että kilpailuttamisen suhteen. ”Meillä hevosia ei tuoda starttiin, ennen kuin ne varmasti ovat valmiita siihen. Hevosillamme on myös hyvä kapasiteetti, ja katsomme tarkasti, missä ja millaisissa lähdöissä kilpailemme niillä. Omistajalla ei ole onneksi paniikkia kilpailla ennen aikojaan”, Rexhammar naurahtaa ja viittaa puolisoonsa Peteriin..Oppinsa hevosten käsittelyyn ja hoitamiseen Rexhammar on saanut Suomessa Kaarlo Wieseriltä, jonka tallilla hän pyöri paljon nuorena. Wieserin luona Rexhammar hoiti myös menestystamma Casanaa, jonka Rexhammar nimeää elämänsä hevoseksi.Valmennusmetodinsa Rexhammar kertoo oppineensa eri ihmisiltä – siis matkimalla muita.”Olen kuunnellut, kysellyt ja jutellut eri ihmisten kanssa, ja seurannut sivusta, miten parhaat tekevät. Sitä kautta olen ammentanut tietotaitoa omaan tekemiseen ja valmentamiseen. Kaikilla on kuitenkin omat teoriat ja systeeminsä, ja pitää vain löytää se, mikä soveltuu omille hevosille ja itselle parhaiten”..Rexhammarien 1,5-vuotiaat ovat tällä hetkellä ajo-opetuksessa Jan Wagenaarin luona Julmyrassa. Bo Katan (Centurion A.T.M.) ja Economiquen (Donato Hanover) on tarkoitus palata kotiin marraskuun alussa. Rexhammar on suunnitellut kokeilevansa varsojen kanssa jotain uutta: niiden olisi tarkoitus pitää kaksi kuukautta lomaa joulu–tammikuun ajan.”Niitä on tarkoitus ajaa nyt vähän enemmän, jotta niillä kehittyy koordinaatiokykyä ja vähän lihaksistoa, ja sen jälkeen ne olisivat tosiaan ajamatta. Tällaisella systeemillä oli ainakin kuulopuheiden perusteella ollut ihan positiivisia vaikutuksia, sillä varsoille annetaan siinä aikaa esimerkiksi kasvaa. Mielenkiintoista on nähdä, millaisia kilpahevosia näistä tulee.”Kun olemme kiertäneet läpi koko Armanboon, suuntaamme sisätiloihin. Haastattelupäivänä kahvipöydässä oli tarjolla myös shamppanjaa ja voittokakkua, sillä Can Can Broline oli juuri voittanut edellisenä päivänä Solvallassa.”Meillä on Peterin kanssa aina tapana juoda shampanjaa voiton kunniaksi. Armanbon porukalla puolestaan on tapana tarjota voittokakkua koko naapurustolle, kun joku hevonen on voittanut lähdön. Meidän naapurissamme asuu Emma-Sara Sjöberg, jolla on menestyshevoset Dark Roadster ja Red Hot Roadster, minkä takia voittokakkua on ollut tasaisesti tarjolla puolin ja toisin”, Rexhammar toteaa iloisesti.”Skål!”, kuuluu shampanjan kilistys. Voittokakkuna tarjolla oli perinteinen mansikkakakku..Hanna Rexhammar on kotoisin Heinolasta, jossa hän kävi myös lukion. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Rexhammar kävi sekä Kanadassa että Yhdysvalloissa työskentelemässä hevosten kanssa, kunnes palasi takaisin Suomeen. Suomessa tie vei Antti Savolaiselle, jossa Rexhammar hoiti Keystone Pattonia. Ori starttasi Rexhammarin, silloisen Niemisen, hoitamana aina Elitloppet-finaalissa asti..Pienen mutkan kautta Rexhammar päätyi lopulta Ruotsiin, muutti Tukholmaan ja alkoi opiskelemaan Tukholman yliopistossa taloustieteitä. Vuonna 1991 hän sai töitä tilintarkastusyritys BDO:sta, ja tapasi sitä kautta myös aviomiehensä Peterin. Siitä asti Rexhammarit ovat olleet yhdessä.”Ruotsi oli viimeinen paikka, minne halusin muuttaa. Olin ajatellut lähteväni takaisin Yhdysvaltoihin tai mahdollisesti Italiaan, mutta näin vain kävi.”Opiskelujen ajan Hanna oli ollut vähemmän tekemisissä hevosten kanssa, mutta päätyi sattumalta auttamaan työkaverinsa isän hevosen kanssa. Kerran myös Peter oli mukana koppakärryissä ajamassa, ja hän innostui sen myötä niin paljon hevosista, että alkoi ylipuhua vaimoaan yhteisen hevosen hankintaan. Ensin Hanna ei ollut ajatuksesta yhtä innoissaan, mutta lopulta Peter sai hänet ylipuhuttua. ”Peterin isä oli säästänyt hänelle rahaa asuntoa varten vuosien ajan, mutta Peter halusi käyttää tuon rahan hevoseen. Sillä rahalla lopulta ostettiin 1-vuotias tamma, ja niin meistä tuli hevosenomistajia. Siitä se lopulta lähti liikkeelle”, Hanna Rexhammar naurahtaa..Rexhammarit ostivat nykyisen paikkansa Armanbon vuonna 2001. He olivat etsineet monta vuotta pientä hevostilaa Tukholman ympäristöstä, mutta sellainen oli hankala löytää. Lopulta huomion kiinnitti tila, jossa oli hevosten valmennukseen tarkoitettu pyöreä rata. Tilan rakennukset olivat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä vanhoja rakennuksia, ja siihen kuului yhteensä yhdeksän taloa. ”Silloin tämä oli ihan hirveässä kunnossa, kaikki romahtanut ja roskia ympäriinsä. Kaikki varmaan silloin ajattelivat, että tämä on ihan ylivoimainen ostaa, mutta me olimme tarpeeksi hulluja ja naiiveja. Olemme kuitenkin nyt hyvin onnellisia, että ostimme paikan, sillä nykyään se on tosi hieno”, Hanna Rexhammar naurahtaa.Niin, pariinkymmeneen vuoteen ei Rexhammareilla ole ollut vapaa-ajan ongelmia, sillä heillä on jatkuvasti menossa isot rakennusprojektit. Hannan vastuulla on ollut laittaa talleja kuntoon, ja Peterillä puolestaan heidän talonsa. Se, että tilukset ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä, rajoittaa kuitenkin tekemistä. Määräänsä enempää muutoksia ei saa tehdä. ”Esimerkiksi tiilirakennukset ovat vanhoja veturien säilytyspaikkoja, josta myöhemmin on tehty modernimmat tallit. Tallit peruskorjataan nyt ihan läpikotaisin, ja entisen 20 karsinan tilalle tehdään 30 karsinapaikkaa”, Hanna Rexhammar kertoo suunnitelmista.Rexhammarien talo on peräisin 1600-luvulta. Myöhemmin sitä on laajennettu molempiin suuntiin. Taloon on muun muassa uusittu ja tehty sauna, pesuhuoneet ja uima-allas. Lisäksi siinä on alkuperäiset kaakeliuunit melkein jokaisessa huoneessa, ja pelkästään niiden korjaamiseen on mennyt vuosi aikaa. Talossa on myös yhdessä seinässä nähtävissä alimmaisena alkuperäinen 1800-luvun tapetti, ja sen päällä on neljä muuta kerrosta tapettia.”Aina sanotaan, että taloa rakentavat miehet ovat hulluja, mutta mies voi olla hullu ihan vain kunnostaessaankin taloa”, Peter Rexhammar toteaa naureskellen.Rexhammareilla on myös vuokra-asunto Tukholmassa. Se toimii heidän kesämökkinään, jossa heidän ei tarvitse tehdä mitään..Peter Rexhammar pitää vaimonsa Hannan tapaamista elämänsä käännekohtana. Peter on kotoisin kaupungista, mutta hän oli aina nuorena haaveillut asumisesta maaseudulla. Hannan kautta Peter on päässyt mukaan ravimaailmaan, ja heillä on kertynyt paljon ystäviä niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Peter on oppinut myös, että ravimaailmassa ihmisiä yhdistää rakkaus hevosiin. ”Täytin juuri 60 vuotta, ja sen myötä olen miettinyt elämäni valintoja. Sitä millaisen puolison valitsin ja muuta. Viimeistään siinä vaiheessa minulle selvisi, millaisen elämän olisin missannut, jos en olisi koskaan tavannut Hannaa. Hänen tapaamisensa ansiosta olen saanut maailman onnellisimman elämän, ja se on ollut aivan fantastista”, Peter Rexhammar sanoo..Verottaja vastaan raviurheiluHanna Rexhammar avaa taustoja Svensk Travsportin ja verottajan väliseen kiistaan. Vuosia kestänyt vääntö sai lopulta raviurheilun kannalta myönteisen päätöksen.Oikeudenkäynti hevostenomistajien arvonlisäveron vähennyskelpoisuudesta ravihevosten kilpailutoiminnan yhteydessä alkoi Ruotsissa siitä, kun EU:n tuomioistuin vahvisti vuonna 2016, että hevosten kilpailutoiminta ei voi olla arvonlisäverollista toimintaa. Perusteluiksi ilmoitettiin, etteivät kaikki hevoset saa palkintoja ravikilpailuista eikä arvonlisäveroa voi maksaa palkinnoista. Ruotsin verotoimistot tulkitsivat asian niin, että kaikki kilpailutoiminta on arvonlisäverotonta toimintaa. ”Päätöksen perusteena oli se, että ravikilpailuista saadut tulot katsottiin olevan vain satunnaisia tuloja”, Hanna Rexhammar kertoo.Sen myötä vuonna 2018 Svensk Travsport teki päätöksen muuttaa palkintojen maksua niin, että jokainen kilpaileva hevonen saa tietyn summan rahaa pelkästä osallistumisesta kilpailuun. Tällä hetkellä summa on 1500 kruunua lähdöstä, mikä on myös arvonlisäverollinen summa. Varsinaiset ravikilpailuista saadut palkinnot ovat ilman arvonlisäveroa. Tämän takia Svensk Travsport on sitä mieltä, että ravikilpailutoiminta on arvonlisäverollista toimintaa, koska jokainen saa palkinnon osallistumalla kilpailuun. Myös kilpailutoimintaan liittyvät kustannukset, esimerkiksi valmennusmaksut, olisivat hevosenomistajille vähennyskelpoista arvonlisäveron osalta.Svenks Travsport ja verottaja ovat kiistelleet asiasta siitä saakka oikeusistuimissa. Jotkut verottajat ovat hylänneet arvonlisäverorekisteröinnin jopa ammattimaisilta valmentajilta, jotka omistavat hevoset itse, vaikka hevosia on ollut 3–4 ja kilpailutuloja lähes puoli miljoonaa kruunua. Toiminta ei silti verottajan mielestä ole täyttänyt arvonlisäverollisen liiketoiminnan ehtoja. Lopulta asia eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, mistä raviurheilu sai lopulta myönteisen päätöksen. ”Verottaja ei voi enää käsitellä hevosenomistajia tällä tavalla, mikä on suuri helpotus alalle”, Rexhammar toteaa.Kiistat verottajan kanssa ovat koskeneet vain hevosen omistamista ja ainoastaan kustannuksia, jotka liittyivät kilpailutoimintaan. Esimerkiksi jos sama omistaja on harrastanut myös kasvatustoimintaa, eli omistaanut siitostamman ja myynyt varsoja, kyseinen toiminta on aina katsottu arvonlisäverolliseksi toiminnaksi. Asia ei myöskään koskenut valmentajia, ellei heillä ollut omia hevosia, eikä muita alan toimijoita.”Koska hevosten omistajakanta on viime vuosina pienentynyt huomattavasti, varsoja on vaikea saada myytyä ja muuta, kielteinen päätös tuomioistuimesta olisi ollut viimeinen kuolettava isku raviurheilulle etenkin ruohonjuuritasolla”, Rexhammar kertoo.

Hanna Rexhammar on työteliäs perfektionisti – "Meillä hevosia ei tuoda starttiin ennen kuin ne varmasti ovat valmiita siihen"

Aiheeseen liittyvää